A
asiaa
Vieras
Heips!
Osaako kukaan verrata normaaleja supistuksia ja oksitosiinilla aikaan saatuja? Ovatko ne normaalit vähemmän kivuliaita? Itselläni käynnistys ja tuskaisia supistuksia jotka eivät tunteihin tehneet yhtään mitään. Kun tippaa pienennettiin niin supistukset loppuivat...
Pohdin koko ajan että uskallanko koskaan yrittää uutta raskautta. Raskaana oleminen ja vauvan kanssa oleminen ovat elämäni upeimmat kokemukset, mutta se synnytys... ja erityisesti jälkivaivat. Olen sektiopelkoinen, joten sekään ei oikein innosta.
Itse näen painajaisia synnytyksestä edelleen ja siitä on 3,5kk. Kivut alapäässä ovat jo onneksi hellittäneet (2,5kk synn. jälkeen), kaikki vaivat tosin eivät ole ohi. Synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Mulla avautuminen kesti ""vaan"" 14h, sain epiduraalin joka meni vikaan eikä auttanut kuin puoleksi tunniksi. Kipupumppu ei auttanut yhtään koska pisto oli liian ylhäällä. Vihreän lapsiveden takia en voinut saada kohdunkaulan puudutteita tai spinaalia. Ponnistaminen kesti 3h. Yli nelikiloinen esikoiseni tuli avosuisena tarjontana (ja päänympärys muutenkin huimat 37cm), ja koska napanuora oli tiukasti 2 kertaa kaulan ympäri se veti häntä aina takaisin kohtuun kun sain ponnistettua alemmas. Lopuksi revittiin imukupilla (ensin väärään suuntaan, koska ei tiedetty että tulee kasvot ylöspäin). Sain laajan episiotomian ja 3. asteen repeämät, joita ommeltiin yli tunti.
Onko jollain tällaisen jälkeen helppoa kokemusta? Miten uskalsit? Jos valitsit sektion, niin kuinka se ja siitä toipuminen sujuivat?
Pupu
Osaako kukaan verrata normaaleja supistuksia ja oksitosiinilla aikaan saatuja? Ovatko ne normaalit vähemmän kivuliaita? Itselläni käynnistys ja tuskaisia supistuksia jotka eivät tunteihin tehneet yhtään mitään. Kun tippaa pienennettiin niin supistukset loppuivat...
Pohdin koko ajan että uskallanko koskaan yrittää uutta raskautta. Raskaana oleminen ja vauvan kanssa oleminen ovat elämäni upeimmat kokemukset, mutta se synnytys... ja erityisesti jälkivaivat. Olen sektiopelkoinen, joten sekään ei oikein innosta.
Itse näen painajaisia synnytyksestä edelleen ja siitä on 3,5kk. Kivut alapäässä ovat jo onneksi hellittäneet (2,5kk synn. jälkeen), kaikki vaivat tosin eivät ole ohi. Synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Mulla avautuminen kesti ""vaan"" 14h, sain epiduraalin joka meni vikaan eikä auttanut kuin puoleksi tunniksi. Kipupumppu ei auttanut yhtään koska pisto oli liian ylhäällä. Vihreän lapsiveden takia en voinut saada kohdunkaulan puudutteita tai spinaalia. Ponnistaminen kesti 3h. Yli nelikiloinen esikoiseni tuli avosuisena tarjontana (ja päänympärys muutenkin huimat 37cm), ja koska napanuora oli tiukasti 2 kertaa kaulan ympäri se veti häntä aina takaisin kohtuun kun sain ponnistettua alemmas. Lopuksi revittiin imukupilla (ensin väärään suuntaan, koska ei tiedetty että tulee kasvot ylöspäin). Sain laajan episiotomian ja 3. asteen repeämät, joita ommeltiin yli tunti.
Onko jollain tällaisen jälkeen helppoa kokemusta? Miten uskalsit? Jos valitsit sektion, niin kuinka se ja siitä toipuminen sujuivat?
Pupu