vaikea tapaus, väsynyt äiti

[väsynyt äiti]

Oon äärimmäisen väsynyt 1v8kk tyttömme ainaiseen temppuiluun ja kiukkuamiseen! Meillä on myös toinen lapsi n. 4kk vanha poika ja hän jää aivan huomiotta isosiskonsa tempausten takia. En ehdi pitelemään sylissä tai paijaamaan,i kun samaan aikaan sisko hajottaa asuntoa ja tekee herjuutta. Vauva lähinnä vaan istuu sitterissä ja kuuntelee sitä kamalaa huutoa ja meteliä joka siskosta lähtee ja minusta kun hermoromahduksen partaalla karjun hänelle. :'(

Tyttö on aina ollut tempperamenttinen tapaus. Tämä kiukkuilu ei liity pikkuveljen syntymään vaan samanlaista #&%?$!*ä meillä on ollut aina. Aamut alkaa "ei sitä ja ei tätä" koitan saada epätoivoisesti rimpuilevalle tytölle päälle että päästäisiin taistelemaan aamupalapöytään. Siinä tyttö syleksii ja kakoo ruuat lattioille ja pöydille ja mun pinna kiristyy. Lähdetään ulos, armottoman tappelun saattelemana kun pitää pukea ulkovaatteet. Ulkona on kivaa niin kauan kun tajuaa, että tielle voi juosta kun äiti hyssyttää veikkaa vaunuissa tms. Ja taas huudetaan, rimpuillaan ja karjutaan. Sitten sisälle ja tyttö alkaa kiukuta jo ihan silkkaa nälkäänsä, kun aamupalat syljettiin lattialle. Tätä #&%?$!*ä kestää siihen saakka kunnes saan itkevälle tytölle ruuan naamaan, vaipan vaihdettua ja päiväunille. Talo rauhoittuu! Tässä vaiheessa pikkuinenkin menee usein päiväunilleen samaan aikaan ja jää hetki aikaa äidille raivata keittiötä siistiksi sotkuisen päiväruuan jäljiltä. Sitten lapset jo kohta taas heräävätkin.

Mies tulee töistä kun lapset ovat jo hereillä. Isille ollaan kilttejä, paitsi että isi on töistään väsynyt myös ja haluaa syödä ruokansa rauhassa ja lukea lehden. Sitten onkin jo iltaruuan vuoro ja tappelu alkaa... Jos se koskaan tytön herättyä päiväuniltaan on tauonnutkaan. Tästä mennään ulkoillen ja taas sisälle tullessa kiukuten aina iltapuuroon ja nukkumaan menoon saakka. Sitten tulee taas rauha. Tai rauha ja rauha, on vauvan vuoro aloittaa iltaitkut...

Tää on ihan kamalaa. Meillä on käyny perhetyöntekijä kerran viikossa muutaman tunni auttelemassa, mutta se on kyllä kovin vähän. Silloin tyttö on yleensä aika iisisti, useimmiten mennään samalla heikkopäisellä tyylillä. HOitopaikkaan meillä ei ole varaa, kun oon ollu kotona tytön syntymästä asti ja minimipäivärahoilla. Miehen palkalla koitetaan elää. Sukulaisten apuakin on käytetty silloin tällöin, mutta kuka haluaa tämmösen tenavan riesoikseen??? EI KUKAAN! Sen oon alkanu pikkuhiljaa huomata apuja kysellessä, että aina on jotain muuta tai sitten naaman ilme jo kertoo, että no jos on ihan pakko. :headwall:

Onko muilla tämmöstä???? En osaa enää yhtään arvostaa lasta tai rakastaa silleen täydellä niinkun äitin kuuluis. Alan vaan kammota niitä hetkiä kun herää päiväuniltaan tai yöuniltaa, että nyt se #&%?$!* taas alkaa. Neuvolassa olen puhunut joo, ja sitä kautta tuo perhetyöntekijä saatiin, mutta siinä kaikki. Kunnalla ei oo resursseja kuulemma enempään ja kun meidän tilanne ei oo mitenkään akuutti. Hohhoijjaa! Tiedä mihin tää elo vielä päätyy.

 

[irmeli67]

Uhmaiältä tuo minusta kuulostaa ja sehän valitettavasti kuuluu melkein kaikkien 2-v. elämään. Lisäksi jos on muutenkin tempperamenttinen tapaus, voi uhmaikä olla vielä hermoja raastavampi.

Minun neuvoni on esim. ruveta käyttämän palkitsemiskeinoja, kun käyttäytyy hyvin, pukee hyvin jne. Laita jääkaapin oveen vaikka tarrapolku paperille ja aina kun esim.aamun pukeminen sujuu hyvin, laitatte sinne yhdessä kivan tarran. Sitten kun tarroja on sopiva määrä, saa tyttäresi valita mitä teette kahdestaan palkinnoksi (käytte jätskillä, lastenteatterissa tms. mistä tyttösi tykkää). Tämä menetelmä sopii kaikkiin hankaliin arkirutiineihin. Käy myös lukemassa nettisivuilta Ben Furmanin Muksuopista, löytyy hakusanalla Muksuoppi. Siinä on samantyylisiä juttuja...

Tsemppiä!

 

[tööt]

:hug:

kovasti kuulostaa samalta kuin meillä. (ei tosin ihan noin paha tilanne)
meidän lapset 2,5v ja 1/2v. kyllä sitä saa päivän aikana monena olla.
välillä tulee isommalle sanottua turhan rumastikkin :\|

oon kokeillu tuota tarrahommaa ja meillä se on toistaiseksi toiminut hienosti.
kannattaa ainaki kokeilla. teidän tilanne kuulostaa sen verran hurjalta että voi varmaan kokeilla mitä vaan. yhdessä kaupasta valkkaatte sopivan vihon tms. ja tarroja joita sitten kilttinäolosta saa palkinnoksi. minä tein lisäksi vielä niin että kirjoitan sivulle aina mistä "hyvästä" juuri se tarra on saatu.

toinen homma mitä voi kokeilla: vanhempaa lasta kannattaisi yllyttää mukaan siihen vauvanhoitoon. meillä toimii sekin.

saisit edes vähän hengähdystaukoa vaikka tuolla tarrajutulla? (ehtisit keksiä jonkun toisen keinon ennenkun uutuuden viehätys mahdollisesti katoaa).


koita jaksaa!! kyllä se jonain päivänä helpottaa ainaki vähäsen.


:hug:

 

[Mimmuli]

heipsis.... eikös hoitomaksut määräydy perheen tulojen mukaan... ja justiinsa kun katoin niin se minimi maksu on kyllä hurjan pieni.......

tietysti jos joutuu maksamaan suurimman mukaan joka on noin 200 euroa, onhan se paljon, jos yksi käy perheestä töissä, ja minimi äitiysraha on kyllä törkeen pieni.. :'(

meillä tuohon kiukutteluun ja ainakin omaan jaksamiseeni auttoi suunnattomasti kun aloin kaiken kiukuttelun huutamisen ja uhkailun jälkeen aina kun tyttö alkoi käydä hankalaksi, niin vain sanomaan kiukuttele yksinäsi, äidillä on kiva päivä eikä äiti jaksa kiukutella.

aina ja joka tilanteessa... niin kaupassa puistossa, kotona, nukkumaan mennessä... pari viikkoa neiti huusi kuin syötävä..sitten loppui kuin seinään....... jos sylkee ruokaa lattialle,ole kuin et huomaiskaan, vaikka se vaatii super rautaisia hermoja....jos heittelee vaatteita niin älä huomaa... pyydä vaikka auttamaan pikkuveikan hoidossa... koita jaksaa !!!!!!

 

[taustalla]

Yritä kysellä isommalle edes osapäivä- tai osaviikkohoitoa päiväkodista esim. parina tai kolmena päivänä viikossa neljä tuntia. Tällöin maksu ei ole paljoa kun kalleimmassakin luokassa se on n. 60/kk. Siellä lapsi saisi aamupalan ja lounaan. Samalla saisi oman ikäistä seuraa. Itsekin saisi vähän levättyä.

 

[eelis]

Juu,kuulostaa hyvinki tutulle...meillä poika alko käyttäytyy sitten kun jätin hänen kiukuttelut huomiotta ja aina kun lopetti itkun tai teki jonkin asian hyvin annoin huomiota kehuin ja halin...se vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä sekä johdonmukaisuutta mutta lopputulos on palkitseva kun huomaa asioiden pikkuhiljaa helpottuvan.Ja nyt myöhemmin olen huomannut että omalla rennolla otteella ja pikkuisen huumoriakin peliin niin päivät ovat huomattavasti mukavempia...muista myös ottaa aikaa itsellesi käy vaikka kävelyllä yksin kerranpäivässä...jaksaa kummasti paremmin pienen preikin jälkeen.Voimia...muista että lapset ovat vain hetken pieniä :hug:

 

[taustalla]

\

Yritä kysellä isommalle edes osapäivä- tai osaviikkohoitoa päiväkodista esim. parina tai kolmena päivänä viikossa neljä tuntia. Tällöin maksu ei ole paljoa kun kalleimmassakin luokassa se on n. 60/kk. Siellä lapsi saisi aamupalan ja lounaan. Samalla saisi oman ikäistä seuraa. Itsekin saisi vähän levättyä.

Jos on kotona äippärahalla tai kotihoidontuella ei saa ns vakituista hoitopaikkaa vaan ns lyhytaikaisen paikan. siinä ei maksuun vaikuta tulot vaan siinä on kiinteä maksu/pv, riippuen tuntimäärästä. esim yli 5h=18e nuorin perheen lapsista ja alle 5h/pv=7,5e. Meillä ainakin on näin, kun tuosta lunttasin... Mun mielestä tulee aikasta kalliiksi. Mutta tääkin on vissiin kuntakohtainen.
Ja mulla itsellä on myös tälläinen 1,7 v vuotias. ei se mistään tarroista innostu tms. tuntuu olevan vielä vähän liian pieni noille palkitsemis jutuille. Samaa taistelua on meilläkin, mutta uskon et helpottaa kun ikää tulee. Toivon vaan et saan säilymään tämän lapsen elossa täysi-ikäiseksi saakka, sitten alkaa toiset ongelmat.

 

[say]

Meidan poika laitettiin tarhaan. On tosi kiukkuinen tapaus ja nyt on viela pikkuvelikin kesalla syntymassa. Tarha rauhoitti lasta kun saa siella purkaa energiaa ja oppii olemaan muiden kanssa. EHDOTTOMASTI tarhaan. Helpottaa kaikkia ja on reilua myos pienemmalle etta saa edes vahan huomiota.

 

[väsynyt äiti]

Kiitos vastauksista. Olen tosiaan tutkaillut hoitomaksuja ja kalliiksi se tulee, kun määräytyy hoidossaolotuntien mukaan. Sitten vielä katsoivat kunnan toimistossa ihan kieroon, kun näitä kävin kyselemässä ja kerroin olevani ä-lomalla. että mitä me hoitopaikalla sitten tehdään??? Ja kun esikoinenkin on vielä niin pieni, ei kuulemma kaipaa kummia virikkeitä tai kavereitakaan vielä. HOitopaikoista on muutenkin pula ja päiväkoteja vaan suljetaan, että pidä nyt ihmeessä muksus kotona kun siellä vauvan kanss itsekin olet. Tuli aika p***a fiilis. Ihan kun haluaisin eroon lapsetsani ja tosiasiassa niin välillä kyllä haluankin. :ashamed:

Taas kamala aamupäivä takana. Vauvaa olen ehtinyt pitämään sylissä tasan sen verran, että kannoin vaunuun kun lähdettiin ulos janostin sieltä sitten herättyä ylös. Muuta ajat on tapittanut minun ja esikoisen tappelua sitteristä silmät ymmyrkäisinä. Mä en jaksa tätä! :'(

 

[väsynyt äiti]

Niin ja unohtui vielä laittaa, että ei meidänkään pippuripylly ymmärrä vielä minkään tarrojen perään. Ainoo mitä se haluaa kovasti on TUTTI ja siitäkin tapellaan jo, kun haluasia aina pitää suussa ja sillä en siis voi käydä palkitsemaan. Kehut ei tunnu riittävän tai niitä ei edes kuuntele kun jo juoksee luota pois ja uusiin haasteisiin. Ei pysy kyllä senkuntiakaan paikallaan. Kokeilin semmoista jäähypenkkiäkin, korkeeta jakkaraa, mutta keksi että siitä on mukava hypätä alas ja taas kiivetä ylös já hypätä... innostui vaan kun jäähylle siihen nostin kun oli ollut tuhma. voi että!

 

[myös väsy äiti]

Hei vaan, tuntuu tutulta. Meillä lapset tosin jo 3v6kk ja 1v 5kk, mutta silti. Uhmaa riittää hurjasti, nuorempi kiipeilee joka paikkaan - teloo itseään tietysti, poika on.. ja tappelevat isosiskon kanssa. Nukun älyttömän paljon ( 9h) mutta sekään ei tunnu riittävän. Aina vaan väsyttää ja olen huonolla tuulella... Ja kiukustun hirmu helposti lapsille. Ollaan miehen kanssa puhuttu, etti tää voi tällaisena jatkua. Miten vaan sais jotenkin ne omat ajatukset ja asenteet positiivisemmaksi - vai tarvitsenko ensin sen kunnon yöunen -unet? Tappelut menevät usein sitä samaa rataa ja kiukustun samoista asioista jne... itsekään en jaksa, ja ihmettelen, että mitäs nyt..

No, nyt on onnekis mulla vapaa viikoloppu itsekseni. saan valmista ruokaa nenän eteen ja toivottavasti nukutuksi kunnolla ja heräämättä.

KOVASTI tsemppiä!!!

 

[mami30]

Kuulostaa tutulta! Meidän poika oli 1v 8 kk ku-'


44¨4
'
oli niin mustasukkainen siskostaan että kaikin tavoin yritti saada huomioita itselleen. Luulen että teidänkin tytön käytös johtuu paljolti mustasukkaisuudesta!! Isommalla lapsella on aika surkea olo kun on tullut pienempi. Meillä oli ainakin näin. muistan kyllä että samanikäisenä (n. 1 v 7 kk) oli uhma kovana just pukemistilanteissa joten käytös johtuu myös uhmasta.

Suosittelen että annat aikaa isommalle lapselle aikaa (luette kirjoja, askartelette ym. kahdenkeskistä) Alle puolivuotias ei vielä ole isommasta mustis ja viihtyy sitterissäkin itekseen.

Mua kaduttaa eniten tytön syntymän jälkeen kun en osannut suhtautua oikein isomman lapsen äidin kaipuuseen enkä antanut niin paljon kahdenkeskistä aikaa kun olisi pitänyt.

Nyt poika on 2v 10 kk ja tyttö 1 v 2 kk. Enää poika ei oo siskostaan mustis vaan ovat niin kuin paita ja peppu ja tosi läheisiä.

 

[taustalla]

\

Kiitos vastauksista. Olen tosiaan tutkaillut hoitomaksuja ja kalliiksi se tulee, kun määräytyy hoidossaolotuntien mukaan. Sitten vielä katsoivat kunnan toimistossa ihan kieroon, kun näitä kävin kyselemässä ja kerroin olevani ä-lomalla. että mitä me hoitopaikalla sitten tehdään??? Ja kun esikoinenkin on vielä niin pieni, ei kuulemma kaipaa kummia virikkeitä tai kavereitakaan vielä. HOitopaikoista on muutenkin pula ja päiväkoteja vaan suljetaan, että pidä nyt ihmeessä muksus kotona kun siellä vauvan kanss itsekin olet. Tuli aika p***a fiilis. Ihan kun haluaisin eroon lapsetsani ja tosiasiassa niin välillä kyllä haluankin. :ashamed:


Vaikutat väsyneeltä kun lukee sun kirjoituksia, tuskin oikeasti ajattelet noin. Se vauvakin kasvaa siitä isoksi pian ja sitten sulla on kaksi riiviötä..
Paljon vaan ulkoilua isommalle, saa purkaa itseään siellä. Ja on se aika rankka paikka lapselle kun tulee vauva taloon. sitä omaa aikaa, ihan ilman vauvaa se haluaa. Toiset pystyy sitä antamaan toiset ei. ja toiset tarvii sitä enemmän ja toiset ei. Ota isompi vauvan hoitoon mukaan. Vaipan kuljettaja, tutin tuoja yms. Ei tunne oloansa ulkopuoliseksi niin paljoa. Kyllä meilläkin oli vaikeaa, isompi ei olis antanut imettää ja vauva ei halunnut imeä kun kuuli ääniä. Oli ovenkahvat käännetty yms et sian rauhan. Tyttö teki sillä aikaa omiaan. Ja siitä tunnen syyllisyyttä kyllä. Kerroit ett isompi söis tuttia koko ajan. se on myös merkki siitä, että tuntee olonsa uhatuksi ja saa läheisyyttä siitä. Onko muuten kaikki hampaat jo tulleet? Meillä samaan saumaan uuden vauvan kanssa alkoi tyttö tehdä kulmaan ja taakse hampaita. oli tosi kipeä siksikin.

Taas kamala aamupäivä takana. Vauvaa olen ehtinyt pitämään sylissä tasan sen verran, että kannoin vaunuun kun lähdettiin ulos janostin sieltä sitten herättyä ylös. Muuta ajat on tapittanut minun ja esikoisen tappelua sitteristä silmät ymmyrkäisinä. Mä en jaksa tätä! :'(

 

[mama70]

Hei mami30!
Meillä on täsmälleen samanikäiset lapset; 2v10kk ja 1v2kk. Meillä molemmat ovat poikia, mutta hyvin on mennyt ja vanhemmalla uhmaikäkään ei ole ollut mikään mahdoton tapaus.

Varmasti todella väsyttävää, jos lapsi on tuollainen raivoaja kuin nimimerkillä vaikea tapaus, väsynyt äiti. Omakohtaisia neuvoja en osaa antaa, mutta toivon että helpottaa. Kyllä siinä uhman ja murrosiän välissä luulisi välillä olevan jo helpompaakin Vakavasti ottaen, voimia arkeen vaikka väsyttääkin! Koita ottaa omaa aikaa vaikka tunti tai edes puoli tuntia päivässä!

 

[Sonja]

Meillä on kaksi uhmaikäistä.Tyttö on 2 v 2 kk ja poika 3 v 2 kk.Tuntuu että tappelevat päivittäin Aina saavat jostain kinan aikaan. Molemmilla on tämä on minun-kausi.Olen yrittänyt opettaa,että kädestä ei viedä,ei saa lyödä,ym mutta pian se unohtuu.Nyt poika on alkanut repiä tyttöä hiuksista.Viimeksikin lähti tuppo hiuksia :'( Jäähypenkki on käytössä,mutta tytöllä se ei tehoa.Hän vaan nauraa ja lähtee karkuun.Onneksi lapset myös rakastavat toisiaan.Välillä kuuluu,että halitaan ja he ottavat toisiaan kaulasta kiinni Onneksi uhmaikä on ohi menevää.

 

[BabySmile]

Voisit jutella perhetyön tekijöiden kanssa tarhaan laittamisesta. Sosiaalivirasto pystyy järjestämään tarhapaikan joka voi olla jopa maksuton jos katsotaan lapsen edun mukaiseksi.
Meillä oli aikoinaan myös tuollainen tuulispää tyttö (nyt jo 12v) ja sai osa päivä tarhapaikan vaan siksi että voima varat olivat vähissä kotona ja että tarhassa oppii sosiaalisuutta. kannattaa myös pyrkiä lapsi psykologille joka voisi myös vilkaista tilannetta ja tehdä testejä. Meidän 12v tytöllä on ADHD, joka kyll diagnosoitiin vasta 9 vuotiaana.

Taitaa olla perhetyöntekijä neuvolan oma ja oma kokemus niistä ettei niillä ole paljoa tietoa tukitoimista. sosiaalivirastosta saa enemmän tietoa ja niillä on myös omat perhetyöntekijät. Itse olen saanut parhaimmat neuvot ja opastukset sossun perhetyön tekijöiltä.
Reippaasti vaan kysymään, apua löytää jos uskaltaa pyytää.

Voima haleja sulle :hug: :hug:

 

[peippo]

Yksi juttu, mikä tuli myös mieleen (ei ilmeisesti ollut vielä mainittuna), mitä voisi ehkä kokeilla, on yksinkertaisesti kiukun huomiottajättäminen. Jos tyttösi alkaa kiukuttelemaan ja ruokapöydässä heittelemään ruokaa, olet vain hiljaa ja nostat tytön pois pöydästä ja viet vaikka toiseen huoneeseen huutamaan. Hän on huomannut saavansa kiukulla huomiota, joten se vain pitää jättää huomioimatta. Ei varmasti mikään helppo juttu - meillä on 2v3kk ikäinen hyvin temperamenttinen poika sekä 5kk vauva, joten saan itsekin tapella joka pv siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tämä kuulostaa kohtuuttomalta ja varmasti se sitä aluksi onkin, mutta pidä hermosi kylmänä äläkä ala räyhäämään lapsellesi, yritä vain pysyä tilanteessa rauhallisena. Varmasti alkaa ennemmin tai myöhemmin tepsiä. Vauvasi tarvitsee myös huomiota ja äitiä.
Paljon jaksamista, toivottavasti löytyy jokin ratkaisu tilanteeseenne!

 

[Piina ja Paniikki]

Ap missä asut?

 

[hurlumhei]

meillä ei ole uhma ikää ainakaan vielä mutta vilkas ja eloisa lapsi ja eläinlauma lisänä. jos menee villiksi laitan pojan matkasänkyyn palapelien yms lelujen kanssa.EN rangaistukseksi vaan vetämään henkeä kun on ainut paikka missä on paikoillaan, kun liikkumaan ei pääse. matkasänkyyn siksi että ei pääse putoamaan ja on pehmeät reunat ,ei lyö ainakaan päätään kun menee istumaan yms. pikamme on kyllä ollut siellä pienestä pitäen lähes joka päivä ainakin sen iakaa kun olen juossut ulkona hevosille heinien heitossa tai veden annossa.


mutta kuulostaa siltä että olisit jo vapaa hetkenkin ansainnut, että saisit vetää henkeä oikein kunnolla.

tsemppiä ja uskon kyllä että se äidinrakkauskin asikoiseesi nostaa sitten taas päätään, kun saatte tilanteenne helpottumaan. ja kasvatusneuvolaankin voisit ottaa yhteyttä, jos vaikka sieltä jotain keksisivät.

 

[Natasha]

Laita ilmoitus lehteen, että tarvitset hoitajan, mieluummin jonkun mummon, joka tulisi joskus auttamaan .On niitä yksinäisiä mummoja, jojden lastenlapset asuvat kaukana tai niitä ei ole, ja jotka haluaisivat vaikka vapaaehtoisesti auttaa.

 

[Lopen uupunut]

Kiitos tästä ketjusta! :flower: