Vaikea nukutettava, vinkkejä?

[äi-ti]

Poika melkein 2v on aina ollut haastava nukutettava. Hänen kanssaan ei ikinä ole toiminut semmoinen, että puoliunisena omilleen sänkyyn unta hakemaan. Ihan laitokselta tähän päivään saakka on pitänyt nukuttaa urakalla. Ekan vuoden verran lapsi piti imettää uneen, yritin kyllä kovasti noudattaa ohjetta, jonka mukaan lapsen ei saisi antaa nukahtaa rinnalle, mutta se ei toiminut. Ei puhettakaan pienestä kitinästä, joka olisi tyyntynyt, vaan hysteeriseksi muuttuvaa karjuntaa. Tassuttelu ei toiminut. Pinnasänky, hyödytön kapistus, lapsi ei nukkunut kuin viereeni.

Vuoden vanhana vieroitin rinnasta, lapsi on nukahtanut kainalooni. Itse nukahtaminen käy nopeaan, kun lapsi lopulta asettuu paikoilleen viereeni. Mutta sitä edeltävä aika, 30min-2h on pelkkää suoraa huutoa ja tyynyjen ja peittojen riepottelua. Joka ilta.

Muutama kk sitten hän sai oman sängyn meidän vuoteemme viereen ja uutuudenviehätyksessä pari iltaa meni kivasti. Sitten lapsi kai huomasi, että nukkuminen on nukkumista silti ja huuto alkoi taas. Olen yrittänyt olla tekemättä nukkumapaikasta numeroa, eli viereen saa halutessa tulla. Yleensä viereen nukutettuna lapsi siirtyy kesken yön omaan petiinsä, ei se siis ainakaan pelota.

Mutta millä helkatilla sen huudon saa kuvioista pois???

 

["vieras"]

Meillä on ollut kolmella pojalla samanlaista (tytöt onkin ollu helppoja, sen kun vaan on peitellyt sänkyynsä). Kainalossa oon nukuttanut ja väkisin pitänyt paikallaaan. Sitten kun lapsi on sanonut että mää itte, niin olen antanut kierähtää vatsalleen itsekseen, ja yleensä pian on siihen nukahtanut. Jos se myllääminen on alkanut uudestaan niin olen ottanut taas tiukasti kainaloon. Aika tasan 3v ovat oppineet olemaan siellä omassa sängyssään niin että olen istunut oviaukossa vahtimassa ja lukenut kirjaa ja vain sanallisesti komentanut takas sänkyynsä jos on meinannut nousta. 4-5v ovat sitten jo itsekseen nukahtaneet (mitä nyt useampi asia ja vessakäynti ja vedenjuonti...)

 

[äi-ti]

Jospa minäkin jo vuoden päästä pääsisin vähemmällä..!

Tytön syntyessä epäilin jonkin olevan suorastaan vinossa, kun tyttö nukkuu ihan kuin itsestään ja herätessäänkin vain ihmettelee maailman menoa, poika kun vauvaiässä räjähti heti itkemään, kun heräsi, heti piti päästä syliin/rinnalle

 

["vieras"]

Hmm. meillä auttoi aika, tuossa kaksi vuotiaana alkoi nukkua siten, että nukuttaminen ei ollutkaan enää huutoa, vaan puolituntia- tunti meni kivasti höpötellen. Vielä 4 vuotiaanakin kaipaa iltasatuja ja nukahtaa kun saa rauhoittua sänkyynsä vähintään puoleksitunniksi. Enää ei ole pariin vuoteen huutanut, mitä nyt joskus päikkäreillä. Tyttö meillä on nukahtanut aina kun viety vaan sänkyyn , ovi kiinni, valot pois ja hyvänyön toivotukset. Ihan vauvasta asti.

 

[sama juttu]

täällä 2,5v poika ja ihan just noin paitsi ei kamalaa huutoa.. mut ei yksin eikä itse nukahda, vaan vieressä ja aikaa menee 30-60 (9o) min JOKA ILTA! hyvä tietää etten ole ainoa, ja että ehkä joskus vuoden sisään helpottaisikin jo..

 

["vieras"]

meillä reilu 3v tyttö ja yö unet on nyt mennyt tuollaiseksi kun ap kuvaili. ja kohta vauvakin syntymässä, millaista mahtaa sitten ollakkaan. nukkuu kyllä yönsä heräämättä ja 11-12 tuntia. kunhan eka vaan nukahtaisi

 

[äi-ti]

Täällä alkavat aikuiset olla aika puhki. Meistä kumpikin kestää huutoa hienosti, jos sille on olemassa jokin syy. Mutta nukkumaan meneminen, se ei tunnu syyltä huutaa pikkukieli pitkällä ja siksi huuto rasittaa.

Tänään sain kahteen kertaan juteltua lapsen tyyneksi, selitin, että ymmärrän, että nukkumaan meno on tylsää, kun ei saa leikkiä. Ja kerroin, että aamulla jaksaa sitten taas pirteänä touhuta, kun on nukuttu. Ja luettelin kaikki mahdolliset ihmiset, jotka myös menevät nukkumaan, pappakin tahollaan jne. Lapsi nyökyttelee vieressä ymmärtäväisen oloisena, saattaa alkaa asetella tyynyään tai jopa kiepahtaa kainaloon, mutta singahtaa ylös alle kolmen sekunnin ja olemme taas ruudussa A eli huudetaan... Mä meinasin alkaa jo itkeä, mutta nukahti se sentään, tänäänkin. Yksi ilta vähemmän, ennen kuin tämä huutaminen joskus loppuu.

 

["vieras"]

Täällä alkavat aikuiset olla aika puhki. Meistä kumpikin kestää huutoa hienosti, jos sille on olemassa jokin syy. Mutta nukkumaan meneminen, se ei tunnu syyltä huutaa pikkukieli pitkällä ja siksi huuto rasittaa.

Tänään sain kahteen kertaan juteltua lapsen tyyneksi, selitin, että ymmärrän, että nukkumaan meno on tylsää, kun ei saa leikkiä. Ja kerroin, että aamulla jaksaa sitten taas pirteänä touhuta, kun on nukuttu. Ja luettelin kaikki mahdolliset ihmiset, jotka myös menevät nukkumaan, pappakin tahollaan jne. Lapsi nyökyttelee vieressä ymmärtäväisen oloisena, saattaa alkaa asetella tyynyään tai jopa kiepahtaa kainaloon, mutta singahtaa ylös alle kolmen sekunnin ja olemme taas ruudussa A eli huudetaan... Mä meinasin alkaa jo itkeä, mutta nukahti se sentään, tänäänkin. Yksi ilta vähemmän, ennen kuin tämä huutaminen joskus loppuu.

Itse olen muutaman kerran itkenytkin samalla kun olen itkevää lasta nukuttanut. 1v-1,5 vuoden välissä oli lapsella jokin vaihe, että hän tahallaan puri mua vielä kaiken kukkuraksi aina huudon lomassa. Hermot oli todella koetuksella.

 

[Äiti 2]

Unilääkettä ja sänkyyn sitominen. Taatusti nukkuu

 

[....]

Kyllä se viimeistään murrosiässä kun keksii miehen rakkaimman kapineen viehätyksen kunnolla haluaa sitten olla omissa oloissaan ja kiltisti "menee nukkumaan" omaan huoneeseen ja sänkyyn, tuskin teidän viereen jää "kättelemään työtöntä" - jos nyt et erikseen sitä lapselle opeta. Kyllä ne lapset kasvaa vauhdilla ja oppivat olemaan itsenäisiä, pitääkö pakottaa?

 

["vieras"]

Meillä ei ole koskaan ollut vaikeuksia nukkumisen kanssa. Joskus on itsekin selvästi halunnut iltapuuron jälkeen nukkumaan, kun on kädet pystyssä halunnut syliin. Sänkyyn vaan ja valot pois päältä.

 

[äi-ti]

Kyllä ne lapset kasvaa vauhdilla ja oppivat olemaan itsenäisiä, pitääkö pakottaa?

Pakottaminen nyt ei ainakaan onnistu, se on selvä. Kyllä mä istun vaikka maailman tappiin lasta iltaisin nukuttamassa, mutta toivoin, että löytyisi joku tapa tehdä nukkumaanmenosta lapsellekin kiva asia. Inhottavaa laittaa pieni nukkumaan siten, että tämä melkein nukahtaa huutoonsa. Tekee pahaa äidillekin jo.