Vaikea äitisuhde?

Onko muilla tätä? Että oman äidin kanssa menee sukset pahasti ristiin? Meillä tämä tilanne alkoi mutkistua isäni kuoleman jälkeen, jolloin äitini ajoittain useastikin tarttui pulloon oloaan helpottaakseen (ja ajoittain tarttuu vieläkin)

Olen yrittänyt sata kertaa sanoa, että juominen ei ratkaise mitään, EIKÄ AUTA MITÄÄN, päinvastoin. Olen yrittänyt auttaa ja tukea, oman jaksamisen mukaan....

Voimat alkavat olla loppu. Itselläkin oli rankka kesä oman sairastelun vuoksi, kotona on kaksi vilkasta lasta hoidettava ja yksi vuorotyötä harrastava mies + kaikki kotihommat siihen päälle.

Silti oma äiti on oma äiti. Haluaisin hänen voivan hyvin, enkä että mennään tällä tavalla.....

Kiitos jos joku jaksoi lukea purpatukseni loppuun. Onkohan minulla missään kohtalotovereita??

<br><br>

 

Voi kurjuus... En mä ole sun kohtalotoveri, mutta sympatioita tunnen kun luin viestisi. Mun kummitytöllä, 13v, on varmaan vähän saman tyyppinen tilanne ku sulla. Hänen vanhemmat ja isoveli (34v) juo ja välillä tuntuu että lapsiparka on ihan heitteillä (henkisesti). Isä vielä invalidisoitui vuosi sitten aivoverenvuodon myötä. Ottaisin tytön vaikka omakseni jos voisin, mutta kyllä hänellekin oma koti on se paikka missä hän mieluiten olisi ja vanhemmat ovat rakkaat vaikka ovatkin mitä ovat. Välillä hän joutuu kyllä lähtemään "evakkoon" ja viime viikolla sanoi viikonlopun yökyläilyn jälkeen että voi kun ei tarttis mennä takas kotiin... Pelkään miten tämä kaikki heijastuu hänen tulevaisuuteensa enkä tiedä mitä voisin tehdä. Läsnä ja tavoitettavissa yritän olla aina, mutta tyttö on aika sulkeutunut eikä puhu asioitaan mulle. Toivon, että voin ainakin näyttää hänelle toisenlaisen tavan elää. Jospa hänellä olisi voimaa ja tahtoa valita itselleen parempia vaihtoehtoja omaan elämäänsä.

 

Mulla on, mut ei juomiseen liittyvää. Se alkoi jo murrosikäisenä. Silloin ei luottanut muhun yhtään, koko ajan kyttäili mun menemisiä. Kerrankin käski soittaa, jos ei tuu yöksi kotia niin sain hirveät huudot siitä kun olin herättänyt keskellä yötä sen. Nyt olen 4v tytön äiti eikä paljon tee mieli käydä kylässä. Aina jos käyn niin valittaa vaan koko ajan et mitä mä teen väärin tytön kasvatuksessa. Ihan kun mä en tuntisi lastani ollenkaan.

 

Minäkään en tavallaan ole kohtalotoveri, mutta... minulla se meni niin päin, että äiti kuoli ja isä juo. Raskasta on.

 

\

Mulla on, mut ei juomiseen liittyvää. Se alkoi jo murrosikäisenä. Silloin ei luottanut muhun yhtään, koko ajan kyttäili mun menemisiä. Kerrankin käski soittaa, jos ei tuu yöksi kotia niin sain hirveät huudot siitä kun olin herättänyt keskellä yötä sen. Nyt olen 4v tytön äiti eikä paljon tee mieli käydä kylässä. Aina jos käyn niin valittaa vaan koko ajan et mitä mä teen väärin tytön kasvatuksessa. Ihan kun mä en tuntisi lastani ollenkaan.

Kylläpä kuulostaa hyvin samalta kun oma äitini. Mulla on 10v. tytär ja toinen tulossa (la tänään...) Äitini ei ole myöskään koskaan luottanut minuun ja edelleenkin on kertomassa miten minun/uusioperheeni pitäisi elää ja olla! Asiaa ei tietenkään helpota, että äitini on hyvin vakavasti sairas (leukemia). Olo on hyvin kaksijakoinen, toisaalta pitäisi ymmärtää ja tukea, ja taas toisaalta ei halua enää olla missään tekemisissä! Äiti on aina arvostellut minua ja tekemisiäni ja nyt kasvatustani. Nyt sairauden aikana on hänellä edelleenkin kummasti energiaa puuttua esim. uuden pienokaisen kummeihin. Kun ei sitten niin millään kelpaa kummit, jotka ollaan miehen kanssa valittu ja jo pyydetty. Äiti vetoaa lopussa aina sairauteensa! Pää sillä on enemmän pipi!!!

 

Mulla on hankala äitisuhde myös. Tai siis hän on mun kasvatusäitini (ja sillä tosiasialla näitä ongelmia itselleni selittelen). Yhteenottoja ei meillä ole, kun kasvatusäitini on niin dominoiva ihminen etten jaksa kinata hänen kanssaan. Olemme hyvin etäällä henkisesti toisistamme. Yhteistä säveltä ei tunnu löytyvän. Suhteemme on kuin kulkisi miinakentällä suurimman osan ajasta. Kumpikaan ei sano, mitä oikeasti ajattelee vaan tarkasti valikoi sanansa ja varoo koko ajan. Äitiini en luota pätkääkään, enkä esim. uskoudu hänelle omissa asioissani. Hän on sen verran usein ollut minua kohtaan torjuva, arvosteleva, ylimielinen ja vähättelevä. Puhumme pintapuolisista asioista ja olemme tekemisissä sen mitä "pitää". Siinä se. :/

 

Mulla on kanssa äitin kanssa vaikeuksia ja isän.,Ei olla nähty yli 5 vuoteen.Muuttivat kauemaksi ettei tarvis olla tekemisissä.Syytin itseäni mitä pahaa olen tehnyt?Äitini ei juo mutta on ollut henkisesti huono vointinen,,On varmaan vieläkin.Eniten mua säälitää meidän ihana lapset 3 lasta.Eivät he ole tehneet mitään.Syytä on ihan pienestä asioista heillä lyödä välit poikki kun ois voinut selittää asiat puhumalla.Yritettiin sovitella monta kertaa.Sopu ei ollutkaan koskaan todellista sovintoa riita kun tuli taas kaivoivat kaikki vanhat asiat esille.Raskasta on ollut vieläkin välillä mietin näitä asoita..Halit teille muille.Voimia. :wave:

 

Hei!
Minä olen kohtalotoverisi :wave:
Isäni ja äitini erosivat -91 ja sitten isäni kuoli -97
Koko ajan äitini on juonut eron jälkeen,käy töissä kuitenkin,mutta vapaat juo enemmä tai vähemmän.Nyt oli sunnuntaina kuulemma ajanut autollakin,tai siis eka kerran mä kuulin,et oli ajanut.
Ihan pakolliset vierailut hoidetaan vaan.Lapsiani en sinne enää hoitoon vie edes tunniksi.Käydään koko perheen kesken.
Ennen pyysin tänne yöksi, jos tarvin yöhoitoapua,mut nyt en enää suostu siihenkään.Puheväleissä ollaan,mut en viitti soitella turhaan,kun ällöttää kuunnella kännistä äitiä.
Ootan kun muutaman vuoden päästä jää eläkkeelle,miten sit repsahtaa
Terapias on meistä neljästä lapsesta jo käyny kolme.Mulle neuvottiin,että mun täytyy pitää oma elämä tiukasti erillään äidin elämästä.Onneksi on tunnin ajomatka välillä. Sitten täytyy tehdä rajat myös äidille miten se saa käyttäytyä mun perheen läsnäollessa
Viime su kutsui meidät kaikki neljä lasta perheinemme syömään.Pikkuveli meni ekaks ja soitti mulle,et älkää menkö se on ihan kännissä.KIVA!

Viime keväänä vein lapseni hoitoon kummitytön ristiäisten ajaksi.Ja kun kiireellä nähtiin talon pihalla ja vein lapset hänelle,nin haistoin et viinalle hais.Hitsi et pillahin itkuun autossa.Soitin mun pikkuveljelle,joka meni sinne "vahtimaan" äitiä, ja siinä sivussa lapsianikin.Se oli vika kerta,kun pyysin apua äidiltäni....
Onneksi minulla on kultakimpaleanoppi!YV:tä saa laittaa