No isommat lapset ei sentään ole koko ajan tyhjentämässä kaappeja ja laatikoita, kaatamassa jauhopusseja tai kahvinporoja lattialle tai jätä jääkaapin ovea auki tai kastele itseään lavuaarissa tai revi verhoja ikkunoista tai tyhjennä vessapaperirullaa. Jos on vain yksi pieni sitä on helpompi vahtia ja estää ne vahingot. Yhden lapsen kanssa oli tosi helppoa mutta kun toinenkin alkoi lähestyä taaperoikää niin niitä tuholaisia olikin sit kaksi pyörimässä. Molempia on vaikea vahtia samaan aikaan jos vaikka vaihtaa toiselle vaippaa niin toinen sillä aikaa voi keksiä kiivetä hakemaan keksejä kaapista kun äiti on kiireinen. Helpompi pyörittää arkea ilman valtavaa sotkua vaikka lapsia olisi kolme.
Asiat muuttavat vain muotoaan.
Sen hetkinen ikä tuntuu aina pahimmalta esim vauvat kun huutavat yöllä, tuntui ettei kestä unettomuutta ja heräilyä. Ei ollut silloin tyytyväinen, ettei tämä vauva sentään liiku mihinkään ja tee tuhojaan ympäriinsä.
Sitten tuiee uhmaiät, joka vaan jatkuu ja jatkuu. Ei ole muuten mitään tiettyä ikään, että uhmat loppuisi.
Ja kas.. ollaan kuskaamassa näitä 3-4 lasta eri harrastuksiin ja pois sieltä kaikki illat.
Olet töissä. Teet siinä harrastusten kuskaamisien välissä 5-6: lle ruuat, jos siis miehesi on tätä perhe-elämään vielä jaksanut ettekä ole eronneet.
Tai olet työssä ja yksinhuoltajana pyörität tätä arkea mukavasti jaksavasti yksin. Tai molemmat vanhemmat ovat uusioperheessä.
Murrosikä saattaa joskus kiristää hermoja.
Toki tämä on vain kuvitelmaa ja inhorealismia pahimmillaan.
Voihan tarina olla toisinkin ja jatkuu vaaleanpunaisena hattarana.