Vahinkoraskaus - ja miten siitä eteenpäin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tilanne päällä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tilanne päällä

Vieras
Kertokaa kokemuksianne vahinkoraskauksista, kun parisuhteen osapuolet eivät ole tunteneet toisiaan kuin maksimissaan puoli vuotta. Loppuratkaisuna saa olla abortti tai lapsen synnyttäminen, ja tästä ratkaisusta seurannut ero tai yhdessä jatkaminen. Tarvitsen muiden kokemuksia, jotta voisin ymmärtää omaa tilannettani. Kertokaa harmaalla nimimerkillä, niin ei tarvitse välittää aiheen vaikeudesta ja muiden tuomioista niin paljon.

Kiitos kaikista tarinoista jo etukäteen!
 
Mie tulin raskaaksi oikeastaan samantien kun alettiin seurusteleen ja tosiaan oltiin se n.1kk keretty olla yhdessä ku tein positiivisen raskaustestin, tietty pien järkytys ku söin pillereitä, mutta päätettiin pitää lapsi.
Muutettiin yhteen ja raskausaika sujui suhteellisen hyvin, mitä nyt mie olin kauhee hormoonihirviö ;) Oltiin onnellisia meän prinsesta kun hän syntyi.
Sit mie sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja muutama vuosi oli aika kriittisiä meän suhteessa.
Saatiin asiat kuntoon mentiin naimisiin, taas tuli alamäkeä, taas saatiin asiat kuntoon, tätä vuoristorataa mentiin jatkuvasti, kunnes nyt 7vuoden jälkeen päädyttiin eroon. (lapsi on 6v.)
Saatiin asiat kuntoon
 
seurustelin yhden miehen kanssa noin puolivuotta. kerran vain jäi se ehkäisy käyttämättä. tulin raskaaksi mies ei halunnut nähdä enää sen jälkeen kun kuuli mun olevan raskaana. Ainoastaan tekstareilla painosti mua aborttiin. Jonkun verran omat vanhemmat oli enemmän abortin kannalla. Aborttia en pystynyt tekemään joten minusta tuli totaali yh 19-vuotiaana. Tästä on jo 8-vuotta aikaa.. En kadu päätöstäni.
 
Lyhyt lomaromanssi, ero tuli jo ennen kuin raskaus selvisi. Päätin pitää lapsen, isä kertoi ettei halua osallistua millään tavoin. Lapsi nyt alakoululainen, ei ole isänsä kanssa missään tekemisissä. Ihan hyvin on pärjätty :)

Tsemppiä!
 
Mä oon raskautunu kahdesti vahingossa. Ekan lapsen hoidin niin kuin osasin, vaikka kärsinkin masennuksesta. Tulin silloin raskaaksi jo 3kk tapaamisesta. Yhteen muutettiin mun aloitteesta, mikä jälkikäteen ajateltuna oli huono ratkaisu, on ollut niin paljon vaikeuksia suhteessa. Toinen lapsi ilmoitti tulostaan pari vuotta ekan jälkeen, Mietin jo tosissani aborttia mutta peruin sen viime tingassa. Lapsen kanssa oli alusta asti vaikeaa, oli koliikki ja mun masennus paheni; miehestä ei mitään tukea vuosiin, riidat paheni ja lopulta tuli ero. Silti lapset on tärkeät, en osaisi elää enää ilman...
 
No mulla oli suhdetta takana jo enemmän kuin puol vuotta. Oltiin oltu usea vuosi yhdessä, kunnes erottiin, mentiin takaisin yhteen ja sitten pillerit petti ja tulin raskaaksi. Ennen plussaa oltiin tosin jo erottu, ku todettiin, että ei olla enempää kuin ystäviä. Tosin hyviä ystäviä.
Tyttö syntyi reilu 11 vuotta sitten. Lapsen isä ja minä ollaan naimisissa, mutta ei toistemme kanssa. Mulla kolme lasta mieheni kanssa ja esikoisen isällä yksi lapsi vaimonsa kanssa.

Tyttö asuu viikon mulla ja viikon isällään. Meillä torstaisin aina tyttö vaihtaa taloa. Asutaan noin 3km päässä toisistaan, joten tytön helppo käydä toisen vanhemman luona, jos vaan haluaa.

Meillä on kaikki mennyt todella hyvin, mutta suurin osa varmaan siitä syystä, että ei olla erottu riidoissa. Meillä myös mennyt hyvin yksiin kaikki kasvatus jutut jne. Molempien puolisot myös olleet ymmärtäväisiä ja osallistuvat tytön elämään vanhempina.

Nykyisen miehen sitten löysin, kun olin 3. kuulla raskaana. En vieläkään aina ymmärrä miten hän raskaana olevasta kiinnostui. No kaukosuhdehan tuo oli aluksi, joten miehestäni ei ollut mitään hyötyä/haittaa, kun esikoiseni ole vauva.

Olihan vauva aika jotenkin raskasta, sillä vauva oli koko ajan mun kanssa. Tai ainakin yöt. En uskaltanut antaa isälleen yöksi, vaikka en saanutkaan imetettyä. Isä oli kuitenkin lapsen elämässä mukana paljon ja kävi meillä vauvaa hoitamassa. Näin sain itse iltaisin vähän omaa aikaa, kun lapsen isä kävi kävelyllä tai vain leikki vauvan kanssa.
Alle vuoden ikäisenä alkoivat käymään isän luona leikkimässä ja päivisinkin siellä. Ja oli ehkä jo alle vuodenkin ikäisenä yön isänsä luona. En nyt enää niin tarkkaan muista.

Laita vaan yv:tä, jos haluat kysyä lisää, vaikka en ihan samassa tilanteessa ollut kuin sinä, sillä kun oltiin tosiaan oltu vuosia yhdessä exän kanssa ennen raskautta.
 
Mulle tulee tästä mieleen yksi pikkujoululapsi. Pari muutti yhteen, mutta ehti erota jo ennen lapsen syntymää. Äiti pärjäsi kuitenkin hyvin lapsen kanssa kahdestaan.
 
[QUOTE="vieras";27742295]Mulle tulee tästä mieleen yksi pikkujoululapsi. Pari muutti yhteen, mutta ehti erota jo ennen lapsen syntymää. Äiti pärjäsi kuitenkin hyvin lapsen kanssa kahdestaan.[/QUOTE]

Eikö kellään ole aborttia takana näistä tilanteista... vai eikö kukaan vain kerro ? vähän ihmetyttää....
 
Oltiin tunnettu vuosi ja seurusteltu puoli vuotta, ei asuttu yhdessa; tulin raskaaksi vaikka ehkäisyrengas käytössä. Tein abortin jos raskauden 7. viikolla, eli heti kun se oli mahdollista. Ehdin miettiä lapsen pitämistä, antamista adoptioon ym. ja puhuttua miehen kanssa, joka ei painostanut mua mihinkään, vaikka järkyttynyt oli hänkin.

Nyt olen edelleen tämän saman miehen kanssa yhdessä ja olemme naimisissakin, kohta tulee 5 v. täyteen yhdessä oloa... tuo kokemus on vahvistanut meidän suhdetta ja olen onnellinen siitä, ettei se tapahtunut jonkun muun kanssa.
 
No, meillä oli takana suunnilleen tuo puol vuotta seurustelua. Tulin raskaaksi (ehkäisystä huolimatta) ja no. Shokin ja pelon sekaisin tuntein olin silti onnellinen. Onnellisuus hävisi, kun tajusin, että "olen oikeasti raskaana. Tämä 2 viivaa tarkottaa sitä, että musta tulee äiti alle vuoden päästä jos niin haluan ja miehelle on kerrottava. miten mä sen teen? ".

Siinä sitten mies tuli käymään ja sain sanottua, että raskaana tässä ollaan. Kyllähän se mies "järkyttyi" tai no. En nyt sano järkyttyikö, mutta yllätyksenä tuli, oli vähän shokissa ja sanoi, että mitä mä haluan tehdä, teen sen. Toivoi, että asiat olisi paremmalla mallilla (työtön yms.), mutta on tukena mun kanssa ihan mitä tahansa teinkin.

Ihminen muuttui silmissäni hetkessä melkeinpä täysin eri ihmiseksi. Tai ei muuttunut, mutta näin hänestä uuden puolen. Sen puolen, joka pitää meistä huolta. Minusta ja lapsesta ja pidin lapsen. Rakastuin mieheeni. Ei olisi pitänyt olla niin sinisilmäinen.

Nykyään ollaan edelleen yhdessä, lapsi 3 vuotias, mutta...vaikeeta on. Välillä tosi vaikeeta. Ero ollut edessä monta kertaa. Välillä tuntuu sovitaanko me oikeasti ollenkaan yhteen ja vähän kaduttaa se, että olin sillon niin naiivi ja kuvittelin,sivuutin rakastuneena kaikki huonot puolet ja kuvittelin että eletään ihanaa perheelämää. Olin jopa varautunut yksinhuoltajuuteen.

Äitiys on ollut mulle täysin erilaista, mitä olen odottanut. Synnytys on maailman ihanin tapahtuma. Oma pieni lapsi sylissä on jotain sanoinkuvaamatonta. Kun pieni lapsesi näyttää sinulle "äiti, piirsin porkkanan", olen häkeltynyt.

Silti kadun paljon elämääni, vaikka tuntuu järkyttävän pahalta sanoa edes niin. Rakastan miestäni kyllä ja lastani todella paljon, mutta ne vaikeudet, se mitä en pystynyt sen puolen vuoden aikana hänestä vielä oppimaan, tulevat vastaan vähän väliä. Välillä tuntuu, että kaksi täysin erilaista ihmisistä yrittää sovittaa omaa elämänmalliansa ja tulee pelkkää sotkua. Koskaan ei tulla yhteisymmärrykseen vaan aina kaikki riidat päättyvät siihen, että meinataan erota ja sitten se ero tuntuu niin mahdottomalta ja pahalta, että halataan, itketään ja ei puhuta koko asiasta, kunnes seuraava riita alkaa.

En olisi tehnyt tähän suhteeseen lasta, jos olisin etukäteen nähnyt tämän kaiken. En ainakaan näin äkkiä. Nyt kuitenkin ollaan tässä perhe. Välillä olen tosi onnellinen tästä kaikesta, mutta oikeasti olen tosi masentunut. Sitä en ulkopuolisille näytä.

Moni ei myöskään ajattele sitä, että se lapsi on kiinni sinussa koko ajan. Huolehdit lapsestasi 18 vuotta. Lapsen ollessa pieni, kuljetat uhmaikäistä huutavaa lastasi rattaissa ja yrität tehdä ruokaostoksia. Tekisi mieli jättää rattaat siihen, ottaa seuraava lento espanjaan lomalle tästä kaikesta, mutta kun ei et voi. Niin, et voi enään tehdä. Äiti ei saa koskaan lomaa. Joku voisi sanoa, miksi sitä tarvitsee lomaa omasta perheestään. Kyllä sitä välillä haluaisi. Lomaa omasta elämästään. On luxusta saada juoda kahvikuppi rauhassa. Pakko myöntää mutta rakastan sitä kun lapsi nukkuu.

Rajussa oksennustaudissa tai kuumeessa lasten hoito on pakko hoitaa. Siinä sitten yrität ensin nousta sängystä, saada maitopurkin auki, olla kaatamatta maitoa lattialle kun pyörryttää, väsyttää, jalat ei kanna. Maitokin on loppu. Pakko yrittää selviytyä kauppaan asti. Et voi sairastaa edes rauhassa. Ainakaan jos mies on samassa taudissa tai miestä ei ole.
 
eka lapsi vahinko, parisuhde oli jo päättynyt. pidin lapsen, hyvin meni.

toka lapsi vahinko, olin tuntenut isän puoli vuotta, ei seurusteltu. pidin lapsen, hyvin on mennyt.

lapset on kaikista tärkeintä, mitä elämässäni on, vaikka paljon on muutakin. lapsillä isät kuvioissa aktiivisesti.

jos haluat lapsen joskus niin se hetki on nyt. parempaa hetkeä ei tule ja elämä ei lopu siihen, että saat lapsen yksinkin.
 
Olen tehnyt abortin tilanteessa, jossa en tiennyt kahdesta miehestä kumpi on isä (ja olin itse nuori ja opinnot kesken). Ja sitten pitänyt lapsen tilanteessa, jossa oli ollut seksisuhde nuoreen mieheen noin vuoden ajan ja tulin raskaaksi. Mies kävi jonkun kerran lasta katsomassa, sitten hävisi, lapsi ei häntä muista.

Mutta en kadu, ja lapsenikin ilmeisesti tykkää olla elossa, koska tuossa juuri eräänä päivänä lohkaisi mulle, että "Kiitos elämästä". :D Matkustellaan, asutaan isossa asunnossa jne. eli elämänsä ei ainakaan elintasossa eroa yhtään muihin lapsiin.
 
Minä: positiivinen raskaustesti ehkäisystä huolimatta 5 kk ensitapaamisesta. Mulle iso järkytys, miehelle vielä suurempi. Nyt takana kuusi vuotta yhdessä ja lapsia on yhteensä kolme. Mun elämä sai yllättäen hyvän suunnan ja miehestä tuli erinomainen isä. Ainoa, mikä rassaa, on mun uran tyssääminen näiden lasten takia, mutta eläkkeeseen on vielä pitkä matka.

Kaverini: yllätysraskaus uuden tutun kanssa. Mies sanoi, ettei ikinä halua seksisuhdetta enempää tämän kaverini kanssa. Kaverini päätyi aborttiin.

Toinen kaverini: kaveri hankkiutui raskaaksi sellaisen miehen kanssa, jonka halusi itselleen. Minusta se oli epäreilu tilanne sen miehen kannalta, kun muka pillereitä syötiin. Nykyisin pari on jo yli 10 vuotta ollut naimisissa ja tiedän, että mies tietää tuosta "yllätysraskaudesta" totuuden. Taisi jotenkin imarrella sitä miestä.
 

Yhteistyössä