vähäunisten vauvojen äideille

[vertaistukea]

Hei!

Onko teitä muita samassa tilanteessa olevia...?

Meidän lapsi on nyt vuoden ikäinen. Ensimmäisen kokonaisen yönsä nukkui reilu kuukausi sitten, ei kyllä joka yö nuku vieläkään, heräilee ja itkee, kitisee ja ynisee joskus kaksikin tuntia aamuyöllä.

Mulle on tullut kamala stressi ja pakkomielle tämän vuoden aikana vauvan, nyt siis jo taaperon nukkumisesta.
Vauva kun ei ole nukkunut kunnollisia päikkäreitä elämänsä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Tällöin unet katkesi aina puolen tunnin jälkeen, eikä jatkuneet vaikka uudelleen yritn nukutella. Pahimmillaan mun päivät oli viime kesänä yhtä nukuttamista ja nukkumaan laittoa, kun vaavi nukkui 5 kertaa 30 minuuttia ja sitten laitoin yöunille.

Kolmen kuukauden iässä yöt paheni. Tätä ennen oltiin kuitenkin yöllä nukuttu 3 h putkeen, syöttö ja uudelleen kolme tuntia unta jne.Nyt alkoi sitten jopa tunnin välein yöitkut, nälkäää se ei ollut ,kiinteät aloitettiin 4 kk iässä.Tätä kesti 8 kk ikään saakka, olin aivan loppu jo pätkäunista. Sitten poikamme saattoi nukkua jo 3-4 h putkeen, yösyötöt jäi samoihin aikoihin kokonaan, sitä ennen söi kerran, mutta heräsi 10 kertaa!

Nyt poika vuoden iässä siis, nukkuu yöunia n. 10-11 tuntia, miinus valvomiset yöllä, mutta päiväunet ovat aivan olemattomat. Viimeiseen viikkoon hän on nukkunut päiväunia 30 minuuttia kaksi kertaa päivässä. Kuukausi sitten saattoi JOPA ottaa yhdet 1,5 h unet ja sitten puolen tunnin tirsat.

Olen huolissani, koska mielestäni vauva ei saa tarpeeksi unta. Jos vuorokauden unisaldo on 11-12 h, mielestäni se ei ole riittävä.

Alan olla jo ihan hermo, kun ""pelkään"" joka päivä, nukkuuko lapsi vai ei. Kieltämättä kamala kateuden tunne niitä äitejä kohtaan, joiden lapset nukkuvat jopa 2-3 h päivällä!Mitä kaikkea siinä ajassa voisi itse touhutakaan..

Tiedän, lapset ovat yksilöitä ja meidän oma rakas vauvamme on elämäni tärkein asia, oma ihana persoonansa. Valtavan vilkas, utelias ja touhukas vuosikas, hymyilevä, mutta myös osaa olla todella tempperamenttinen ja näyttää sen.Koen jatkuvasti olevani huono äiti, koska ajatukseni lapsesta ei tod ole kauneimmasta päästä, kun kerkeän nukutuslenkin jälkeen vain istahtaa, kun vaunuissa ollaankin jo hereillä.Tuntuu että omat ajatukset pyörivät vain vauvan nukkumisessa, miten nukkui yönsä, miten päiväunensa. Jatkuva huoli jos nukkuu vain 30 min, miten jaksaa olla virkeä seuraaviin uniin, miten nukkuu yönsä jos ei nuku levollisesti päivällä ym. Kuulostaa varmaan ihan idioottimaiselta.

Minun on kai niin vaikea edelleen sopeutua siihen, tää lapsi ei ole robotti, joka päivästä toiseen toimii samanlailla. Kunpa osaisin hellittää, ajatella ettö nukkuu jos nukkuu jne. Mutta kun en.Oma jaksaminen ollut tosi tiukilla tämän vuoden aikana, pätkäunet vaativat veronsa, ja useamman kk ajan jouduin turvautumaan mukahtamislääkkeisiin. Nyt tilanne onneksi parempi, kun yöt toistaiseksi rauhallisempia.

En tiedä, saiko tästä kirjoituksesta nyt mitään tolkkua, toivottavasti. Mutta haluaisin kuulla, onko teitä muita äitejä samassa tilanteessa, samojen ajatusten kanssa pyöriviä, ym.

Kiitos.

 

[K]

Kuulostaa aika tutulta :/

Meillä nukuttiin myös 30min päikkäreitä ensimmäiset 8kk. Yöt olivat juuri tuota 3-4h pätkiä. 8kk siirryttiin 2 uniin, jolloin toiset unet pitenivät jopa 1-2h. Meillä on käytössä edelleen 3h sykli. Ruokaa 3h välein ja niihin väleihin sovitetaan unet ja touhut. Ennen: ruoka (1/2h) touhut (2h) unet (1/2) tällä rytmillä mentiin monta kuukautta.

Mulle helpotusta tuo ruokarytmi, koska edes joku sujuu ""kellon"" mukaan. Yöt rauhottuivat, kun opetettiin nukahtamaan itse sänkyyn. Ekat viikot olivat kamalat iltameuhkaamiset, mutta mies pysyi kovempana, onneksi! Eli ensin siirryttiin juomaan pullo sylissä olkkarissa, unisena sitten sänkyy, seuraavaksi oli hereillä kun meni sänkyyn, sitten jätettiin pullo pois ja sylitellään 15min telkun äärellä ja sänkyyn, johon 1-30min kieriskelyn jälkeen nukkuu. Nukkunut omassa huoneess 5kk asti, kun heräsi meidän ääniin. Nyt enää minä herää hänen ääniin. Ja olen väkisin opetellut odottamaan hetken ennenkuin menen katsomaan. Ja joskus saan nukkua koko yön 20-7. pitkään hain viiden aikaan perhepetiin, koska silloin alkoi heräillä (entinen yömaito aika).
Sekavaa tämäkin, kun poika pyörii jaloissa
Mutta nyt menen antaa hänelle ruokaa... ainiin ikää kans 1v.

 

[elina]

Meillä rytmit suunnilleen samanlaiset, tyttö nyt 8kk, joskus nukkuu 3x30min ja joskus sitten kahdet hiukan pidemmät unet, joskus torkahtelee rattaissa pieniä torkkuja, miten milloinkin. Käsittääkseni ap:n ongelma oli se, ettei itse ehdi tehdä mitään, kun pitää koko ajan olla nukuttamassa vauvaa. Minä olen ratkaissut ongelman siten, että ulkoillaan aika paljon, mutta semmoisissa paikoissa, että äitikin viihtyy. Pistän vauvan rattaisiin, niin voi laskea makuuasentoon kun nukahtaa ja sitten kun herää on hänellekin kiinnostavaa katseltavaa (jos on selällään vaunuissa niin alkaa kyllä huuto). Mutta jos alkaisin odotella koko päivän sitä, että vauva nukahtaa, että saan tehdä omia asioitani, ja sitten en edes ehtisi tehdä juuri mitään, niin kyllä menisi hermot... Yritän siis tehdä semmoisia juttuja, joita voi tehdä sekä hereillä olevan että nukkuvan vauvan kanssa, esim. käydä kävelyillä, torilla, museoissa, kahviloissa, kavereitten luona, jne. Jos pyytää jonkun kaverin mukaan, saa samalla myös aikuisseuraa. Vauva tykkää kun saa katsella maisemia ja ihmisiä. Tietty lapsen ehdoilla mennään, eikä koko päivää olla reissussa. Kotityöt on sitten toinen juttu, yritän usein tehdä niitä lapsen ollessa hereillä, joskus onnistuu paremmin ja joskus huonommin. Monista kotitöistä saa lapselle hauskempia jollain pienellä jekulla, esim. pyykkien ripustaminen on hauskempaa, jos lapsi saa myllätä pyykkikorissa (silloin tosin saattaa puhdas pyykki olla likaista jo ennen kuin ehtii narulla asti...) En halua kuulostaa miltään kaikkitietävältä neuvojalta koska en sellainen ole, mutta tuntuu että monet yrittävät viihdyttää lasta ja keskittyä pelkkään leikkimiseen kaikki lapsen hereilläoloajat ja ovat sitten ihan hajalla, jos lapsi ei nuku vähintään kahden tunnin päikkäreitä että äiti ehtisi toipua tai edes käydä vessassa... Kyllä lapsi voi minusta välillä leikkiä itsekseenkin tai ""osallistua"" äidin hommiin, ei lapsen ehdoilla meneminen tarkoita sitä, että pitäisi toimia jonkinlaisena ohjelmapalveluiden suorittajana koko ajan. Tietty riippuu vähän, että millaisia ne ""omat asiat"" ovat joita haluaa tehdä. Mä saan kirjoitushommia tms. tehtyä jonkin verran illalla lapsen mentyä nukkumaan, vaikka joka ilta ei kyllä jaksa valvoa paljon yhdeksän jälkeen (aikaiset aamut ja lukuisat yöherätykset vaatii kyllä veronsa täälläkin.) Mutta tosiaan oman mielenrauhani takia oon yrittänyt ajatella, että nukkuu sit kun nukkuu, en käytä koko päivää erilaisiin nukuttamisyrityksiin, kun lapsi kerran kasvaa ja kehittyy normaalisti niin luulisin että saa kumminkin tarpeeksi unta, se määrä ehkä riittää hänelle vaikka jollekin toiselle olisi liian vähän. Tiedättekö onko jotain tutkimuksia siitä, mitä haittaa on jos nukkuu liian vähän ja miten se ilmenee tai mistä tietää mikä on liian vähän? Kun ei väkisinkään voi nukuttaa, tai ainakaan minä en tiedä miten!

 

[anneli]

Meillä myös yöt olleet aina suht levottomia, vaikkakaan 2kk:n jälkeen ei enää öisin olekaan syöty. 10 kk:n iässä siirrettiin omaan huoneeseen, jotta äiti ei heräisi joka inahdukseen ja saisi hieman nukkuakin.
Välillä on ollut muutamankin yön jaksoja, ettei ole kertaakaan herätty yöllä, mutta sitten on ollut noita kuukaudenkin jaksoja, jolloin käymme n 10 kertaa yössä laittamassa nukkumaan ja tuttia suuhun (siis kun huudosta kuuluu, ettei uni tule muuten).
Pakkohan sitä vain on luottaa siihen,että vauva/taapero nukkuu tarpeekseen....joskus tosin pakottamalla, mutta kuitenkin ;-)
Itsekin tuota asiaa pitkään pähkäilin ja huolehdin, mutta totesin, ettei sillä asia miksikään muutu, joten nukkuu mitä nukkuu ja sen mukaan sitten elellään.

 

[ap]

Kiitos vastauksista.
Tarkennan vielä meidän tilannetta.
Onhan se kyllä niin, että rassaa kun ei ehdi itse tekemään mitään, tällä tarkoitan esim imurointia, poika pelkää edelleen imurin ääntä ihan hurjasti.Tai jos jotain aloittaa, niin aina jää hommat kesken kun poika herää.Mutta onneksi voi jotain puuhastella vauvan hereillä ollessakin, kaikkeen tosin menee vaan tuplasti hermoja ja aikaa, poika kun ehtii joka paikkaan, tarttuu kiinni ihan kaikkeen ja ja ja...

Meidän ongelma ei ole onneksi nukuttaminen.
Vaunuihin poika nukahtaa nopeasti, on tietyt uniajat ja rutiinit. Meillä ei onnistu sellainen, että ollaan rataskävelyllä ja sitten keikauttaisin pojan pitkälleen nukkumaan, vaikka silmät jo lupsaisi. Hän ei osaa rauhoittua siihen. Mutta kun ekaksi on syöty, vaihdettu vaippa, puettu ja sitten vien hänet vaunuihin, hän nukahtaa suht rauhallisesti, ainakin toistaiseksi.
Yöunille menoon vaaditaan rutiinit, iltakylpy tai sauna, puuro ja maito, iltasatu ja sitten vien hänet omaan huoneeseen sänkyyn ja sinne tutin kanssa nukahtaa, joskus heti, useimmiten vaatii muutaman kerran rauhoittelua, kun kampeaa koko ajan pystyyn.

No niin, poika nukahti 10 minuuttia sitten vaunuihin, työntelin 5 minuuttia ja nukahti. Eli minulla nyt siis aikaa 20 minuuttia hieman siivota, soittaa pari puhelua, käydä YKSIN vessassa jne, ja tässä koneella mä hullu vielä istun....

 

[Piipu]

Hei
En tiedä auttaako tämä yhtään, mutta meillä on myös erittäin vähäuninen vauva ollut aina,nyt 10kk. nukkuu n.klo21-07, heräillen ja ennen heräsi syömään, nyt herää konttailemaan tai itkemään kun totutellaan olemaan ilman tissiä. Nukutaan samassa sängyssä koko perhe (3hlöä siis).

Herää siis siinä 7aikaan, touhutaan 9asti, kunnes nukahtaa puoleksi tunniksi (ehkä, tänään ei ole vielä nukkunut). Sitten meuhkataan pitkälle iltapäivään ja saattaa nukahtaa 16-17 aikaan uudestaan puoleksi tunniksi-1h.

Tämän enempää hyvin harvoin nukkuu, neuvolassa sanottiin,että kai se hälle riittää kun kyselin nukkuuko liian vähän. Aluksi olin tosi hermona noista unista, sitten kun katselin vauvaa tarkemmin, ei hän ole väsynyt, ei kärttyinen, kasvaa normaalisti ja muutenkin näyttää hyvinvoivalta, on aina iloinen (paitsi nyt yöllä itkee tissiä), joten en ole sen koommin kantanut huolta siitä. Kaikki aikahan siihen menisi kun yrittäisi nukuttaa, tottakai yritän luoda rytmejä, mutta välillä ihan hiljentyminen kirjan lukuhetkeen tai laulutuokioon näyttää lataavan meidän touhukasta. Toisaalta iltaunille meno helpottui kun ei yritetty enää hiljentää iltaa niinkuin joka paikassa neuvotaan: aluksi oltiin ihan hissukseen ja rauhotettiin tilannetta, mutta se ei tehonnut vaan seurauksena oli huutoa. Sitten otimme oikein tarkoitukseksi meuhkata hänen kanssaan illalla, leikkiä ja hyppyyttää ja heiluttaa lakanan sisällä (siis molemmat vanhemmat heijaa lakanaa, jonka sisällä vauva on ja nauraa), siis touhutaan hänet ihan väsyksiin, sitten ei tarvitse kuin laittaa maate ja laulaa iltalaulu ja vauva on taju veks.

Ja tuosta siivoamisesta ym. Minä olen ratkaissut niin,e ttä siivoan lapsi kantokassissa, onhan imurointi esim. tosi rankkaa siten, mutta olen ottanut sen kuntoilun kannalta ja paino-ongelmia ei ole

Eli tarkoitukseni oli sanoa, että ei se vähempiunisuus välttämättä huono asia ole, itsekään en ole koskaan nukkunut kovin paljon,ehkä jotkut vaan tarvitsee vähemmän unta ja on virkeydeltään erilaisia, ja saahan lapsesi sentään sen n.11-12h unta, kyllä se minusta aika paljolta kuulostaa.

 

[ap]

Kiitos Piipu!
Kirjoitit ihanan rohkaisevasti ja realistisesti.
Minun todellakin olisi ajateltava asioita positiivisemmin, eikä aina stressata uniasioilla. Koko omasta elämästä tulee tosi raskasta tällä tyylillä.

Yritän nyt latautua ajatukseen, että nukkuu sen verran mitä nukkuu.Ja tsemppaan, että menen iloisena nostamaan kullan pois vaunuista hänen herättyään.

Kiitos, ja hyvää kesän odotusta!