väsynyt suhteeseen

onneksi muutan lapsen kans ens kuussa pois , miehen mielestä mä en oo mitään :'(

 

:hug: .sähän oot vaikka mitä!!!

 

tuttu tilanne. aikani jaksoin minäkin alas painamista ja rakkaudettomuutta. mutta kun lähdin poikani ollessa1,5v en ole katunut päivääkään, en hetkeäkään. päin vastoin, olen usei iloinnut päätöksestäni. nyttemmin olemme hyvissä väleissä pojan isän kanssa. mutta en minä sitä takaisin ottais.

 

niin no mies on vaan duunis ja ei kotona juurikaan ja odottaa että kaikki on hänelle valmista ku tulee kotiin

 

kas miten tuttua...ja auta armias jos ei ole niinkuin herralle sopii. niin eihän me muuta tehdä ku maataan kotona kaikki päivät ja eletään äijän rahoilla.

 

kas miten tuttua...ja auta armias jos ei ole niinkuin herralle sopii. niin eihän me muuta tehdä ku maataan kotona kaikki päivät ja eletään äijän rahoilla.

nimenomaan

 

on se silti kumma että suhteessa ollessa ihan tosissaan potee huonoa omaatuntoa kun ei täytä toisen odotuksia. kaikkensa sitä yrittää kunnes tajuaa taas olevansa ihan kelpo ihminen.