Väsynyt elämään.

Voiko valoa olla tunnelin päässä? Odotan lasta yksin, lapsen isä ei ole koskaan kuulunut yhtä iltaa enempää elämääni. Rakastan exääni, hänen kanssa ollut kaikki kunnossa kunnes pilasin kaiken, pettämällä. Miten ihminen voi olla niin tyhmä. Kaiken lisäksi päätin pitää lapsen vaikka se ei ole miehelle ketä rakastan vaan jollekin idiootille kenen kanssa exääni petin.
Voinko ikinä oppia rakastamaan lasta kun mielessä pyörii että jos en olisi tätä päättänyt pitää niin voisin olla onnellinen exäni kanssa. Raskauden siis ollessa viikoilla 8 puhuimme exäni kanssa ja exäni olisi ollut vielä valmis yrittämään kaikkensa meidän suhteemme eteen jos minulle ei olisi ollut tulossa lasta.
Olen aivan totaalisen hukassa ja haluaisin vain kuolla.
Vastaukseksi todennäköisesti saan että miehiä tulee ja menee.. Mutta se ei oloani paranna, en usko että mistään löytyy samanlaista miestä mitä exäni on.
Ymmärrän että itse olen asiani pilannut... Silti olen niin loppu, oliko tämä oikea päätös sittenkään...

 

että exäsi ottaisi teidät takaisin ku on miettinyt asiaa?ja totutellut siihen..

 

että exäsi ottaisi teidät takaisin ku on miettinyt asiaa?ja totutellut siihen..

En usko että hän kovin helposti voisi elää minun ja toisen miehen lapsen kanssa vaikka minusta välittääkin. Lapsi kuitenkin muistuttaisi aina häntä minun petoksesta.

 

:hug:
JOS HALUAT JUTELLA PRIVATISTI S-POSTILLA..KURKKAA PROFIILIANI JA LAITA POSTIA TULEMAAN.

 

et hän olisi ottanut mut ja toisen lapsen.. tosin tilanne oli se tai siis toisesta olin eroamassa ja toisen kanssa alottelemassa.. menin kuitenkin vielä kerran exän matkaan.. nykynen kyllä sano et jos olisin tullut raskaaksi, olisi jatkanut meidän kanssa..

 

älä luovu toivosta.. kyllä se varmasti järjestyy.. jos exäsi on se ihanin ottaa sut takasin..

 

Oli se oikea päätös.
Älä katso liian pitkälle eteenpäin, vaan ota päivä kerrallaan. Tai vaikka vaan hetki, jos oikein ahdistaa. Ethän sinä mitään asiaa ole pilannut, elämä vaan vie joskus eri suuntaan kun mihin on itse luullut menevänsä. Ihan samanlaista miestä et varmaan löydä kuin mitä ex on, mutta voit löytää (ja löydätkin ) jonkun toisen, jos haluat.

Älä ajattele, että on lapsen syy, että ette ole enää yhdessä, sinä teit päätöksen, ei lapsi.
Keskity exän miettimisen sijasta lapseen, ja seuraa pikkuisen kehitysvaiheita ja kirjaa vaikka ylös omia tuntemuksiasi.

Ajattele, sinun sisällä kasvaa uusi elämä, oikea ihminen. Sinusta tulee äiti!

Voimia :hug:

 

Oli se oikea päätös.
Älä katso liian pitkälle eteenpäin, vaan ota päivä kerrallaan. Tai vaikka vaan hetki, jos oikein ahdistaa. Ethän sinä mitään asiaa ole pilannut, elämä vaan vie joskus eri suuntaan kun mihin on itse luullut menevänsä. Ihan samanlaista miestä et varmaan löydä kuin mitä ex on, mutta voit löytää (ja löydätkin ) jonkun toisen, jos haluat.

Älä ajattele, että on lapsen syy, että ette ole enää yhdessä, sinä teit päätöksen, ei lapsi.
Keskity exän miettimisen sijasta lapseen, ja seuraa pikkuisen kehitysvaiheita ja kirjaa vaikka ylös omia tuntemuksiasi.

Ajattele, sinun sisällä kasvaa uusi elämä, oikea ihminen. Sinusta tulee äiti!

Voimia :hug:

Miten ottaa päivä kerrallaan kun joka päivä mielessä on vain tuo niin rakas mies. En tietoisesti ainakaan syytä lasta tästä, vaan ihan itseäni. Omapa oli päätökseni. Nyt mietin oliko se oikea vai ei..

 

Minulla oli TODELLA KAMALA ihmissuhdekuvio raskauden aikana. Ei siis pettämistä, mutta lapsen isä uhkaili, kiristi, pakotti yms. Raskausaika meni aivan kauheassa stressissä, sellainen varmasti vaikuttaa kohdussa olevaan lapseenkin! Lapsen synnyttyä sisuunnuin, sain tarpeekseni ihmissuhde-helvetistä, joka ei näyttänyt muuttuvan parempaan suuntaan. Usko minua kun sanon, että lukuunottamatta ehkä synnytyksenjälkeistä masennusta tai muuta masennusta, jolloin energiaa ei yleensä ole juuri mihinkään, lapsi ON se ykkösjuttu elämässä, eikä silloin "ehdi" murehtia ihmissuhdetta samalla tapaa kuin yksin ollessaan. Tee kaikkesi lapsesi hyväksi! Lapsi on ihmeellisin asia elämässä! <3

 

Miten ottaa päivä kerrallaan kun joka päivä mielessä on vain tuo niin rakas mies. En tietoisesti ainakaan syytä lasta tästä, vaan ihan itseäni. Omapa oli päätökseni. Nyt mietin oliko se oikea vai ei..

Yritä löytää jotain muuta ajateltavaa, vaikka joku uusi harrastus. Joo, tiedän, että ei toista ihmistä ja omia tunteita voi niin vaan unohtaa, siinä auttaa vain aika, mutta jos tietoisesti mietit asiaa koko ajan, niin se on vaan vaikeampaa. Älä jää yksin kotiin miettimään synkkiä, vaan koita hakeutua muitten ihmisten seuraan, varmaan sinullakin on ystäviä ja/tai sukulaisia, kenen kanssa voit olla.

 

Eipä tässä paljon ystäviä ole, ja sukulaisia ei asu lähellä kuin juoppo äiti.

 

missäpäin asut?

 

:hug:
mailia

 

missä asut?

 

missäpäin asut?

pk-seutu.

 

No jospa vaikka teilläpäinkin olis esim. mammajumppaa tms, missä voisit tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka ei sen tekemisen tietenkään tarvi liittyä mitenkään raskaana olemiseen, jos et halua.

Veikkaan, että olosi ei parane niin kauan kun puntaroit, oliko päätös oikea vai ei. Päätä, että se oli oikea päätös, ja ala ajatella elämää eteenpäin sen mukaan.

 

vähän kaukana sitten. mutta jos haluat "sähköpostitukea", niin olen kyllä valmis "auttamaan"! tiedän itsekin millaista on, kun tukiverkosto puuttuu

 

:hug:

mail

 

Oletko 100% varma että lapsi on vieraan miehen? Eikö millään pienelläkään mahdollisuudella rakastamasi miehen?

 

Oletko 100% varma että lapsi on vieraan miehen? Eikö millään pienelläkään mahdollisuudella rakastamasi miehen?

En usko että on, petin rakastani tasan ovulaatio päivänä, ja exäni kanssa olin ollut sängyssä paljon tätä ennen viimeeksi. Olisiko ollut jopa viikkoja väliä.

 

Jos kerran niin kovasti rakastat exääsi,niin mikä sai sut pettämään häntä ja olemaan toisen kanssa ilman ehkäisyä?
Tsemppiä sulle ja kyllä se elämä vielä voittaa ja todennäköisesti exäsikin palaa luoksesi kun savu on hälvennyt=) Nauti nyt raskaudstasi sillä se on tärkein asiasi tällä hetkellä=)

 

:attn:
mitä kuuluu tähän päivään?