voivoi
Oon kyllästynyt elämääni. Minulla on pieni lapsi, jolle olen antanut kaikkeni. En ole lähes kolmeen vuoteen käynyt missään ihmisten ilmoilla ilman lasta ja nyt en enää edes osaa. Haluaisin töihin mutta sekään ei ole niin helppoa. Minulla ei ole tukiverkkoja, mies on pitkää päivää töissä. Kaveritkin ovat jo töissä. Lapsi itkee ja vaatii koko ajan huomiota. Sukulaiset ovat enemmänkin rasite kuin apu. Kaikki kaatuu mun niskaan ja mä en jaksa enää. Olisko liikaa vaadittu että mäkin saisin joskus pienen hetken aikaa ilman lastani, muutenkin kuin päikkärit (puoli tuntia) ?