väkivaltaako?

minusta tuntuu että mieheni on minua kohtaan turhan aggressiivinen.
Kuitenkin aina kun asiaa pohdiskelen saa hän minut vakuutettua ettei näin ole..nyt haluankin kysyä teidän mielipidettänne asiasta..

en tiedä mistä aloittaisin tai miten tilannetta kuvailisin mutta yritetään nyt kuitenkin. Hän ahdistaaminut usein riitatilanteessa vartalollaan seinää vasten ja painaa päällään päätäni seinään niin että sattuu ja samalla huutaa kovaan ääneen.(pää juttu on käynyt vain kerran)

Kerran riitatilanteessa koitin mennä toiseen huoneeseen rauhoittaakseni tilannetta ja istuin oven taksna.Mieheni tiesi että istuin siinä mutta ennenkuin ehdin nousta hän rynni väkisin oven auki niin että pääni jäi puristukseen seinän ja oven väliin.

monesti jos olen riidan loppuvaiheessa soittamassa jollekkin ottaa hän kovakouraisesti puhelimen kädestäni..viimeksi eilen niin että sormeen tuli pieni haava.

välillä hän myös tuuppii minua, mutta yleensä niin että kaadun pehmeälle sängylle eikä minuun satu..

onko tämä normaalia vai ei??mieheni on monesti sanonut minulle ettei hänestä ikinä tule vaimonhakkaajaa ja väkivaltainen on silloin kun hakkaa ja potkii..

olen monesti sanonut hänelle että minuun sattuu ja hän on luvannut olla koskematta minuun riitatilanteissa..no..eipä lupaus toiminut viikkoa pidempään.

sanokaahan mielipiteenne,olenko vain vainoharhainen?hän on kuitenkin rakastava isä pojallemme ja osaa hän olla minullekkin oikein kultainen.valitanko turhasta?

 

Ei ole mielestäni normaalia käytöstä. Voipi olla, että tuosta ei ole pitkä matka siihen, että jotain oikeasti sattuu. (lue pahoinpitely)

Itse keskustelisin ja kertoisin, että seuraavasta kerrasta (tuuppiminen sängylle, jne) johtaa välittömästi eroamiseen. Itselläni se toimi nuoruudessa.

Rohkeutta ja jaksamista :hug:

 

\

minusta tuntuu että mieheni on minua kohtaan turhan aggressiivinen.
Kuitenkin aina kun asiaa pohdiskelen saa hän minut vakuutettua ettei näin ole..nyt haluankin kysyä teidän mielipidettänne asiasta..

en tiedä mistä aloittaisin tai miten tilannetta kuvailisin mutta yritetään nyt kuitenkin. Hän ahdistaaminut usein riitatilanteessa vartalollaan seinää vasten ja painaa päällään päätäni seinään niin että sattuu ja samalla huutaa kovaan ääneen.(pää juttu on käynyt vain kerran)

Kerran riitatilanteessa koitin mennä toiseen huoneeseen rauhoittaakseni tilannetta ja istuin oven taksna.Mieheni tiesi että istuin siinä mutta ennenkuin ehdin nousta hän rynni väkisin oven auki niin että pääni jäi puristukseen seinän ja oven väliin.

monesti jos olen riidan loppuvaiheessa soittamassa jollekkin ottaa hän kovakouraisesti puhelimen kädestäni..viimeksi eilen niin että sormeen tuli pieni haava.

välillä hän myös tuuppii minua, mutta yleensä niin että kaadun pehmeälle sängylle eikä minuun satu..

onko tämä normaalia vai ei??mieheni on monesti sanonut minulle ettei hänestä ikinä tule vaimonhakkaajaa ja väkivaltainen on silloin kun hakkaa ja potkii..

olen monesti sanonut hänelle että minuun sattuu ja hän on luvannut olla koskematta minuun riitatilanteissa..no..eipä lupaus toiminut viikkoa pidempään.

sanokaahan mielipiteenne,olenko vain vainoharhainen?hän on kuitenkin rakastava isä pojallemme ja osaa hän olla minullekkin oikein kultainen.valitanko turhasta?

Ensimmäinen aviomieheni oli alkuun tuollainen kunnes paheni.
Väkivaltainen on mutta osaa olla jättämättä jälkiä.

 

joo jälkiä ei meilläkään jätetä..ja hyvin mies muille vakuuttelee että on unelmien aviomies..

 

En ihan uskaltaisi luottaa ettei koskaan löisi.
Ja väkivaltaa käyttää jo nyt.

 

mieheni vaan rupeaa itkemään aina kun puhun aiheesta...hänestä on hyvin loukkaavaa ja ilkeää ajatella että hän joskus löisi minua..enkä siihen uskokkaan..phdimpa vaan onko pahoinpitelijän kriteerit nyt jo täytetty..

ja pahoittelunu tekstieni sekavuudesta..johtunee kai epäselvistä ajatuksista..hieman ymmilläni ja hämilläni kun olen.

 

\

mieheni vaan rupeaa itkemään aina kun puhun aiheesta...hänestä on hyvin loukkaavaa ja ilkeää ajatella että hän joskus löisi minua..enkä siihen uskokkaan..phdimpa vaan onko pahoinpitelijän kriteerit nyt jo täytetty..

ja pahoittelunu tekstieni sekavuudesta..johtunee kai epäselvistä ajatuksista..hieman ymmilläni ja hämilläni kun olen.

Suoraan sanottuna kuulostaa liiankin tutulta.

 

jos totta puhutaan,toivoisin että se yksi lyönti tulisi..aivan..siihen on nyt tultu,silloin voisin olla varma ja lähteä pois.mutta vielä tässä tilanteessa rohkeus ei riitä..mitä sanoa kaikille,minne mennä,mitä tehdä..

 

\

jos totta puhutaan,toivoisin että se yksi lyönti tulisi..aivan..siihen on nyt tultu,silloin voisin olla varma ja lähteä pois.mutta vielä tässä tilanteessa rohkeus ei riitä..mitä sanoa kaikille,minne mennä,mitä tehdä..

Älä jää odottamaan sitä lyöntiä.Voipi olla ettei ole vain yksi isku vaan tapahtuu jotain paljon pahempaa.
Ei sinun tarvitse selitellä kellään muulle mitään.
Omaa asuntoa voit alkaa hakea kaikessa hiljaisuudessa ja kun kaikki valmista vain ilmoitat ja lähdet.

 

voi kun se olisikin niin helppoa..mukana on kuitenkin rakkautta ja pieni lapsi..

 

\

voi kun se olisikin niin helppoa..mukana on kuitenkin rakkautta ja pieni lapsi..

Ei ole helppoa ei.Tiedän kokemuksesta.
Lapsen takia sinun olisikin parasta lähteä.
Tyttäreni joutui katsomaan isänsä tekemisiä ja vuosia jälkeen pelkäsi vieläkin miehiä.Ilmeni aina määrätyissä tilanteissa.

 

Jos sinuun sattuu, niin mies on väkivaltainen. Itse en sallisi väkivaltaa missään mielessä, ja jos mieheni olisi mieheni niin hän olisi mennyt jo liian pitkälle.

 

Yksi hyvä kysymys alkuperäinen. Pelkäätkö miestäsi?

Jos pelkäät, niin suhteenne ei ole enää arvoisesi. Suhteessa toista pitää kunnioittaa, ei pelätä. Ei edes niissä riidoissa.

 

kiitos kaikille vastauksistanne.
ei, en pelkää miestäni..ainoastaan riitatilanteessa jos hän karjuu ja tulee uhkaavasti lähelleni, alkaa sydämeni hakata ja pieni pelontunne tulee.

keskustelimme viime yönä paljon asiasta ja hän sanoi ettei voi mitenkään puolustella tekojaan ja myönsi olleensa hyvin tyhmä.hän vakuutti minut ettei ikinä ole tajunnut minua satuttavansa, kunnes vasta jälkeenpäin.teimme sopimuksen jonka mukaan hän ei saa riitatilanteessa koskea minuun lainkaan jossei kerran ymmärrä omia voimiaan.tein hänelle hyvin selväksi että jos keskustelummekin jälkeen hän vielä satuttaa minua, tiedän sen olevan tietoista ja harkitsen vakavasti eroa tai mieheni hankkii ainakin apua.

uskon nyt vakaasti että asiat muuttuvat askel askeleelta parempaan suuntaan nyt kun olen avannut suuni ja ruvennut kunnolla puolustautumaan ja uhannut puhua asiasta esim.äidilleni..

eiköhän se elämä tästä taas lähde raiteilleen ja kiitos kaikille viesteistänne =) :hug:

 

siitä se sit lähtee ja ei se siihen lopu,vai onko??kokemuksesta tiedän.

 

Miksi mies rajoittaisi uhkaavan käytöksensä sinuun? Oletko täysin varma, ettei hän koskaan käy käsiksi lapsiin? Näin ulkopuolisen silmin se ei tunnu aivan selvältä... Mies haluaa nöyryyttää ja alistaa sinut. Se halu ei yhdellä pienellä katuvalla lupauksella häviä.

 

Miksi odottaa sitä "kunnon" lyöntiä, hän on aivan sevästi väkivaltainen.
Jos asiasta on puhuttu,mikään ei ole muuttunut?
Voitko muuttaa väliaikaisest pois, anna hänen selvästi ymmärtää ettei näin voi jatkua.
Valitettavan usein se lyönti johtaa pahoipitelyyn ja jopa sairaala reissuun
Arvosta itseäsi niin että lopetat suhteen jos muutosta ei tule.Tämä on sinun elämäsi.

 

Sisarellani oli pitkään samanlainen tilanne. Alussa kaikki vaikutti viattomalta. Sisareni puolusteli miehensä käytöstä ja jopa perusteli miehensä käyttäytymistä itsensä aiheuttamaksi. Mies käytti kaikenlaisia keinoja alistaakseen. Vei kylmään suihkuun ym... Koskaan näkyviä jälkiä ei ollut kaulasta ylös päin. Juuri sen vuoksi ettei kukaan epäile mitään. Me sisarukset ja ystävätkin uskoimme, ettei käyttäytyminen ollut niin pahaa, koska sisareni puolusti aina lopulta miestään ja me luotimme hänen sanaansa. Ja miehen kanssa keskusteltaessa asiasta hän katui joka kerta katkerasti ja itki vuolaasti. Siitä huolimatta asioihin ei tullut muutosta. Tätä jatkui 10 vuotta. Niin kauan kesti ennen kuin sisareni sai tarpeeksi rohkeutta jättää miehensä. Lapset kärsivät kuitenkin tapahtuneista vielä tänäkin päivänä, vaikka aikaa on jo kulunut.
Mielestäni miehesi on ehdottomasti käyttäytynyt väkivaltaisesti...

 

Älkää uhkailko väkivaltaista miestä erolla, ettehän? Siitä ei seuraa hyvää, pahimmassa tapauksessa... no joo, en halua säikytellä.

Jos rakkautta on, niin miksi ensimmäisenä harkita eroa? Eikö terapia enää tule kyseeseen? Eikö pitäisi yrittää saada toinen ymmärtämään omat tekonsa? Sillä pahoinpitelijä on itsekin oman käytöksensä uhri[i/]. En tarkoita, että häntä tulisi paapoa, vaan ihan oikeasti hoitaa ajatusmaailma kuntoon. Ammattilaisen kanssa keskustellen. Varsinkin kun mies vielä itsekin osaa katua ja tiedostaa tilanteen ja sanoo haluavansa muuttua.

Huomatkaa, että mies voi käsittää erolla uhkailun henkiseksi väkivallaksi häntä kohtaan. Ei kai hänkään halua hajottaa perhettään, olla yksin vastuussa siitä ellei näekään enää lapsiaan.

Keskustelkaa, syyttelemättä, terapeutin tai muun vastaavan puolueettomassa seurassa.