Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Vaativan Vauvan Vanhemmuus
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Preciosa, post: 22166552, member: 64531"]</p><p>Löysin tämän ketjun ja tajusin, että meidän vauva on vaativa vauva. Luin koko ketjun läpi ja niin paljon tuttuja ajatuksia ja tunteita! </p><p></p><p>Esikoinen oli todella helppo vauva, alusta asti tyytyväinen ja aurinkoinen ja todellakin vain söi ja nukkui. Ja silloin kun oli hereillä, oli tyytyväisenä lattialla, sylissä, sitterissä, missä nyt vaan tarve oli. Nukahti itse, nukkui hyvin yöt ja päivällä nukkui pitkiä pätkiä, yhdet 3-4h unet ja muutamat lyhyemmät ja rytmi muotoutui jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Kun aloin odottamaan tätä toista, mietin vähän että kuinka käy, kun olin varma että toista noin helppoa vauvaa ei voi tulla. Mutta en kuitenkaan ollut valmistautunut siihen, millaista vauva-arki olisi. </p><p></p><p>Ensimmäiset kaksi viikkoa meni hyvin, vauva vaan lähinnä nukkui ja söi. Tosin oli huono nukahtamaan, piti nukuttaa esim. vieressä ja oli hyvin herkkä siirtämisille, jos yritti rinnalle nukahtamisen jälkeen siirtää omaan sänkyyn niin tuli aina hurja huuto. Tyttö sitten nukkui mun vieressä, ajattelin, että kaipaa vaan enemmän läheisyyttä alkuun. Kolmen viikon iässä alkoivat masuvaivat ja yleinen tyytymättömyys. </p><p></p><p>Vauva ei ollut hereillä ollessaan hetkeäkään tyytyväinen, koko ajan kitisi tai itki vaikka mitä teki. Ei viihtynyt oikein missään, sylikään ei tuonut helpotusta läheskään aina. Nukahtaminen oli hankalaa, nukkui tosi pienissä pätkissä ja jos puoli tuntia päivällä nukkui putkeen, se oli ihme. Heräämisen jälkeen saattoi nukahtaa uudelleen, tai sitten ei ja jos heräsi, saattoi hetken aikaa olla suht tyytyväinen sylissä, sitten alkoi kitinä ja huuto. Siirtelyistä ei tykännyt yhtään, mitä monet sukulaiset eivät oikein ymmärtäneet. Olisi pitänyt vaan saada vauva syliin ja kierrättää sylistä toiseen eikä ymmärretty, kun en antanut sylistä pois jos oli siihen rauhoittunut ja tyytyväinen. Koska jos meni siirtämään siitä pois, kun oli tyytyväinen, niin alkoi kauhea huuto. Esikoinen protestoi kiukuttelemalla, kun äidin huomio meni päivisin vauvaan eikä ehtinyt hänen kanssaan olemaan, kun piti vaan yrittää miettiä miten saisi vauvan tyyväiseksi. Esikoisen päiväuniajat olivat painajaisia, kun yritin hyssytellä suunnilleen hysteerisenä vauvaa vuoroin sisällä ja ulkona, että esikoinen ei heräisi kesken unien huutoon. </p><p></p><p>Olin lopulta ihan poikki ja soitin ajan vyöhyketerapeutille. Kaksi kertaa vyöhyketerapiaa auttoi, ilmeisesti tytön suolisto lähti toimimaan paremmin ja sen jälkeen elämä helpottui vähän, tuli ekat hymyt ja alkoi vähän aikaa olemaan tyytyväisenä hereillä, mitä ei aiemmin ollut juuri tapahtunut. Unet olivat kuitenkin edelleen katkonaisia päivällä, öisin nukkui hyvin ja pitkiäkin unipätkiä. Tyttö alkoi myös nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Kuitenkin edelleen oli hyvin sylissä pidettävä ja viihdytettävä ja jos hermo meni, se meni sitten heti täysillä. </p><p></p><p>Meidän neiti on ollut myös alusta asti jäntevä ja kova liikkumaan. Muiden vauvat näyttävät omaan silmään oudolta, kun ne vaan möllöttävät lattialla tai leikkimatolla tai sylissä, kun meidän neiti sätkii ja potkii, viuhtoo ja huitoo ja pää pyörii. Sylissä ei ole viihtynyt oikeastaan koskaan vauva-asennossa, vaan haluaisi olla pystymmässä ja pitäisi olla liikettä. Tyttö on tosi tarkkaavainen ja tomera. </p><p></p><p>Nyt kun neiti on 4kk, on elämä huomattavasti helpompaa kuin pari kuukautta sitten, mutta huomattavasti hankalampaa kuin esikoisen kanssa oli. Tyttö on selvästi temperamenttinen luonne, kun hän hermostuu, hän hermostuu kunnolla ja äänenvoimakkuus nousee heti huippulukemiin. Jos joku "hätä" iskee, niin hän ei varoittele vaan alkaa karjumaan täysillä saman tien. Nykyään viihtyy jo vähän aikaa leikkimatolla tai sitterissä. Päivisin nukkuu edelleen aika lyhyissä pätkissä, mutta välillä saattaa jopa 1-2h nukkua putkeen - tosin silloinkin pitää käydä kuitenkin useamman kerran luona. Yöt menivat yhdessä vaiheessa tosi hyvin, mutta nyt on kiljuttu taas 2-3h välein monta viikkoa, välillä tiuhempaankin. Tuntuu, että tyttö reagoi kaikkeen tosi vahvasti - esim. pieruja huudetaan edelleen, välillä herää unilta kiljuen kuin päätä leikattaisiin ja kohta tulee iso pieru. Silloin, kun on tyytyväinen, tyttö on tosi iloinen ja valloittavasti hymyilevä neiti, joka juttelee paljon. Mutta silloin, kun ei ole tyytyväinen, tuntuu edelleen että koko päivä on yhtä kitinää ja huutoa eikä mikään mene oikein vaikka mitä yrittäisi tehdä. </p><p></p><p>Välillä olen edelleen niin väsynyt, että tuntuu että ei yksinkertaisesti jaksa. Tuttuja on nuo tunteet mitä muutkin ovat kokeneet. Ja se morkkis, kun ei meinaa jaksaa omaa lastaan. Rakastan tuota lasta ihan hirveästi, mutta kun on monta yötä putkeen nukkunut huonosti, kun toinen vaan kiljuu vähän väliä ja päivät samoin eikä oikein mitään syytä löydy eikä tiedä mitä tehdä, niin kyllä se ottaa koville. Mietin monesti myös sitä, että miten voi olla, että en edelleenkään aina tiedä mistä on kyse kun pitää vaan huutaa?? Kun kaikki tuntuvat suunnilleen ekasta inahduksesta tietävän mikä on vialla. Välillä tulee sanottua vauvalle, että oikeesti nyt naama kiinni ja sitten tuntuu kauhean pahalta. Eihän se sitä tahallaan tee eikä tarkoituksella ole hankala, mut aina ei vaan jaksa. Välillä tuntuu että tekisi vaan mieli antaa sen huutaa, kun kerran mikään ei auta kuitenkaan. Mutta en kuitenkaan anna, vaan yritän josko joku keino auttaisi. Tunnistan myös tuon mistä olette puhuneet, että se, mikä eilen auttoi, ei tänään auta. Voi kun olisi joku keino mikä varmasti aina toimisi, mutta ei. </p><p></p><p>Jatkan myöhemmin, nyt täytyy lopettaa... Neiti viihtyi ehkä 10 minuuttia lattialla, mutta nyt ei enää... Kuten olettekin puhuneet, pitää reagoida ennen kuin hermot menee kokonaan.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Preciosa, post: 22166552, member: 64531"] Löysin tämän ketjun ja tajusin, että meidän vauva on vaativa vauva. Luin koko ketjun läpi ja niin paljon tuttuja ajatuksia ja tunteita! Esikoinen oli todella helppo vauva, alusta asti tyytyväinen ja aurinkoinen ja todellakin vain söi ja nukkui. Ja silloin kun oli hereillä, oli tyytyväisenä lattialla, sylissä, sitterissä, missä nyt vaan tarve oli. Nukahti itse, nukkui hyvin yöt ja päivällä nukkui pitkiä pätkiä, yhdet 3-4h unet ja muutamat lyhyemmät ja rytmi muotoutui jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Kun aloin odottamaan tätä toista, mietin vähän että kuinka käy, kun olin varma että toista noin helppoa vauvaa ei voi tulla. Mutta en kuitenkaan ollut valmistautunut siihen, millaista vauva-arki olisi. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni hyvin, vauva vaan lähinnä nukkui ja söi. Tosin oli huono nukahtamaan, piti nukuttaa esim. vieressä ja oli hyvin herkkä siirtämisille, jos yritti rinnalle nukahtamisen jälkeen siirtää omaan sänkyyn niin tuli aina hurja huuto. Tyttö sitten nukkui mun vieressä, ajattelin, että kaipaa vaan enemmän läheisyyttä alkuun. Kolmen viikon iässä alkoivat masuvaivat ja yleinen tyytymättömyys. Vauva ei ollut hereillä ollessaan hetkeäkään tyytyväinen, koko ajan kitisi tai itki vaikka mitä teki. Ei viihtynyt oikein missään, sylikään ei tuonut helpotusta läheskään aina. Nukahtaminen oli hankalaa, nukkui tosi pienissä pätkissä ja jos puoli tuntia päivällä nukkui putkeen, se oli ihme. Heräämisen jälkeen saattoi nukahtaa uudelleen, tai sitten ei ja jos heräsi, saattoi hetken aikaa olla suht tyytyväinen sylissä, sitten alkoi kitinä ja huuto. Siirtelyistä ei tykännyt yhtään, mitä monet sukulaiset eivät oikein ymmärtäneet. Olisi pitänyt vaan saada vauva syliin ja kierrättää sylistä toiseen eikä ymmärretty, kun en antanut sylistä pois jos oli siihen rauhoittunut ja tyytyväinen. Koska jos meni siirtämään siitä pois, kun oli tyytyväinen, niin alkoi kauhea huuto. Esikoinen protestoi kiukuttelemalla, kun äidin huomio meni päivisin vauvaan eikä ehtinyt hänen kanssaan olemaan, kun piti vaan yrittää miettiä miten saisi vauvan tyyväiseksi. Esikoisen päiväuniajat olivat painajaisia, kun yritin hyssytellä suunnilleen hysteerisenä vauvaa vuoroin sisällä ja ulkona, että esikoinen ei heräisi kesken unien huutoon. Olin lopulta ihan poikki ja soitin ajan vyöhyketerapeutille. Kaksi kertaa vyöhyketerapiaa auttoi, ilmeisesti tytön suolisto lähti toimimaan paremmin ja sen jälkeen elämä helpottui vähän, tuli ekat hymyt ja alkoi vähän aikaa olemaan tyytyväisenä hereillä, mitä ei aiemmin ollut juuri tapahtunut. Unet olivat kuitenkin edelleen katkonaisia päivällä, öisin nukkui hyvin ja pitkiäkin unipätkiä. Tyttö alkoi myös nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Kuitenkin edelleen oli hyvin sylissä pidettävä ja viihdytettävä ja jos hermo meni, se meni sitten heti täysillä. Meidän neiti on ollut myös alusta asti jäntevä ja kova liikkumaan. Muiden vauvat näyttävät omaan silmään oudolta, kun ne vaan möllöttävät lattialla tai leikkimatolla tai sylissä, kun meidän neiti sätkii ja potkii, viuhtoo ja huitoo ja pää pyörii. Sylissä ei ole viihtynyt oikeastaan koskaan vauva-asennossa, vaan haluaisi olla pystymmässä ja pitäisi olla liikettä. Tyttö on tosi tarkkaavainen ja tomera. Nyt kun neiti on 4kk, on elämä huomattavasti helpompaa kuin pari kuukautta sitten, mutta huomattavasti hankalampaa kuin esikoisen kanssa oli. Tyttö on selvästi temperamenttinen luonne, kun hän hermostuu, hän hermostuu kunnolla ja äänenvoimakkuus nousee heti huippulukemiin. Jos joku "hätä" iskee, niin hän ei varoittele vaan alkaa karjumaan täysillä saman tien. Nykyään viihtyy jo vähän aikaa leikkimatolla tai sitterissä. Päivisin nukkuu edelleen aika lyhyissä pätkissä, mutta välillä saattaa jopa 1-2h nukkua putkeen - tosin silloinkin pitää käydä kuitenkin useamman kerran luona. Yöt menivat yhdessä vaiheessa tosi hyvin, mutta nyt on kiljuttu taas 2-3h välein monta viikkoa, välillä tiuhempaankin. Tuntuu, että tyttö reagoi kaikkeen tosi vahvasti - esim. pieruja huudetaan edelleen, välillä herää unilta kiljuen kuin päätä leikattaisiin ja kohta tulee iso pieru. Silloin, kun on tyytyväinen, tyttö on tosi iloinen ja valloittavasti hymyilevä neiti, joka juttelee paljon. Mutta silloin, kun ei ole tyytyväinen, tuntuu edelleen että koko päivä on yhtä kitinää ja huutoa eikä mikään mene oikein vaikka mitä yrittäisi tehdä. Välillä olen edelleen niin väsynyt, että tuntuu että ei yksinkertaisesti jaksa. Tuttuja on nuo tunteet mitä muutkin ovat kokeneet. Ja se morkkis, kun ei meinaa jaksaa omaa lastaan. Rakastan tuota lasta ihan hirveästi, mutta kun on monta yötä putkeen nukkunut huonosti, kun toinen vaan kiljuu vähän väliä ja päivät samoin eikä oikein mitään syytä löydy eikä tiedä mitä tehdä, niin kyllä se ottaa koville. Mietin monesti myös sitä, että miten voi olla, että en edelleenkään aina tiedä mistä on kyse kun pitää vaan huutaa?? Kun kaikki tuntuvat suunnilleen ekasta inahduksesta tietävän mikä on vialla. Välillä tulee sanottua vauvalle, että oikeesti nyt naama kiinni ja sitten tuntuu kauhean pahalta. Eihän se sitä tahallaan tee eikä tarkoituksella ole hankala, mut aina ei vaan jaksa. Välillä tuntuu että tekisi vaan mieli antaa sen huutaa, kun kerran mikään ei auta kuitenkaan. Mutta en kuitenkaan anna, vaan yritän josko joku keino auttaisi. Tunnistan myös tuon mistä olette puhuneet, että se, mikä eilen auttoi, ei tänään auta. Voi kun olisi joku keino mikä varmasti aina toimisi, mutta ei. Jatkan myöhemmin, nyt täytyy lopettaa... Neiti viihtyi ehkä 10 minuuttia lattialla, mutta nyt ei enää... Kuten olettekin puhuneet, pitää reagoida ennen kuin hermot menee kokonaan. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SANA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Koneen Säätiön nolot selitykset – rahoittaa Elokapinaa sadoilla tuhansilla!
Tänään 18:14
Vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
HS: Nyt poliitikot miettivät kiivaasti, miten Suomessa saadaan aikaan kasvua, ja pääministeri kaipaa ideoita
Tänään 18:06
vierailija
14 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Myöhäinen plussa raskaustestiin
Tänään 15:45
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
4.
Vihreät rikolliset palaavat tänään rikospaikalle
Tänään 15:12
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Paras pyöräilykypärä?
Tänään 15:01
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Onko vielä ex jäseniä...
Tänään 15:00
ona
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Eduskunnassa vaaditaan Sannan tyttöviisikkoa tilille tuhansien miljoonien eurojen Uniper-sotkusta
Tänään 14:45
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Ukrainaa pitää tukea, mutta kauhukabinetti on vaaraksi Suomelle ja kansalle
Tänään 14:44
vierailija
20 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Puhemies Jussi Halla-aho: ”Elokapina saa varsin vapaasti ja seuraamuksitta terrorisoida yhteiskuntaa”
Started by vierailija
Keskiviikko klo 10:14
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Stubb antaa huutia Taviolle
Started by vierailija
Tiistai klo 07:39
Luettu: 847
Aihe vapaa
4.
Hallitusohjelma kääntää uuden lehden suomalaisessa sosiaalipolitiikassa: työvelvoite
Started by vierailija
Sunnuntai klo 15:43
Luettu: 841
Aihe vapaa
5.
Mikä olisi hyvä kello armeijaan?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 17:40
Luettu: 705
Aihe vapaa
6.
Purra hekumoi lapsilisän poistolla
Started by vierailija
Eilen 17:55
Luettu: 677
Aihe vapaa
7.
Mikko tallensi seksin älykellolla – audio pelasti miehen, kun poliisi aloitti raiskaustutkinnan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:00
Luettu: 630
Aihe vapaa
8.
Maailmankaikkeus napsautti. Ja lujaa!
Started by -roosaruusa-
Eilen 09:31
Luettu: 588
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Arne Alligator - laulun sanat
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
Latest: A@muAurinko
2 min sitten
Lapsen saaminen
4.
Vihreät rikolliset palaavat tänään rikospaikalle
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
6.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
7.
Koneen Säätiön nolot selitykset – rahoittaa Elokapinaa sadoilla tuhansilla!
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
8.
Kuka pahoinpiteli kilttimiehen kälyä?
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Vaativan Vauvan Vanhemmuus
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu