Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Vaativan Vauvan Vanhemmuus
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Kanga85, post: 22134559, member: 59544"]</p><p>Tämä ketju saattaa olla jopa koko foorumin paras, sillä olen useasti löytänyt täältä itselleni avun ja huomannut että hei, ehkä en olekkaan maailmankaikkeuden paskin äiti. On myös niin ihana lukea heitä jotka ovat jo päässeet pahimman yli... se siis toden totta helpottuu!</p><p></p><p>Oma tilanteeni ei ole pahimmasta päästä mitä täällä on kirjoiteltu vaan on se silti ollut hurjan rankkaa. Kun sain tietää raskaudestani, en ollut uskoa korviani koska minulle oli muutamaa vuotta aikaisemmin kerrottu etten pysty saamaan lapsia. Sillä hetkellä kun kuudes testi osottautui plussaksi, päätin että minusta tulee niin hyvä äiti kun olla voin ja omistan elämäni tälle niin toivotulle tytölle. Ihan pienestä asti olin siis vaan halunnu olla äiti... onhan se ura sekin. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Kun tyttö sitten syntyi, alkoi ongelmat jo sairaalassa. Tyttö itki ja huusi niin ettei edes hoitajat saaneet häntä rauhoittumaan ja sama rumba jatkui kotona. 3kk meni huudon ja syömälakkojen merkeissä. Itse olin jo ihan palasina... ainoa asia mitä ikinä halusin oli olla äiti mutta sitten en ollut edes siinä hyvä. Oli tietenkin kylmin talvi aikoihin joten ei uloskaan päässyt oikeastaan ikinä. Tyttö myöskin vaati jatkuvaa huomiota, ei viihtynyt hetkeäkään itsekseen. Koska en jaksanut enää huutoa, raahasin tytön aina mukana vessaan ja suihkuun ja niin edespäin. Vaikka tytön isä oli ja on edelleenkin hyvin aktiivinen, olin silti yksin kotona päivät huutavan lapsen kanssa kun isä oli töissä. Ei mitään apua kavereilta tai sukulaisilta, vaikka 30 minuutin tauko olisi saattanut pelastaa koko viikon. Päivät saattoi mennä joko itkien tai huutaen viattomalle lapselle ja vihasin itseäni siitä hyvästä. Toki oli paljon parempiakin päiviä mutta ihan vauvaiästä päällimmäisin muisto minulle on se että huudon lapselleni koska en vaan jaksa enempää. Surullista.</p><p></p><p>Tilanne hetkellisesti parani kun siirryttiin soseisiin. Toisin kun odotin niin neiti tykkäsi syödä kiinteitä ja söi jopa ilman suurempaa sotkua, johon myöskin olin varautunut. Hetkellisesti myös malttoi leikkiä itsekseen jos kävin vaikka itselleni aamupalaa laittamassa. Ajattelinkin jo että jes, nyt se on vihdoin ohi!! Mutta nyt taas... ikää 10kk ja kaikki tuntuu olevan entistäkin hankalampaa. </p><p></p><p>Nukkuminen... jos sitä nyt edes on, on yleensä maksimissaan 30 minuuttia päivällä ja yöunet maksimissaan 10h joka sisältää paljon itkuisia heräämisiä tai ihan järjetöntä parkumista. Hampaita on jo 12 joten se osaltaan selittää yöunet mutta päiväunet... tyttö vaan ei malta eikä halua käydä nukkumaan. Meillä ei ole auttanut unikoulut eikä tassutukset. Me emme vain yksinkertaisesti voi huudattaa lasta tuntitolkulla keskellä yötä koska asumme rivitalossa jossa seinät on kuin pahvia. Joten äiti sitten herää keskellä yötä lapsen seuraksi.</p><p></p><p>Toinen ongelma on syöminen. Korvike ei enää uppoa, eikä vesi... jos se olisi hänestä kiinni, tyttö ei joisi ollenkaan yhtään mitään. 5 kiinteästä ruoasta yksi menee alas ilman kitinää ja leikkimistä. Aamupalaa, välipalaa ja iltapuuroa tahdittaa karmea huutaminen, heiluminen syöttötuolissa, ruoan sylkeminen päälleni ja lautasen hakkaaminen kädestäni. Ruokailu on se mikä minulla eniten kiristää hermoja ja masentaa. Tuntuu etten saa mitään kontaktia lapseeni ja että olen huono äiti koska lapseni ei kunnioita tai kuuntele minua yhtään. Ruokailut yleensä päättyy siihen että joko taas tahtomattani huudan lapselle tai menen saunaan huutamaan pahaa oloani. En oikeasti tiedä miten tästä enää selviää jos pahemmaksi menee. Tuossa vaiheessa olo on jo niin huono etten saa ilmaistua itseäni millään muulla kun huutamalla. Ylpeä olen siitä että 9 tapauksessa 10 menen kumminkin sinne saunaan. :ashamed:</p><p></p><p>Mieheni kanssa kommunikointi on lähinnä tiuskimista, huutamista ja riitelyä. Ollaan molemmat niin väsyneitä eikä koskaan päästä kahdelleen mihinkään. Kaikki romanttiset ajatukset ja teot ovat jääneet ja on ihme jos suhde tästä selviää. Joskus ajattelin että koska alkumme oli todella vaikea, selviämme ihan mistä vaan mutta näinköhän. :'(</p><p></p><p>Kaikesta huolimatta tyttö on minulle kaikkein tärkein ja rakkain asia maailmassa. Kun hän sattuu hyvälle tuulelle on hän itse aurinko joka tartuttaa hyvän olonsa minuun. Hän on eloisa hymytyttö joka omilla "vitseillään" saa äidinkin mainiolle tuulelle. Kunpa niitä päiviä olisi enemmän. Nämä vaikeudet, kuka kutsuu niitä vaiheiksi, kuka tempperamentiksi ja omaksi tahdoksi, kuka miksikin... silti koettelevat minua aivan liikaa tällä hetkellä. Sama itkuisuus, aggressiivisuus ja väsyneisyys ovat tulleet takaisin. Ja se ei ole tytön vika missään nimessä! </p><p></p><p>Vika on siinä että minulla ei ole enää muuta elämää- Vielä raskausaikana ystävät vakuuttivat etteivät katoa mihinkään kun sitä jo ennestään pelkäsin. Kuinka ollakkaan, pikkuhiljaa kaikki ovat kadonneet ja sitä myötä myös kaikki oma elämäni tytön ulkopuolella. Kävin aina ennen ulkona kahvilla ystävien kanssa, jääkiekkoa katsomassa paikallisessa tai vaikka leffassa... mutta enää ei ole mitään. Muutettiin vielä sellaiselle alueelle josta ei pääse kovin helpolla kulkemaan julkisillä kulkuneuvoilla eikä ajokorttia saatika kyytiäkään löydy. En ole ikinä ollut sellainen ihminen joka viihtyy itsekseen... ja nyt olen pakosta joutunut siihen asemaan. Minulla ei ole ketään kelle soittaa jos on paha olo, kukaan ei vastaisi kumminkaan kun on kiire oman elämän kanssa. Jos sattuukin niin että saisinkin vapaata tytöstä ja pystyisinkin lähtemään kaupungille ihan itsekseni, en saa mistään ketään kaveriksi. Ei ketään joka edes hetkeksi helpottaisi päivittäisiä askareita viemällä tyttöä vaikka vaunuttelemaan. Ei mitään. Ja kun sosiaalisen ihmisen jättää neljän seinän sisään lapsen kanssa joka ei vielä osaa puhua... eihän siitä muuta seuraa kun masennus. Huoh.</p><p></p><p>Olen kumminkin optimisti, kaikesta huolimatta. Yritän jaksaa uskoa siihen että tämä "vaihe" menee ohi ja pian tytöllä on enemmän hyviä päiviä huonojen sijaan. Silloin jaksaa itsekkin tsempata ihan eri tavalla. Ihana oli lukea tuossa aikaisemmin että se todella helpottaa, jo pelkästään se lohduttaa paljon!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Kanga85, post: 22134559, member: 59544"] Tämä ketju saattaa olla jopa koko foorumin paras, sillä olen useasti löytänyt täältä itselleni avun ja huomannut että hei, ehkä en olekkaan maailmankaikkeuden paskin äiti. On myös niin ihana lukea heitä jotka ovat jo päässeet pahimman yli... se siis toden totta helpottuu! Oma tilanteeni ei ole pahimmasta päästä mitä täällä on kirjoiteltu vaan on se silti ollut hurjan rankkaa. Kun sain tietää raskaudestani, en ollut uskoa korviani koska minulle oli muutamaa vuotta aikaisemmin kerrottu etten pysty saamaan lapsia. Sillä hetkellä kun kuudes testi osottautui plussaksi, päätin että minusta tulee niin hyvä äiti kun olla voin ja omistan elämäni tälle niin toivotulle tytölle. Ihan pienestä asti olin siis vaan halunnu olla äiti... onhan se ura sekin. :) Kun tyttö sitten syntyi, alkoi ongelmat jo sairaalassa. Tyttö itki ja huusi niin ettei edes hoitajat saaneet häntä rauhoittumaan ja sama rumba jatkui kotona. 3kk meni huudon ja syömälakkojen merkeissä. Itse olin jo ihan palasina... ainoa asia mitä ikinä halusin oli olla äiti mutta sitten en ollut edes siinä hyvä. Oli tietenkin kylmin talvi aikoihin joten ei uloskaan päässyt oikeastaan ikinä. Tyttö myöskin vaati jatkuvaa huomiota, ei viihtynyt hetkeäkään itsekseen. Koska en jaksanut enää huutoa, raahasin tytön aina mukana vessaan ja suihkuun ja niin edespäin. Vaikka tytön isä oli ja on edelleenkin hyvin aktiivinen, olin silti yksin kotona päivät huutavan lapsen kanssa kun isä oli töissä. Ei mitään apua kavereilta tai sukulaisilta, vaikka 30 minuutin tauko olisi saattanut pelastaa koko viikon. Päivät saattoi mennä joko itkien tai huutaen viattomalle lapselle ja vihasin itseäni siitä hyvästä. Toki oli paljon parempiakin päiviä mutta ihan vauvaiästä päällimmäisin muisto minulle on se että huudon lapselleni koska en vaan jaksa enempää. Surullista. Tilanne hetkellisesti parani kun siirryttiin soseisiin. Toisin kun odotin niin neiti tykkäsi syödä kiinteitä ja söi jopa ilman suurempaa sotkua, johon myöskin olin varautunut. Hetkellisesti myös malttoi leikkiä itsekseen jos kävin vaikka itselleni aamupalaa laittamassa. Ajattelinkin jo että jes, nyt se on vihdoin ohi!! Mutta nyt taas... ikää 10kk ja kaikki tuntuu olevan entistäkin hankalampaa. Nukkuminen... jos sitä nyt edes on, on yleensä maksimissaan 30 minuuttia päivällä ja yöunet maksimissaan 10h joka sisältää paljon itkuisia heräämisiä tai ihan järjetöntä parkumista. Hampaita on jo 12 joten se osaltaan selittää yöunet mutta päiväunet... tyttö vaan ei malta eikä halua käydä nukkumaan. Meillä ei ole auttanut unikoulut eikä tassutukset. Me emme vain yksinkertaisesti voi huudattaa lasta tuntitolkulla keskellä yötä koska asumme rivitalossa jossa seinät on kuin pahvia. Joten äiti sitten herää keskellä yötä lapsen seuraksi. Toinen ongelma on syöminen. Korvike ei enää uppoa, eikä vesi... jos se olisi hänestä kiinni, tyttö ei joisi ollenkaan yhtään mitään. 5 kiinteästä ruoasta yksi menee alas ilman kitinää ja leikkimistä. Aamupalaa, välipalaa ja iltapuuroa tahdittaa karmea huutaminen, heiluminen syöttötuolissa, ruoan sylkeminen päälleni ja lautasen hakkaaminen kädestäni. Ruokailu on se mikä minulla eniten kiristää hermoja ja masentaa. Tuntuu etten saa mitään kontaktia lapseeni ja että olen huono äiti koska lapseni ei kunnioita tai kuuntele minua yhtään. Ruokailut yleensä päättyy siihen että joko taas tahtomattani huudan lapselle tai menen saunaan huutamaan pahaa oloani. En oikeasti tiedä miten tästä enää selviää jos pahemmaksi menee. Tuossa vaiheessa olo on jo niin huono etten saa ilmaistua itseäni millään muulla kun huutamalla. Ylpeä olen siitä että 9 tapauksessa 10 menen kumminkin sinne saunaan. :ashamed: Mieheni kanssa kommunikointi on lähinnä tiuskimista, huutamista ja riitelyä. Ollaan molemmat niin väsyneitä eikä koskaan päästä kahdelleen mihinkään. Kaikki romanttiset ajatukset ja teot ovat jääneet ja on ihme jos suhde tästä selviää. Joskus ajattelin että koska alkumme oli todella vaikea, selviämme ihan mistä vaan mutta näinköhän. :'( Kaikesta huolimatta tyttö on minulle kaikkein tärkein ja rakkain asia maailmassa. Kun hän sattuu hyvälle tuulelle on hän itse aurinko joka tartuttaa hyvän olonsa minuun. Hän on eloisa hymytyttö joka omilla "vitseillään" saa äidinkin mainiolle tuulelle. Kunpa niitä päiviä olisi enemmän. Nämä vaikeudet, kuka kutsuu niitä vaiheiksi, kuka tempperamentiksi ja omaksi tahdoksi, kuka miksikin... silti koettelevat minua aivan liikaa tällä hetkellä. Sama itkuisuus, aggressiivisuus ja väsyneisyys ovat tulleet takaisin. Ja se ei ole tytön vika missään nimessä! Vika on siinä että minulla ei ole enää muuta elämää- Vielä raskausaikana ystävät vakuuttivat etteivät katoa mihinkään kun sitä jo ennestään pelkäsin. Kuinka ollakkaan, pikkuhiljaa kaikki ovat kadonneet ja sitä myötä myös kaikki oma elämäni tytön ulkopuolella. Kävin aina ennen ulkona kahvilla ystävien kanssa, jääkiekkoa katsomassa paikallisessa tai vaikka leffassa... mutta enää ei ole mitään. Muutettiin vielä sellaiselle alueelle josta ei pääse kovin helpolla kulkemaan julkisillä kulkuneuvoilla eikä ajokorttia saatika kyytiäkään löydy. En ole ikinä ollut sellainen ihminen joka viihtyy itsekseen... ja nyt olen pakosta joutunut siihen asemaan. Minulla ei ole ketään kelle soittaa jos on paha olo, kukaan ei vastaisi kumminkaan kun on kiire oman elämän kanssa. Jos sattuukin niin että saisinkin vapaata tytöstä ja pystyisinkin lähtemään kaupungille ihan itsekseni, en saa mistään ketään kaveriksi. Ei ketään joka edes hetkeksi helpottaisi päivittäisiä askareita viemällä tyttöä vaikka vaunuttelemaan. Ei mitään. Ja kun sosiaalisen ihmisen jättää neljän seinän sisään lapsen kanssa joka ei vielä osaa puhua... eihän siitä muuta seuraa kun masennus. Huoh. Olen kumminkin optimisti, kaikesta huolimatta. Yritän jaksaa uskoa siihen että tämä "vaihe" menee ohi ja pian tytöllä on enemmän hyviä päiviä huonojen sijaan. Silloin jaksaa itsekkin tsempata ihan eri tavalla. Ihana oli lukea tuossa aikaisemmin että se todella helpottaa, jo pelkästään se lohduttaa paljon! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Kuinka paljon kello on?"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kokoomus on Suomen suurin alue-, kunta-, eduskunta-, sekä europarlamenttipuolue
Tänään 00:36
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Rikkaat Vassarit ottaa lisää velkaa EU:ssa
Tänään 00:31
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Eurooppa siirtyy oikealle. Keskusta- ja äärioikeistolaiset ryhmät kasvattivat paikkamääriään erityisesti Euroopan isoissa maissa."
Tänään 00:17
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kokoomus jyrää vaaleista toiseen
Tänään 00:05
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Euroopassa mielenkiintoinen ja hyväkin vaalitulos
Eilen 23:49
Echo
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Hukkaan meni vihervasemmistolle annetut äänet
Eilen 23:42
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Eero Heinäluoman (SDP) mielestä enää ei saisi muistella hänen hyviä suhteitaan Venäjän Putiniin
Eilen 23:38
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tynkkynen europarlamenttiin – muut rikolliset saivat riittämättömän äänisaaliin
Eilen 23:33
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Sanna Marin olisi räjäyttänyt SDP:n eurovaalipotin
Started by vierailija
Eilen 13:09
Luettu: 205
Aihe vapaa
2.
Kansa antoi haisevan vastalauseensa persuille - Li Anderssonille n. 200.000 ääntä
Started by vierailija
Eilen 22:35
Luettu: 162
Aihe vapaa
3.
Venäjä vie tehokkaimman ydinasetuotteita tuottavan ydinreaktorinsa kuubaan
Started by vierailija
Eilen 00:49
Luettu: 137
Aihe vapaa
4.
Persujen romahdus
Started by vierailija
Eilen 20:10
Luettu: 126
Aihe vapaa
5.
Purra: Yllätys ja järkytys, olen pettynyt
Started by vierailija
Eilen 21:23
Luettu: 124
Aihe vapaa
6.
Kannattaako muuten se luottokortti hankkia?
Started by vierailija
Eilen 12:46
Luettu: 124
Aihe vapaa
7.
Persuille 20-vuoteen huonoin vaalitulos 7,2%, vain 1 eurovaalipaikka
Started by vierailija
Eilen 21:05
Luettu: 119
Aihe vapaa
8.
Veriviiru ulosteen päällä
Started by vierailija
Eilen 15:34
Luettu: 118
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 02:55
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 02:00
Aihe vapaa
3.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 01:58
Aihe vapaa
4.
Kokoomus jyrää vaaleista toiseen
Latest: vierailija
Tänään 01:46
Aihe vapaa
5.
Kokoomus on Suomen suurin alue-, kunta-, eduskunta-, sekä europarlamenttipuolue
Latest: vierailija
Tänään 01:05
Aihe vapaa
6.
Kansa antoi haisevan vastalauseensa persuille - Li Anderssonille n. 200.000 ääntä
Latest: vierailija
Tänään 00:41
Aihe vapaa
7.
"Eurooppa siirtyy oikealle. Keskusta- ja äärioikeistolaiset ryhmät kasvattivat paikkamääriään erityisesti Euroopan isoissa maissa."
Latest: vierailija
Tänään 00:39
Aihe vapaa
8.
Rikkaat Vassarit ottaa lisää velkaa EU:ssa
Latest: vierailija
Tänään 00:31
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Vaativan Vauvan Vanhemmuus
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu