Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Vaativan Vauvan Vanhemmuus
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="anneke, post: 22051452, member: 26385"]</p><p><em>Muoks: Kauniskuu: :hug: <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" />!</em></p><p><em></em></p><p><em>Kirjotin samaan aikaan tätä jättiviestiä... Vastaan sulle vielä erikseen!<img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></em></p><p></p><p>Nyt kun oon kirjotellut tänne jo kirja-arvostelua ja ties mitä, niin ehkä voisin ihan kertoa vaan oman tarinanikin. Jospa tää kävisi jollain tavalla lohduksi jollekin muulle, ja itselleni kun voin kirjoittaa. </p><p></p><p>Minulla on seitsemän kuukauden ikäinen poika, jonka kanssa elämäni on siis ajoittain ollut </p><p>aikamoista tasapainoilua loppuunpalamisen/masennuksen partaalla. </p><p>Poikamme on temperamenttinen, ja tuntuu että kompastumme kaikkiin </p><p>asioihin, jotka muilla sujuvat ihan itsestään (tai siltä se näyttää!). </p><p>Asumme ulkomailla, täällä ei ole mitään neuvolajärjestelmää, enkä oikein </p><p>luota psykologiin, jolla aiemmin täällä kävin. Siksi olen etupäässä yrittänyt sinnitellä omin voimin tämän loppuun palamisen uhan alla (ei ehkä kovin hyvä idea). </p><p></p><p>Poikamme on ollut hyvin aktiivinen jo vatsasta asti. Vaikean, sektioon </p><p>päätyneen synnytyksen jälkeen maitoni ei noussut moneen päiväään, eikä </p><p>poika nälkäisenä ja kiukkuisena malttanut imeä rintaa. Aloittimme siis </p><p>surukseni korvikkeella. Parin viikon päästä saimme hänet vihdoin </p><p>rinnalle, ja kuuden viikon iässä pääsimme eroon korvikkeesta (pumppasin </p><p>siihen asti päivin ja öin). Olen todella ylpeä siitä, että jaksoin </p><p>yrittää ja pystyn nykyään imettämään häntä normaalisti.</p><p></p><p>Asumme maassa, jossa joka paikkaan on mentävä autolla. Sektion jälkeen </p><p>en saanut ajaa neljään viikkoon, enkä kantaa mitään vauvaa painavampaa </p><p>kuuteen viikkon. En voinut kantaa vauvaa kaukalossaan autolle, enkä </p><p>nostaa vaunuja autosta. Olimme siis alkuun aika paljon sisällä, mikä ei </p><p>ollenkaan vastannut odotuksiani vauva-arjesta (aiemmin tuntemani suomalaiset äidit </p><p>eivät mielestäni muuta tehneetkään kuin nukuttaneet lapsiaan puistossa). Kuuden </p><p>viikon jälkeen pääsimme ulkoilemaan kahdestaan. Sitä iloa kesti pari </p><p>viikkoa, minkä jälkeen vauva lakkasi nukkumasta vaunuissa ja huusi sen </p><p>sijaan. Hän alkoi saada myös karmeita raivareita myös autossa. En </p><p>jaksanut lähteä raahaamaan häntä autoon kirkumaan, autosta puistoon </p><p>kirkumaan, ja taas autoon kirkumaan. Jäimme taas pikku hiljaa kotiin.</p><p></p><p>Seuraava "haaste" oli pojan nukkuminen. Hän on alusta asti ollut huono </p><p>nukkuja. Ei puhettakaan, että olisi vain "syönyt ja nukkunut", niinkuin </p><p>jotkut tuntemani vauvat. Jos laitoimme hänet sänkyyn, hän huusi ja </p><p>karjui pää punaisena. Meille jäi tästä tapa kanniskella hänet sylissä </p><p>uneen. Jossain vaiheessa sekään ei enää toiminut. Poika saattoi kiljua </p><p>sylissä 40 minuuttia, ja nukkua sitten puoli tuntia. Paloin loppuun. </p><p>Kieltäydyin kantamasta häntä enää kertaakaan. Menin psykologille, joka </p><p>sanoi että vauvat oppivat mitä heille opetamme, ja suositteli </p><p>huudattamaan vauvaa uneen. Se ei toiminut. Huuto vain koveni ja minä </p><p>ahdistuin hillittömästi sekä vauvan huutamisesta, että epäonnistumisen </p><p>tunteesta (emme häntä kauaa varsinaisesti huutamassa koskaan pitäneet, mutta annoimme kyllä valitella kovaa puolisen tuntiakin). Kokeilin myös nostelua (ks. edellinen viesti), eipä ollut siitäkään meidän pelastajaksemme. Vauvan unirytmi meni aivan sekaisin, kun en enää jaksanut </p><p>kanniskella ja hyssytellä häntä. Sain sen kovalla työllä korjattua </p><p>pitkän Suomen-kesälomamme aikana, kun vanhempani leikittivät vauvaa </p><p>päivisin ja sain itse siis hieman enemmän hengitystilaa (ja jaksoin taas </p><p>kanniskella). Nykyään syötän tai kannamme hänet uneen, mutta se ei enää ahdista (kiitos osin tuolle Fussy Baby kirjalle, mutta isoin kiitos vauvalle, joka nukahtaa näin jo todella helposti, eikä nukuttaminen tunnu enää lainkaan raskaalta). </p><p></p><p>Nyt viimeisin sudenkuoppa meillä tuntuu olevan kiinteiden syöminen. Tai </p><p>siis niistä kieltäytyminen! Aloitimme 5 ½ kuukauden iässä, kun vauva oli </p><p>jo niin nälkäinen, että oli mielestäni lähes jatkuvasti rinnalla. Nyt </p><p>hän on syönyt kiinteitä 2 kk ja tilanne on se, että hän ei ota niitä </p><p>enää minulta. Ei vain kerta kaikkiaan ota. Isältään kyllä, vaikkakin isä </p><p>saa pistää peliin kaiken hauskuutus- ja viihdytysenergiansa (minulla </p><p>sellaista energiaa ei juuri nyt ole). Kun hän ei syö riittävästi </p><p>kiinteitä, on hänellä koko ajan nälkä, hän rutisee ja kitisee enkä voi </p><p>jättää häntä hetkeksikään mihinkään ilman minua. Käsivarteni ovat jäykät </p><p>kaikesta kanniskelusta, ja yömme ovat pientä painajaista kun hänellä on </p><p>koko ajan nälkä (viime yönäkin neljä syöttöä istuen, koska aiemmin pojalla oli refluksia ja jäi kammo makuullaan syöttämistä kohtaan).</p><p></p><p>Mieheni sanoo, että tämä on nyt taas tämmöinen vaihe, ja se kyllä menee </p><p>pian ohi. Niinhän me saimme vauvan aikoinaan rinnallekin, ja hän on </p><p>oppinut nukahtamaan paremmin, hän nauttii hirveästi nykyään ulkoilusta </p><p>ja autossakin istuu iloisena. En olisi koskaan uskonut, että hän oppii </p><p>kaikki nuo asiat, silloin kun hän niistä kieltäytyi. Eli kyllä mieheni </p><p>on oikeassa, ja päivänä minä hyvänsä poikamme ottaa taas kiinteitä </p><p>ruokia minultakin. Ihan varmasti. Sitten hän on varmasti tyytyväisempi </p><p>ja nukkuu paremmin, minä saan taas vähän omaa tilaa. Tänäänkin on parempi päivä kuin eilinen. Poika söi kaiken hänelle tarjoamani porkkanamössön aamupalalla! Hurraa porkkanamössö! Hurraa poika! Kai tämä tästä </p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="anneke, post: 22051452, member: 26385"] [I]Muoks: Kauniskuu: :hug: :) :)! Kirjotin samaan aikaan tätä jättiviestiä... Vastaan sulle vielä erikseen!:)[/I] Nyt kun oon kirjotellut tänne jo kirja-arvostelua ja ties mitä, niin ehkä voisin ihan kertoa vaan oman tarinanikin. Jospa tää kävisi jollain tavalla lohduksi jollekin muulle, ja itselleni kun voin kirjoittaa. Minulla on seitsemän kuukauden ikäinen poika, jonka kanssa elämäni on siis ajoittain ollut aikamoista tasapainoilua loppuunpalamisen/masennuksen partaalla. Poikamme on temperamenttinen, ja tuntuu että kompastumme kaikkiin asioihin, jotka muilla sujuvat ihan itsestään (tai siltä se näyttää!). Asumme ulkomailla, täällä ei ole mitään neuvolajärjestelmää, enkä oikein luota psykologiin, jolla aiemmin täällä kävin. Siksi olen etupäässä yrittänyt sinnitellä omin voimin tämän loppuun palamisen uhan alla (ei ehkä kovin hyvä idea). Poikamme on ollut hyvin aktiivinen jo vatsasta asti. Vaikean, sektioon päätyneen synnytyksen jälkeen maitoni ei noussut moneen päiväään, eikä poika nälkäisenä ja kiukkuisena malttanut imeä rintaa. Aloittimme siis surukseni korvikkeella. Parin viikon päästä saimme hänet vihdoin rinnalle, ja kuuden viikon iässä pääsimme eroon korvikkeesta (pumppasin siihen asti päivin ja öin). Olen todella ylpeä siitä, että jaksoin yrittää ja pystyn nykyään imettämään häntä normaalisti. Asumme maassa, jossa joka paikkaan on mentävä autolla. Sektion jälkeen en saanut ajaa neljään viikkoon, enkä kantaa mitään vauvaa painavampaa kuuteen viikkon. En voinut kantaa vauvaa kaukalossaan autolle, enkä nostaa vaunuja autosta. Olimme siis alkuun aika paljon sisällä, mikä ei ollenkaan vastannut odotuksiani vauva-arjesta (aiemmin tuntemani suomalaiset äidit eivät mielestäni muuta tehneetkään kuin nukuttaneet lapsiaan puistossa). Kuuden viikon jälkeen pääsimme ulkoilemaan kahdestaan. Sitä iloa kesti pari viikkoa, minkä jälkeen vauva lakkasi nukkumasta vaunuissa ja huusi sen sijaan. Hän alkoi saada myös karmeita raivareita myös autossa. En jaksanut lähteä raahaamaan häntä autoon kirkumaan, autosta puistoon kirkumaan, ja taas autoon kirkumaan. Jäimme taas pikku hiljaa kotiin. Seuraava "haaste" oli pojan nukkuminen. Hän on alusta asti ollut huono nukkuja. Ei puhettakaan, että olisi vain "syönyt ja nukkunut", niinkuin jotkut tuntemani vauvat. Jos laitoimme hänet sänkyyn, hän huusi ja karjui pää punaisena. Meille jäi tästä tapa kanniskella hänet sylissä uneen. Jossain vaiheessa sekään ei enää toiminut. Poika saattoi kiljua sylissä 40 minuuttia, ja nukkua sitten puoli tuntia. Paloin loppuun. Kieltäydyin kantamasta häntä enää kertaakaan. Menin psykologille, joka sanoi että vauvat oppivat mitä heille opetamme, ja suositteli huudattamaan vauvaa uneen. Se ei toiminut. Huuto vain koveni ja minä ahdistuin hillittömästi sekä vauvan huutamisesta, että epäonnistumisen tunteesta (emme häntä kauaa varsinaisesti huutamassa koskaan pitäneet, mutta annoimme kyllä valitella kovaa puolisen tuntiakin). Kokeilin myös nostelua (ks. edellinen viesti), eipä ollut siitäkään meidän pelastajaksemme. Vauvan unirytmi meni aivan sekaisin, kun en enää jaksanut kanniskella ja hyssytellä häntä. Sain sen kovalla työllä korjattua pitkän Suomen-kesälomamme aikana, kun vanhempani leikittivät vauvaa päivisin ja sain itse siis hieman enemmän hengitystilaa (ja jaksoin taas kanniskella). Nykyään syötän tai kannamme hänet uneen, mutta se ei enää ahdista (kiitos osin tuolle Fussy Baby kirjalle, mutta isoin kiitos vauvalle, joka nukahtaa näin jo todella helposti, eikä nukuttaminen tunnu enää lainkaan raskaalta). Nyt viimeisin sudenkuoppa meillä tuntuu olevan kiinteiden syöminen. Tai siis niistä kieltäytyminen! Aloitimme 5 ½ kuukauden iässä, kun vauva oli jo niin nälkäinen, että oli mielestäni lähes jatkuvasti rinnalla. Nyt hän on syönyt kiinteitä 2 kk ja tilanne on se, että hän ei ota niitä enää minulta. Ei vain kerta kaikkiaan ota. Isältään kyllä, vaikkakin isä saa pistää peliin kaiken hauskuutus- ja viihdytysenergiansa (minulla sellaista energiaa ei juuri nyt ole). Kun hän ei syö riittävästi kiinteitä, on hänellä koko ajan nälkä, hän rutisee ja kitisee enkä voi jättää häntä hetkeksikään mihinkään ilman minua. Käsivarteni ovat jäykät kaikesta kanniskelusta, ja yömme ovat pientä painajaista kun hänellä on koko ajan nälkä (viime yönäkin neljä syöttöä istuen, koska aiemmin pojalla oli refluksia ja jäi kammo makuullaan syöttämistä kohtaan). Mieheni sanoo, että tämä on nyt taas tämmöinen vaihe, ja se kyllä menee pian ohi. Niinhän me saimme vauvan aikoinaan rinnallekin, ja hän on oppinut nukahtamaan paremmin, hän nauttii hirveästi nykyään ulkoilusta ja autossakin istuu iloisena. En olisi koskaan uskonut, että hän oppii kaikki nuo asiat, silloin kun hän niistä kieltäytyi. Eli kyllä mieheni on oikeassa, ja päivänä minä hyvänsä poikamme ottaa taas kiinteitä ruokia minultakin. Ihan varmasti. Sitten hän on varmasti tyytyväisempi ja nukkuu paremmin, minä saan taas vähän omaa tilaa. Tänäänkin on parempi päivä kuin eilinen. Poika söi kaiken hänelle tarjoamani porkkanamössön aamupalalla! Hurraa porkkanamössö! Hurraa poika! Kai tämä tästä [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kokoomus on Suomen suurin alue-, kunta-, eduskunta-, sekä europarlamenttipuolue
Tänään 00:36
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Rikkaat Vassarit ottaa lisää velkaa EU:ssa
Tänään 00:31
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Eurooppa siirtyy oikealle. Keskusta- ja äärioikeistolaiset ryhmät kasvattivat paikkamääriään erityisesti Euroopan isoissa maissa."
Tänään 00:17
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kokoomus jyrää vaaleista toiseen
Tänään 00:05
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Euroopassa mielenkiintoinen ja hyväkin vaalitulos
Eilen 23:49
Echo
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Hukkaan meni vihervasemmistolle annetut äänet
Eilen 23:42
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Eero Heinäluoman (SDP) mielestä enää ei saisi muistella hänen hyviä suhteitaan Venäjän Putiniin
Eilen 23:38
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tynkkynen europarlamenttiin – muut rikolliset saivat riittämättömän äänisaaliin
Eilen 23:33
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Sanna Marin olisi räjäyttänyt SDP:n eurovaalipotin
Started by vierailija
Eilen 13:09
Luettu: 204
Aihe vapaa
2.
Kansa antoi haisevan vastalauseensa persuille - Li Anderssonille n. 200.000 ääntä
Started by vierailija
Eilen 22:35
Luettu: 156
Aihe vapaa
3.
Venäjä vie tehokkaimman ydinasetuotteita tuottavan ydinreaktorinsa kuubaan
Started by vierailija
Eilen 00:49
Luettu: 135
Aihe vapaa
4.
Persujen romahdus
Started by vierailija
Eilen 20:10
Luettu: 124
Aihe vapaa
5.
Purra: Yllätys ja järkytys, olen pettynyt
Started by vierailija
Eilen 21:23
Luettu: 123
Aihe vapaa
6.
Kannattaako muuten se luottokortti hankkia?
Started by vierailija
Eilen 12:46
Luettu: 123
Aihe vapaa
7.
Persuille 20-vuoteen huonoin vaalitulos 7,2%, vain 1 eurovaalipaikka
Started by vierailija
Eilen 21:05
Luettu: 118
Aihe vapaa
8.
Veriviiru ulosteen päällä
Started by vierailija
Eilen 15:34
Luettu: 118
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
49 min sitten
Aihe vapaa
3.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
50 min sitten
Aihe vapaa
4.
Kokoomus jyrää vaaleista toiseen
Latest: vierailija
Tänään 01:46
Aihe vapaa
5.
Kokoomus on Suomen suurin alue-, kunta-, eduskunta-, sekä europarlamenttipuolue
Latest: vierailija
Tänään 01:05
Aihe vapaa
6.
Kansa antoi haisevan vastalauseensa persuille - Li Anderssonille n. 200.000 ääntä
Latest: vierailija
Tänään 00:41
Aihe vapaa
7.
"Eurooppa siirtyy oikealle. Keskusta- ja äärioikeistolaiset ryhmät kasvattivat paikkamääriään erityisesti Euroopan isoissa maissa."
Latest: vierailija
Tänään 00:39
Aihe vapaa
8.
Rikkaat Vassarit ottaa lisää velkaa EU:ssa
Latest: vierailija
Tänään 00:31
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Vaativan Vauvan Vanhemmuus
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu