Vaativa lapsi?

["Väsynyt"]

Onkohan mulla kenties hiukan normaalia vaativampi lapsi vai tuntuuko musta vaan siltä, kun tämä on esikoinen ja muutos tietenki suuri? Tyttö reilu 2kk ja kaikki tuntuu olevan taistelua. Neidistä näkee jo nyt, et on pirun tempperamenttinen ja herneet vedetään nenään melkein joka asiasta ja todella helposti. Millon syömisestä, pukemisesta, vaipanvaihdosta jne. jos ei vaan neitiä miellytä. Ja kun ne herneet nenään vedetään niin sen kyllä kuulee eikä ihan heti rauhotuta. Missään muualla ei oikein viihdytä, ku sylissä. Auta armias, jos laittaa hetkeksi puuhamatolle niin alkaa semmonen kiljunta ettei oo toista. Nukkuminen on kans hankalaa, tosi harvoin nukutaan pitempiä ku 3 tunnin pätkiä oli yö tai päivä. Yleensä unipätkät 1-2h. Kai tää joskus helpottaa?

 

["vieras"]

No joo, meillä esikoinen kans vaativa ja tempperamenttinen luonne jo vauvasta. Luonne on säilynyt.. mihinpä se katoais. Nukkumiseen onneksi tuli piankin muutos vauvana, nukkui ½ vuoden iässä täydet yöunet ja on siitä asti nukkunut hyvin ja pitkään.

 

["abc"]

Enpä tiedä, voiko luonteenpiirteet jo kaksikuukautisella näkyä kovin vahvasti. Luulis että tuo "vaativuus" on lähtöisin vaikka vatsavaivoista?

 

["mää"]

Onhan niissälapsissa eroa. Tosin en tiedä kyllä yhtään tuon ikästä joka olisi erityisemmin viihtynyt itsekseen. Toiset vaan ilmasee itseään äänekkäämmin ku toiset...

Tätä ei varmasti kukaa täällä kannata, mutta jos ihan ehdottomasti tarvitsee saada jotai tehtyä, niin koitapa laittaa telkkarin eteen hetkeks. Tällä konstilla mä sain useamman kerran käytyä vessassa ilman taustahuutoa.

 

["jepsis"]

Mulla on tuollainen lapsi tai siis lapsi, joka oli vauvana juuri tuollainen. Ei todellakaan viihtynyt missään sitterissä tai puuhamatolla pitkiä aikoja, ihan sylihiiri ja tissitakiainen oli. Kantoliina auttoi vähän, mutta ei lapsi sielläkään halunnut pitkiä aikoja olla. Nyt lapsi on ihana noin puolitoistavuotias, hyvin temperamenttinen ja voimakastahtoinen edelleen, mutta päivät eivät ole enää selviytymistä, vaan meillä on enimmäkseen hyviä hetkiä, ja lapsi osoittaa myös positiivisia tunteitaan avoimesti.

Tuon luonteinen vauva vain pitää huolen siitä, että saa läheisyyskiintiönsä täyteen. Usein palkkiona vaativan vauvan kanssa jaksamisesta onkin lämmin ja läheinen suhde lapseen myöhemmin, kun lasta ei ole voinut "unohtaa" lattialle tai vaunuihin viihtymään itsekseen. En tosin tuota telkkariakaan tuomitse, joskus vaan täytyy saada vauva hetkeksi pois käsistään, eikä se lyhyestä telkkarin katsomisesta rikki mene.

Tietysti, jos on kivuliaan oloinen ja nukkuu huonosti, kannattaa varmistaa, ettei kyseessä ole esim. allergia, refluksi tai muu fyysinen vaiva.