nyt en oikein tiedä miten suhtautuisin tuohon ukon itsekkyyteen (kaikissa mahdollisissa asioissa). Historia on se, että minä suostuttelin sen lapsen tekoon. Voinko siis vaatia siltä jonkin asteista uhrautuvaisuutta, vai pitääkö minun nyt olla se vastuuntuntoisin osapuoli? mietin tässä että olisiko helpompi hoitaa yhtä lasta kahden sijaan (ts. olisiko helpompi elää vauvan kanssa kahdestaan ilman miestä).....