Mä kirjotan kanssa tähän vaikka kirjottelin jo tonne Haastava 1v.
Meillä kiukutellaan lattialla maaten myös monesta asiasta..mutta siitä oon tällä hetkellä tyytyväinen että toi puntissa roikkuminen on jonkin verran helpottanut. Usein poika (just täytti 1v) harrastaa sitä väsyneenä,nälkäsenä tai kipeenä mutta ei onneksi koko ajan.
Tosta syömisestä sen sanon että me ollaan tapeltu syömisen kanssa puolen vuoden sisällä aika paljon..poika ollu aina herkkä oksentelemaan niin on saanu ollu tyytyväinen jos jotain saa sisään eikä se tule ulos. Muutamat flunssat on vaan pahentanu sitä yrjöilyä ja sitähän sitten tulee kun on limaa(viimeks tänä aamuna oksensi aamupuurot ja maidon). Kiva sitten siinä miettiä että onkos sillä nälkä ja monta kertaa lämmitellä turhaan ruokia mitä se ei sitten syö
Toi lusikkajuttu EI auta..jonkinverran on poika on syönyt itse mutta on tosiaan viimisen puoltoista kk sairastellu enemmän tai vähemmän niin en ole antanu leikkiä ruoalla kun ollu tärkeempää saada sitä mahaan asti. Tota "lahjomista" ollaan jouduttu käyttää jo kuukausia ja ollaan käyty meiän kauhalaatikko läpi,mukista lähtien kaikenlaista tavaraa jouduttu kantamaan että malttaa hetken istua syömään.
Ton syömisen kaa on muutenkin niin että jos aattelet että syödään kun kello on noin ja noin paljon niin ei meinaa syödä..sitten jos odotat että vaikuttaa nälkäseltä niin on monesti niin vihanen että ulvoo vaan syöttötuolissa kun kaikki KESTÄÄ LIIAN KAUAN hänen mielestään. Uuuuuhhh..aika rasittavaa välillä.
Tempperamenttiä piisaa..poika on ollu syntymästään lähtien sellanen että Mulle kaikki heti! Rintaraivareitakin tuli päivittäin kun hölmö äiti ei osannu kaivaa ruoka-automaattia sekunnissa esiin.
Mutta vaikka usein pinnaa kiristää niin on kiva huomata että poika on kuitenkin perusluonteeltaan iloinen ja onneksi osaa itsekseenkin leikkiä,jos vaan on maha täys,kuivissa ja terve. Ja aika kova jekkuilemaan jo..tekee koiruuksia kielloista huolimatta ja nauraen juoksee karkuun
Saa vaan nähdä miten meilläkin menee kun kolmas syntyy..kauhulla olen lukenut muitten äitien juttuja kun ikäero on pieni
niinkuin esim METSÄTÄHTI; varmasti on välillä rankkaa??
Niiskuneidille: mitä jos tytölle on hampaita tulossa tai johonkin vaan sattuu kun ei sylistäkään meinaa pois haluta?
Näistä kitinöstä vielä: poika on ainakin niin vilkkaan olonen että tarvii kait virikkeitä enemmän. Niinpä mä oonki monesti keksiny sille aina jotain uutta touhuttavaa..uusin villitys on laatikot. Oon antanu esim korin missä kaikenlaista rompetta..niitä tutkiessa menee tovi. Sitten kun laatikko on tyhjä poika änkee sinne istumaan kovan pulinan kera ja tutkii vielä niitä tavaroita. Ainoo paha puoli on se että nyt se sitten tyhjentää KAIKKI korit,eteisen pipokorit tyhjenee pari kertaa päivässä kun se tohottaa niitten kanssa..mutta ainakin on pojalla hauskaa!! Mä oon sitten lopuksi yrittäny selittää että kerätäänkö yhdessä pois eikä jätetä lattialle,joskus tajuaa joskus ei.
Muutenkin oon yrittäny ottaa lapsia mukaan kotitöihin niin että saavat jotain tehdä pienestä lähtien..leikin muodossa. Parivuotiaana tyttö "auttoi" aina pölyjen pyyhkimisessä,oli tyytyväinen kun sai aina sen rätin kouraan ja tärkeenä siivos..joskus jakso 2 min,joskus pidempään
Hups,tulihan pitkä teksti!! Koittakaahan jaksaa kaikki äipät!!