Vääntöä ja kääntöä, pähkäilyä ja sottailua... kuumeilua...ko?

[paupau]

Meillä on ollut lapsi luku täynnä kohta viisi vuotta... lapsia on kolme 10, 7 ja 6-vuotiaat. Kierukka vetelee viimesiään (tammikuussa sen 5v. ollut) ja sterilisaatioon tulossa aika, jonossa siis. Itellä ikää 33 ja miehellä 29. Joka puolelle tuntuu vauvoja syntyvän ja odottavia äitejä näkee joka mutkassa. Nyt on alkanut tuntua että meille myös vielä, ehkä, en tiiä. Liekkö tuon kierukan hormonitaso, tai joku, joka laittaa kuumeilemaan, vai sterilisaation lopullisuus, vaiko kenties syynä tyhjä syli, lapset kun ovat jo isoja (vaikkakin vielä niin ihanan pieniä...) kun nuorinkin esikoulussa.

Oon yrittäny järkeillä ja pohtia ja sottailla jotta mitä... Miehen kanssakin puhuttu ja viisaammaksi en tule... koettanut myös olla järkeilemättä ja tunteilla ja fiilistellä... mutta kun ei tule hullua hurskaammaksi.... loppuuko tämä kuumeilu vauvasta milloinkaan.

Yrittänyt punnita hyviä ja "huonoja" puolia. Mutta jostain syystä tämä tunne nyt päällimmäisenä.

 

[hyytikyppynen]

Sen vaan sanon että älä tee sterilisaatiota jos vähänkään kuumeilet vaavin perään. :/

 

[äiti-74]

itselle tehtiin sterilisaatio huhtikuussa 2005, ed. vuonna saatu neljäs lapsi. olin silloin 31 (sterilisaatiota tehtäessä), se piti tehdä jo siinä samassa yhteydessä kun lapsi syntyy, mutta lapselle piti tehdähätäsektio ja sterilisaatio paperi meni pinon alimmaiseksi jonka löysivät vasta kahen päivän päästä. nyt kun lapsi on viiden ja eskarissa on tullut ittelle myös mahoton vauvakuume. sterilointi tehty metalli klipseillä ja ei kuulemma senkään teho ole 100%, toisaalta nuorempi sen verran sairas, että aika ja kädet ei kyllä riittäisi uudelle vauvalle, mutta minkäs sen haluilleen mahtaa ja ikääkin on vasta tai jo 35. silti olen sitämieltä, että kummankin pitää sitä lasta haluta ei vain sen äidin.