http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Vastasyntyneit%C3%A4+ehk%C3%A4+Ruotsiin+hoitoon++ty%C3%B6taistelun+aikana/1135231175404
Eipä taas tiedä mitä ajattelis :/
Eipä taas tiedä mitä ajattelis :/
Uutisia irtisanoutumisjupakasta
- Viestiketjun aloittaja aamunrusko
- Ensimmäinen viesti
Tässä työtaistelussa menettää sairaanhoitajan lupauskin merkityksensä. Lupaus on muunnelma Hippokrateen valasta, jonka siis lääkärit vannovat valmistuessaan. Sairaanhoitajien lupaus ei ilmeisesti ole ihan kaikissa opinahjoissa käytössä, mutta useissa kuitenkin. Lupaus kuuluu:
Lupaan kunniani ja omantuntoni kautta
auttaa lähimmäistäni,
tervettä ja sairasta,
kaikissa niissä toiminnoissa,
jotka tähtäävät terveyden säilyttämiseen
ja sen saavuttamiseen,
ihmisyyttä kunnioittaen,
rotuun, uskontoon ja asemaan katsomatta,
vaitiolovelvollisuutta unohtamatta.
Pyrin edistämään yhteistyötä
eri ammattiryhmien kanssa,
samoin kuin jatkuvasti kehittämään ammattitaitoani.
Olen sitä mieltä, että vaativasta ja vastuullisesta työstä pitää maksaa kunnollinen korvaus, mutta ahne ei saa olla. Palkkakuoppa on syntynyt usean vuosikymmenen aikana, joten sitä on julkisilla varoilla mahdotonta korjata yhden sopimuskauden aikana. Sitä paitsi myös muut julkisen sektorin työntekijät, erityisesti sosiaali-, terveys-, pelastus- ja opetusalalla ansaitsisivat tuntuvamman palkankorotuksen. Kyseisten alojen ammatteja ei voi arvottaa, mikä on tärkeintä, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikkien työpanosta tarvitaan tässä yhteiskunnassa.
Lupaan kunniani ja omantuntoni kautta
auttaa lähimmäistäni,
tervettä ja sairasta,
kaikissa niissä toiminnoissa,
jotka tähtäävät terveyden säilyttämiseen
ja sen saavuttamiseen,
ihmisyyttä kunnioittaen,
rotuun, uskontoon ja asemaan katsomatta,
vaitiolovelvollisuutta unohtamatta.
Pyrin edistämään yhteistyötä
eri ammattiryhmien kanssa,
samoin kuin jatkuvasti kehittämään ammattitaitoani.
Olen sitä mieltä, että vaativasta ja vastuullisesta työstä pitää maksaa kunnollinen korvaus, mutta ahne ei saa olla. Palkkakuoppa on syntynyt usean vuosikymmenen aikana, joten sitä on julkisilla varoilla mahdotonta korjata yhden sopimuskauden aikana. Sitä paitsi myös muut julkisen sektorin työntekijät, erityisesti sosiaali-, terveys-, pelastus- ja opetusalalla ansaitsisivat tuntuvamman palkankorotuksen. Kyseisten alojen ammatteja ei voi arvottaa, mikä on tärkeintä, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikkien työpanosta tarvitaan tässä yhteiskunnassa.
Haluaisin vaan huomauttaa, että tällaista politikointia on varmasti tulossa lisää. Tilanne tulee varmasti olemaan vaikea, sitä ei voi kukaan kieltää. Mutta on kuitenkin Hus:in edun mukaista antaa lausuntoja, jotka vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen. Esim on ihan selvää, että he tuovat esiin kaikissa lausunnoissaan nimenomaan sairaiden lasten hoidon, keskosten hoidon jne. Tarkoituksena on viedä kansan tuki pois hoitajien takaa ja siinä he varmasti lopulta onnistuvatkin. Vai mitä?
Ihan oikeasti musta tämä alkaa jo mennä liian pitkälle. Ai hoitajat ovat nyt tunteetomia ja pahoja ihmisiä ja rikkovat valaansa kun vaativat itselleen lisää palkkaa? Haloo? Se mitä lehdissä kirjoitetaan on todellakin propagandaa ja musta jokaisen pitäisi se myös sellaisena ottaa. Totta on että irtisanoutumisten toteutuessa sairaanhoitomme on kriisissä siksi tilannetta ei voi päästää siihen.Siksi valtion pitää puuttua asiaan ja katsokaa vaan niin tapahtuu. Ymmärän kyllä ihmisten ja tämänkin palstalaisten huolen tilanteesta mutta minun mielestä on väärin että täällä syyllistetään yksittäisiä hoitajia asiasta eikä nähdä asiaa laajempana. Olen ammatiltani sairaanhoitaja (liitoon kuulumaton) ja teen sitä työkseni ja minulla on oikeus vaatia ja saada koulutusta vastaavaa palkaa ilman että minua syyllistetään ja vedotaan omaantuntoon.
Pakko vähän kommentoida..
Itsekin olen hoitoalalla töissä, mutta näen kyllä asian hieman eri tavalla kuin SEE tuossa edellä. Kyllä minä ainakin tiesin jo valmistuessani mikä minun tuleva palkkani tulisi olemaan - ja minusta tuo palkka on ihan ok. Saan tehdä rakastamaani työtä ja minulla on kaikki tarpeellinen. Nyt olen äitiyslomalla, mutta mieleeni ei olisi ikinä tullut lähteä mukaan noihin irtisanomisiin. Musta nuo vaatimukset on kohtuuttomia! Mahdolliset palkankorotukset eivät kuitenkaan muuta työolosuhteita mihinkään. Mielummin minä näkisin enemmän ihmisiä töissä ja muitakin työilmapiiriä parantavia asioita. Veroihin ja muihin maksuihin menee kuitenkin niin paljon, että eihän tuosta korkeasta palkankorotuksesta juurikaan enemmän palkkaa käteen jäisi.
Meillä suomessa on kuitenkin ihan mielettömän hyvät työolot ja musta nuo palkatkin on ihan oikeasti suht hyviä. Ei työtä voi minusta arvottaa palkalla - eiköhän se arvostus tule jostain ihan muualta! Ainakin minä saan sen asiakkailta ja heidän läheisiltään ja tunteesta, että olen tehnyt työni hyvin!
Itsekin olen hoitoalalla töissä, mutta näen kyllä asian hieman eri tavalla kuin SEE tuossa edellä. Kyllä minä ainakin tiesin jo valmistuessani mikä minun tuleva palkkani tulisi olemaan - ja minusta tuo palkka on ihan ok. Saan tehdä rakastamaani työtä ja minulla on kaikki tarpeellinen. Nyt olen äitiyslomalla, mutta mieleeni ei olisi ikinä tullut lähteä mukaan noihin irtisanomisiin. Musta nuo vaatimukset on kohtuuttomia! Mahdolliset palkankorotukset eivät kuitenkaan muuta työolosuhteita mihinkään. Mielummin minä näkisin enemmän ihmisiä töissä ja muitakin työilmapiiriä parantavia asioita. Veroihin ja muihin maksuihin menee kuitenkin niin paljon, että eihän tuosta korkeasta palkankorotuksesta juurikaan enemmän palkkaa käteen jäisi.
Meillä suomessa on kuitenkin ihan mielettömän hyvät työolot ja musta nuo palkatkin on ihan oikeasti suht hyviä. Ei työtä voi minusta arvottaa palkalla - eiköhän se arvostus tule jostain ihan muualta! Ainakin minä saan sen asiakkailta ja heidän läheisiltään ja tunteesta, että olen tehnyt työni hyvin!
peesaan suo SEE TÄYSIN!!!
Oliivia: Ensiksikin, tarkoitus ei ole "hyökätä" sinua vastaan. Hienoa, että olet tyytyväinen palkkatasoon ja työoloihin ja tyydyt omalla kohdallasi siihen, otathan kuitenkin huomioon, että valtaosa meistä sairaanhoitajista taas kokevat asian toisin ja, vaikka he/me tekevätkin työtä sydämellään niin eikö siitä saisi maksaa työn vaativuuden mukaista palkkaa??? Ja jos korotuksia tulee niin varmaan sinäkin ne mielelläsi vastaan otat??? Ja oikeassa olet, kyllähän se arvostus tulee aivan jostakin muusta kuin palkkatasosta mutta valitettavasti se arvostus ei maksa laskuja eikä ruoki lapsia... peruspalkasta jää käteen n. 1500e se ei ole kovinkaan suuri summa kun otetaan huomioon koulutus ja työnkuva... sanoit myös, että palkan nousu ei muuta työolosuhteita mihinkään suuntaan, itse kyllä uskon, että alalle hakeutuminen paranee ja ne 15000 koulutettua hoitajaa, jotka Suomessa ovat muissa hommissa voivat harkita palaamista hoitoalalle kun vaativasta työstä saa oikeudenmukaisen korvauksen...
Itse olen myöskin kotona lapseni kanssa vielä hetken ja seuraan liittoon kuulumattomana taistelua kotoa käsin. Tuen kuitenkin näitä sairaanhoitajia, jotka vihdoin uskaltavat vaatia sitä mikä heille kuuluukin. Mielestäni on myöskin väärin, että heitä tästä syyllistetään koko kansan voimin
Oliivia: Ensiksikin, tarkoitus ei ole "hyökätä" sinua vastaan. Hienoa, että olet tyytyväinen palkkatasoon ja työoloihin ja tyydyt omalla kohdallasi siihen, otathan kuitenkin huomioon, että valtaosa meistä sairaanhoitajista taas kokevat asian toisin ja, vaikka he/me tekevätkin työtä sydämellään niin eikö siitä saisi maksaa työn vaativuuden mukaista palkkaa??? Ja jos korotuksia tulee niin varmaan sinäkin ne mielelläsi vastaan otat??? Ja oikeassa olet, kyllähän se arvostus tulee aivan jostakin muusta kuin palkkatasosta mutta valitettavasti se arvostus ei maksa laskuja eikä ruoki lapsia... peruspalkasta jää käteen n. 1500e se ei ole kovinkaan suuri summa kun otetaan huomioon koulutus ja työnkuva... sanoit myös, että palkan nousu ei muuta työolosuhteita mihinkään suuntaan, itse kyllä uskon, että alalle hakeutuminen paranee ja ne 15000 koulutettua hoitajaa, jotka Suomessa ovat muissa hommissa voivat harkita palaamista hoitoalalle kun vaativasta työstä saa oikeudenmukaisen korvauksen...
Itse olen myöskin kotona lapseni kanssa vielä hetken ja seuraan liittoon kuulumattomana taistelua kotoa käsin. Tuen kuitenkin näitä sairaanhoitajia, jotka vihdoin uskaltavat vaatia sitä mikä heille kuuluukin. Mielestäni on myöskin väärin, että heitä tästä syyllistetään koko kansan voimin
Tahtoisin tähän keskusteluun vain huomauttaa että meitä on paljon muitakin matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla työskenteleviä joilla on korkeampikin koulutus kuin sairaanhoitajilla. Itse olen psykologi, on akateeminen loppututkinto ja kolmen vuoden erikoistumiskoulutus siihen päälle, on myös vaikinainen virka, tätä työtä olen tehnyt kolmetoista vuotta, palkka ikälisineen tällä hetkellä alle sairaanhoitajan keskipalkan (mikäli se on 2500 e/kk). Lisäksi kuntasektorilla jossa työskentelen psykologin palkka on parempi kuin esim. Husissa. Ei tässä muutkaan vaativaa ja henkisesti kuormittavaa työtä tekevät saa työn vaativuuden edellyttämää palkkaa. Pistää miettimään.
vaativa ala,ammattiryhmä et herättää paljon tunteita.Elintärkeitä henkilöitä monet,et jos jättävät työnsä niin siis miten voi käydä jonkin elämän jne.......pelkään kun la marraskuussa ja muutenkin.Mun mielestä palkankorotus olisi täysin ansaittu mut liikaa toi 24% ja keino on järisyttävän kauhea.Toivottavasti löytys ees joku kompromissi eikä täs ois mukana tai tulossa vaan semmosta "et periksi ei yhtään anneta "puolin ja toisin :|
Kuulin tossa aika kamalan jutun yhestä toisesta alasta joka saattaapi tammikuussa Tehyn suurta vaatimusta seuraten (varsinkin jos onnistuu)jatkaa näitä isoja lukuja vaik ennen ollut vaatimus joku 10 pros tai alle........... ja sit suomi taas seisoo :|
Kuulin tossa aika kamalan jutun yhestä toisesta alasta joka saattaapi tammikuussa Tehyn suurta vaatimusta seuraten (varsinkin jos onnistuu)jatkaa näitä isoja lukuja vaik ennen ollut vaatimus joku 10 pros tai alle........... ja sit suomi taas seisoo :|
Minunkin mielestäni palkankorotus on täysin ansaittu. Mutta kyllähän nämä keinot jo arveluttavat :ashamed: .
Mietin lähinnä sitä, miten palkankorotus läpimennessäänkään muka parantaa tilannetta työpaikoilla. Eikös juuri työvoimapula ole suurin ongelma henkilökunnan jaksamisen kannalta?? Vaikka tulijoita alalle palkankorotuksen jälkeen olisikin, voin hyvin kuvitella, että heitä ei ole varaa palkata. Väkeä vähennetään ennestään ja mitä sitten?
Ihan onnellista on toisaalta edes se, että saa tehdä haluamaansa, oman alansa työtä. Itse valmistuin pitkällä akateemisella koulutuksella alalle, jossa työnsaantinäkymät ovat vähintäänkin heikot. Tekisin mielelläni työtä sairaanhoitajan palkalla :x .
Mietin lähinnä sitä, miten palkankorotus läpimennessäänkään muka parantaa tilannetta työpaikoilla. Eikös juuri työvoimapula ole suurin ongelma henkilökunnan jaksamisen kannalta?? Vaikka tulijoita alalle palkankorotuksen jälkeen olisikin, voin hyvin kuvitella, että heitä ei ole varaa palkata. Väkeä vähennetään ennestään ja mitä sitten?
Ihan onnellista on toisaalta edes se, että saa tehdä haluamaansa, oman alansa työtä. Itse valmistuin pitkällä akateemisella koulutuksella alalle, jossa työnsaantinäkymät ovat vähintäänkin heikot. Tekisin mielelläni työtä sairaanhoitajan palkalla :x .
Mä en voi tietää,mikä on tilanne perusterveydenhuollossa, mutta erikoissairaanhoidossa tilanne on se, että vakituisiakin toimia on avoinna, eikä niihin saada tekijöitä, sijaisia ei ole, mistä ottaa. Kyllä palkkojen nostaminen on ainoa keino houkutella lisää väkeä töihin. Nykyiset ei jaksa liian suuren taakan alla. Kyllähän tästä on julkisuudessa ollut puhetta. Kokeneita hoitajia lähtee koko ajan pois, koska eivät kiireen ja ylikuormituksen vuoksi kykene tekemään työtään niin hyvin, kuin haluaisivat. Ei teho-osastollakaan saisi ainoana tavoitteena olla, että potilaat säilyvät hengissä... Tämä ottaa hoitajan etiikkaan kovasti. Sitten turhautuu ja lähtee pois. Puhun siis nykyisestä tilanteesta. Itse ainakin tehohoitoa antavana koen, ettei työmäärä ja palkka ole oikeudenmukainen vastuuseen nähden. Ja meidän osastolla ei ole yhtään paremmat palkat, kuin esim vuodeosastolla. Päinvastoin, olen kuullut, että omassa kaupungissani on kaupungilla paremmat palkat, kuin erikoissairaanhoidossa. Ja erikoissairaanhoidossa aikuisten hoitamisesta maksetaan enemmän kuin lasten. Tässä syy, miksi juuri lastenosastoilta on niin paljon irtisanoutuneita.
Ei muuten ole ilmaista kuljettaa potilaita ulkomaille. kuljetukseen saatetaan vaatia esim Herkules-kuljetuskone, johon ajetaan ambulanssi sisään. Tällä rahalla, jo yhden potilaan osalta, maksetaan aika monen hoitajan palkankorotukset pitkäksi aikaa. Ja kunnat tämänkin maksavat.
Ei muuten ole ilmaista kuljettaa potilaita ulkomaille. kuljetukseen saatetaan vaatia esim Herkules-kuljetuskone, johon ajetaan ambulanssi sisään. Tällä rahalla, jo yhden potilaan osalta, maksetaan aika monen hoitajan palkankorotukset pitkäksi aikaa. Ja kunnat tämänkin maksavat.
Unnille: Mä tiedän miltä tuntuu valmistua ammattiin, ja sitten ei ole töitä. Itse olen valmistunut sairaanhoitajaksi laman jälkeen 90-luvulla, jolloin meillä oli tosi huono työtilanne. Töitä kyllä oli,mutta ei rahaa palkata hoitajia. Nyt sitä on, ja hoitajia palkattaisikin, jos niitä olis.
90-luvulla jokaista työkeikkaa odotettiin kieli pitkällä. Jos soitettiin, että tulisitko vaikka iltavuoroon töihin, niin kaikki menot perottiin samantien. Montaa kertaa ei tarvinnut kieltäytyä, niin soitot loppuivat...
2000-luvulla on työnantaja pitkään pätkinyt sijaisuuksia kuten ennenkin, miten tykkää, herännyt liian myöhään siihen, ettei työtä kärkkyviä hoitajia niin vain enää olekaan. Kukaan ei enää odottele puhelimen ääressä työhön kutsua. Keikkalaiset ovat nykyään opiskelijoita, ja hekin "kehtaavat ja uskaltavat" kieltäytyä työtarjouksesta, jos se ei oikein ohjelmaan sovi. Puhelin soi kyllä uudestaan, se on varma. Monesti työajasta menee tunti-kaksikin epätoivoiseen soitteluun, että saataisiin sijainen sairastuneelle hoitajalle esim seuraavaksi yöksi...
Toivottavasti saat Unni koulutustasi vastaavaa työtä! Mun kurssikavereista vain muutama tekee tätä työtä, muut turhautuivat valmistumisen jälkeiseen työtilanteeseen, ja opiskelivat toisen ammatin. siinäkin hukattiin isot rahat yhteiskunnalta.
90-luvulla jokaista työkeikkaa odotettiin kieli pitkällä. Jos soitettiin, että tulisitko vaikka iltavuoroon töihin, niin kaikki menot perottiin samantien. Montaa kertaa ei tarvinnut kieltäytyä, niin soitot loppuivat...
2000-luvulla on työnantaja pitkään pätkinyt sijaisuuksia kuten ennenkin, miten tykkää, herännyt liian myöhään siihen, ettei työtä kärkkyviä hoitajia niin vain enää olekaan. Kukaan ei enää odottele puhelimen ääressä työhön kutsua. Keikkalaiset ovat nykyään opiskelijoita, ja hekin "kehtaavat ja uskaltavat" kieltäytyä työtarjouksesta, jos se ei oikein ohjelmaan sovi. Puhelin soi kyllä uudestaan, se on varma. Monesti työajasta menee tunti-kaksikin epätoivoiseen soitteluun, että saataisiin sijainen sairastuneelle hoitajalle esim seuraavaksi yöksi...
Toivottavasti saat Unni koulutustasi vastaavaa työtä! Mun kurssikavereista vain muutama tekee tätä työtä, muut turhautuivat valmistumisen jälkeiseen työtilanteeseen, ja opiskelivat toisen ammatin. siinäkin hukattiin isot rahat yhteiskunnalta.
Matala palkkaisia aloja on varmasti paljon ja kaikkien olisi tietenkin hyvä saada rahaa enemmän. Sairaanhoitoaloilla tämä työolojen sekä palkan huono taso kuitenkin heijastuu työssä uupumisena ja tästä seurauksena varsinkin kuntasektorin työvoimapulana. Hoitajan vastuulla on toisen ihmisen henki. Jo tämän pitäisi heijastua palkassa. Minusta on turha itkeä kotona ettei lapset saa hoitoa, jos sairaanhoitajat irtisanoutuvat siihen pitää puuttua yrittämällä vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Irtisanoutuminen on radikaaliteko, mutta nostaakseen palkkatasoaan ei hoitajilla, kätilöillä ym. ole muuta vaihtoehtoa. Lakkoon menivät kaupanalalla PAM ja teollisuusaloilla muutama yritys. Näistä ei kukaan välittänyt, vain sairaanhoitajia syyllistetään. Syykin siihen on selvä. Heidän tulee olla töissä, jotta ihmiset saavat perusterveydenhuoltonsa. Heidän oletetaan olevan töissä, vaikka ilman palkkaa, koska ovat valinneet juuri hoitoalan ammatikseen. Tässä näkyy suomalaisen yhteiskunnan hemmoteltu ydin. Minäkin pidän julkista terveydenhuoltoa itsestään selvyytenä, koska asun Suomessa, mutta siitä että joku hoitaa lastani hyvin tai minua jotta elän kauemmin, olen valmis maksamaan verojen muodossa. En odota saavani hoitoa, jollen maksa siitä mitään. Ja minulle, jolla ei ole koulutusta alalle, jolla työskentelen, maksetaan enemmän kuin koulun läpi käyneelle sairaanhoitajalle, jolla on työkokemusta enemmän kuin minulla ikää, enhän kohta kehtaa mennä leikkaukseenkaan. Yleiseen mielipiteeseen vaikuttaa eniten media, joka tuo esiin vain yhden puolen hoitoalan työsopimuskiistasta. Tietääkö todellisuudessa edes 50% väestä kuka pitää potilaan unessa leikkauksen aikana ja kuka on siinä kun hän herää?
Pitää vielä korostaa, että kyllä, pidän sairaanhoitajien palkankorotusta aivan ansaittuna, ehdottomasti. Useaan otteeseen on tullut huomattua, että juuri hoitohenkilöstö todellisuudessa sairaaloita jne. pyörittää. Myöskin sympatia ja empatia löytyy useimmiten heiltä. Työ on raskasta sekä henkisesti että fyysisesti, perheelliselle hankalaa työvuorojen osalta jne. jne.
Ehkä tässä uutisia ja mielipidekirjoittelua seuratessa on pistänyt silmään vaikka sellainen väite, että sairaanhoitajan palkalla ei nyky-Suomessa elä. Eikö elä? Miksi ei? Miten ei?
En ole siitä katkera, etten itse ole ( vielä ) saanut alani työtä. En minä ihan sokkona itseäni kouluttanut, tiesin kyllä, että "kutsumusalallani" ei ole hyviä työnsaantinäkymiä. Samalla tavoin oletan, että sairaanhoitajat ovat opiskeluvaiheessa jo tienneet alan palkkauksen? Miksi vähittäisempi palkankorotus ei siis nyt riitä, eikö jo se ole hyvä alku? Eivätkö ihan oikeasti irtisanoutumisten vaikutukset huoleta yhtään? Onhan se teoriassa totta, että vastuu terveydenhuollosta on kunnilla. Mutta käytännössä tilanne on toinen.
Ehkä tässä uutisia ja mielipidekirjoittelua seuratessa on pistänyt silmään vaikka sellainen väite, että sairaanhoitajan palkalla ei nyky-Suomessa elä. Eikö elä? Miksi ei? Miten ei?
En ole siitä katkera, etten itse ole ( vielä ) saanut alani työtä. En minä ihan sokkona itseäni kouluttanut, tiesin kyllä, että "kutsumusalallani" ei ole hyviä työnsaantinäkymiä. Samalla tavoin oletan, että sairaanhoitajat ovat opiskeluvaiheessa jo tienneet alan palkkauksen? Miksi vähittäisempi palkankorotus ei siis nyt riitä, eikö jo se ole hyvä alku? Eivätkö ihan oikeasti irtisanoutumisten vaikutukset huoleta yhtään? Onhan se teoriassa totta, että vastuu terveydenhuollosta on kunnilla. Mutta käytännössä tilanne on toinen.
Arvokasta työtä ja varmasti tehyläiset ajattelvat että "nyt tai ei koskaan". Kuitenkin tuntuu, että pikkuisen on sumentunut tosiasiat. Kelle tarjotaan edes 12% korotusta normaalisti...? Sekin on huima korotusehdotus ja joku 24% tuntuu jo ryöstöltä minun mielestäni. Joku 20% olisi mielestäni jo todella merkittävä parannus, johon kannattaisi tarttua. ¨
Ja vaikea tilanne on juu. Kuinka tommosella alalla käydään työtaistelua ilman, että se vaarantaa muut ihmiset, mutta on kuitenkin tehokas...?
Ja vaikea tilanne on juu. Kuinka tommosella alalla käydään työtaistelua ilman, että se vaarantaa muut ihmiset, mutta on kuitenkin tehokas...?
Mä yritin tossa jo selvittää, miksi palkkoja on nostettava. Koska lisää hoitajia ei alalle muuten saada, ja entisetkin uupuu ja lähtee pois.
Tosiasia on se, että ainahan sovussa joku kompromissi tehdään. en siis usko itsekään, että saisimme pyydettyä korotusta kokonaisuudessaan. Mutta toivottavasti työnantajakin tulee vastaan.
Kysymys ei olekaan siitä, etteikö sairaanhoitajan palkalla elä. Se ei vain vastaa vaatimustasoa enää nykyään. Sairaanhoitaja ei ole mikään lääkärin pikku sihteeri.
Tosiasia on se, että ainahan sovussa joku kompromissi tehdään. en siis usko itsekään, että saisimme pyydettyä korotusta kokonaisuudessaan. Mutta toivottavasti työnantajakin tulee vastaan.
Kysymys ei olekaan siitä, etteikö sairaanhoitajan palkalla elä. Se ei vain vastaa vaatimustasoa enää nykyään. Sairaanhoitaja ei ole mikään lääkärin pikku sihteeri.
En halua provosoida mutta eikö lääkärillä kuitenkin ole viime kädessä hoitovastuu "toisen ihmisen hengestä" ja eivätkö hoidon linjaukset tule lääkäriltä. Toki olen samaa mieltä että sh:t ovat ylityöllistettyjä ja varmasti tämän vuoksi työssä uupuneita, mutta kyllä myös esim. opettajien loppuunpalamista on paljon viime vuosina tuotu esille. Itsekään en jaksaisi tehdä joskus todella raskasta psykoterapiatyötä itsetuhoisten ihmisten kanssa ellen olisi käynyt läpi itsekustannettua pitkää omaa terapiaa joka alan koulutukseen kuuluu. Monille pienipalkkaisille naistyöntekijöille soisin taspuolisesti palkankorotuksia, mutta jos yksi ryhmä saa näin ison palan kakusta, monet muut pitkän kouluksen läpikäyneet ja henkisesti raskasta työtä tekevät jäävät vuosikausiksi, ehkä kymmeniksi sitä ilman. Kohtuus kaikessa.
Pakko kommentoida. Täällä kauhistellaan sairaanhoitajien palkankorotustavoitetta prosentteina. Totta on, että myös julkisuudessa niin puhutaan. On kuitenkin syytä huomata, että korotuksen euromääräinen suuruus määräytyy peruspalkan mukaan. Vaikka 24% tuntuu isolta korotukselta, niin se kuitenkin on sairaanhoitajan peruspalkassa, joka on esim minulla on 1820e, reilun 400e. Aivan eri summista puhutaan, jos peruspalkka olisi vaikka 3000e. Oli vaan ihan pakko kommentoida...