Uusperheiden äidit, missä ootte?

En oikein ole löytänyt tältä palstalta uusperheellisten äitien kirjottelua tai ajatusten vaihtoa, joten yirtän löytyisikö vastakaikua tältä "osastolta".

Itse olen 31v uusperheen äippä. Kaipaisin kovasti vertaistukea ja ajatusten vaihtoa muiltakin uusperheiden äideiltä. Omaan tuttavapiiriin ei kuulu uusperheitä. Tietääkseni Suomessa on nykyään paljonkin uusperheellisiä, mutta missä kaikki ovat???

Kirjoitelkaa tänne!

 

Täällä yks. 34-v, miehellä neljä lasta jotka asuu meillä ja nyt huhtikuussa yhteinen tulossa. Mites teillä?

 

Täällä myös yksi uusioperheen äippä :wave: Ikää minulla 36 ja miehellä 40. Itsellä ekasta liitosta kohta 3 v tyttö ja miehellä 11 v poika sekä 9 v tyttö. Miehen lapset asuvat myös meillä ja nyt huhtikuussa ensimmäinen yhteinen tulossa.

Samaa ihmetellyt myös itsekin, että suhteellisen vähän nähnyt täällä palstoilla mitään uusioperheisiin liittyvää, vaikka uusioperheitä alkaa kuitenkin olla enenevässä määrin.

SysterP, taidetaan olla molemmat myös tuolla Huhtimammoissa odottavien puolella

 

Ruohotar, hih kiva juttu! Millos sulla oli LA?

Aika vähän tosiaan uusperheitä näkyy tai kuuluu, tai ovatko vähän ujoja tapauksia? Voihan se olla tietysti vähän arkakin paikka, mutta aika yleistähän tää on.

Meillä on mennyt ihmeen hyvin, alun vaikeuksista (ulkopuoliset paineet) huolimatta. Oon oikein tyytyväinen, ja koko perhe vaikuttaa voivan hyvin. Välillähän tää ottaa aivoon tietty kun ei ymmärrä aina miten lapset toimii eikä ole samaa tunnesidettä toisen lapsiin kuin vanhemmillaan. Vaan ihmeesti kaikki on pelannut ja lasten kans tulen hyvin toimeen. Toivon vaan, ettei tää vauva nyt aiheuta mitään megalomaanista mustasukkaisuutta näissä vanhemmissa lapsissa. Jää nähtäväksi... Innolla nuo on kyl olleet mukana odotuksessa ja toivovat että vauva jo saapuis. =)

 

Mäkin olen uusperheen äiti mutta mun rooli on helppo koska miehellä ei ole lapsia kuin mun kanssa Itellä on 13 ja 11v lapset ja sit on yhteiset 7v9kk ja 9,5kk sekä nyt kierukkavauva tulossa(7+5)...Yhdessä ollaan oltu melkeen 9v Mä olin muuten viime vuoden huhtikuisissa :heart:...

 

Lumia80 harmi kuulla että raskaudet on menneet kesken. Toivotaan, että teille yhteinen silti vielä tulis, kyllä mä uskon että se aina yhdistää perhettä eri tiiviisti. Itse oon tosi onnellinen, että tällä hetkellä on näin kuin on, ja saan kuin saankin oman nyytin. On sitä jo toivottukin muutama vuosi, muttei heti tärpännyt. Onneksi lapset suhtautuivat innolla, olis ollut muuten vähän vaikeeta.

Me ollaan asusteltu yhdessä vajaa viisi vuotta, ja pari viimeistä vuotta on tuntunut olo "normaalilta". Otti siis aika koville muuttua vapaasta sinkkunaisesta neljän muksun arkiäidiksi, vai miten sitä nyt itseään kutsuis. Lapset käy säännöllisesti kyl äidillään, ja nyt onkin aika rauhallista ollut pitkän aikaa. Ei siis aina ole ollut näin, vaan lasten vanhempien riitaisa tilanne vaikutti pitkään niin lapsiin kuin aikuisiinkin. :headwall: Onneksi nyt on asiat hyvin.

 

moi. Minulla on 9 v lapsi ja miehellä on 6 v lapsi. minun lapsi asuu meidän kanssa ja miehen lapsi käy joka toinen viikko viikonlopun olemassa meidän kanssa. Yhteinen vaavi meille on tulossa toukokuussa.

Elo yhdessä on sujunut hyvin ja lapset tulevat keskenään toimeen hyvin ja odottavat uutta tulokasta .

Meidän kummankin entiset puolisot aiheuttavat vain pään vaivaa. miehen eksä inhoaa! minua ja tahallaan tekee kiusaa meille kaikille mustasukkaisuudellaan vaikka heidänkin erosta on jo ikuisuus. eikä nämä entiset tiedä meidän tulevasta peheenlisäyksestä.

minun lapsella on vain kauhea uhmaikä päällä ja selkeästi kokeilee enemmän rajojaan mieheeni . Mutta toivottavasti tämä on vain tällainen ikään kuuluva vaihe että kiukkuillaan. Alusta saakka olemme tehneet rajat ja säännöt selväksi niin eläminen onkin sujunut sen puolesta ihan hyvin.

 

hei,
täällä olisi 1 uusio perheellinen. itselläni on 4v ja mieheni 13v tyttö on meillä joka toinen vkl. ja sitten meillä on tuollainen yhteinen pieni napero,ikää 10kk.
Suurin osa kamuistani ovat häipyneet joten täällä olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin sekavan arjen keskellä.( jos siis etsit vielä juttuseuraa).

 

Kyllä olisi mukava jutustella muiden uusperheellisten kanssa! Kun ei tämä arki ja elo ihan niin mutkatonta ole kuin "normi"perheessä.
Kertokaas ihmiset miten teidän omat lapset on suhtautuneet uuteen vanhempaan perheessä? Onko mennyt ihan mutkattomasti vai millaisia ongelmia on ilmennyt? Ja miten teidän puolison lapset on suhtautuneet sinuun?

 

Lumia80, meillä on mennyt tosi hyvin ja lapset ottaneet mut vastaan mielellään. Oli aika sekava se alku niin miehelle kuin lapsillekin, ja kaipasivat kai kaikki naista huusholliinsa. Kuria pidän kuin oma äitini aikoinaan, eikä lapset ole siihen vastaan sanoneet. Oma äitinsä ei osaa kai kuria pitää ja kärsii mielenterveysongelmista (kuulostaapa pahalta näin äitipuolen sanomana, mut on totta) joten kai näillä joku perusturvallisuus näistä meidän perheen rajoista tulee. Ovat monesti sanoneet, että olen enemmän äiti heille kuin biologinen äitinsä. Aika karua, mut mulle tietty kiva juttu.

Eniten "ongelmia" koen omien tunteideni kanssa. Haluaisin olla hellempi ja mukavampi, enkä aina se komentava akka, joka itse koen usein olevani. Tosin ei lapset ole sitä millään tuoneet ilmi, että kärsisivät tai eivät tykkäis mun kurinpidosta, mut itseä häiritsee. Tykkään näistä lapsista, ja ne on "mun" myös eikä vain miehen, mut oma tunnepuoli laahaa usein jäljessä, valitettavasti. Onneks rakkaus ei oo vain tunne, vaan myös tekoja. Toivon että tää yhteinen lapsi saa mut pehmenemään enemmän, ja et osaan miettiä asioita nyt "oikean" äidin kannalta, eikä vaan äitipuolena. Vaikeeta, saakohan tästä nyt kukaan mitään tolkkua...?

 

Meillä myös uusperhe=) Miehen 8 ja 13 tytöt ja minun 9 ja 11 tytöt..Miehen lapset meillä vkl ja lomilla.Alku oli takkuista ja hankalaa..Nyt on viimeisen vuoden sujunut hyvin ja kaikki tietävät toistensa tavat yms...Yhteistä lasta mietitään...=)Kuumetta on ilmassa....=)

 

Moi! Meilläkin täällä on uusperhe. Itse olen 35 ja nykyinen kumppani 36. Erosin viime vuonna ja tapasin nykyisen avomieheni viime vuoden lopulla. Minulla on edellisestä avioliitosta 10-ja 12-vuotiaat pojat ja 14-vuotias tyttö ja nykyisellä miehelläni on myös kolme lasta iältään 4-;6-ja 8-vuotiat. Hänen lapset käyvät noin joka toinen viikonloppu meillä ja mun lapset ovat joskus oman isän luona. Mun lasten isä luopui lasten huoltajuudesta kokonaan mutta ottaa kuitenkin lapsia hoitoon silloin tällöin. Nyt ollaan nykyisen avomiehen kanssa oltu yhdessä 7 kk ja tulossa on yksi yhteinen lapsi. Kyllä se uusperheen elämä joskus pelottaa mutta tähän mennessä ollaan selvitty vaikka välillä ympärillä pyörikin 6 lasta. Ensi vuonna niitä on jo 7 =)

Mutta kyllä kaikki kestetään kun vieressä on rakastava mies =)

 

Meillä myös elellään jänniä aikoja, rv 16 km:n jälkeen, ikääkin kohta 40v. Miehen 2,5 v meillä joka toinen vkonloppu, ex hankala ja katkera jo raskauden alussa tapahtuneesta erosta, syyttää miestä (ja mua siinä sivussa) kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, vaikka mies tekee kaikkensa lapsen puolesta ja kuuntelee haukkutekstarit kiltisti ja itse pyrin pysymään pois kuviosta mahdollisimman paljon... On tässä saanut sinkkuvuosien jälkeen ihmetellä ihmisen pahansuopuutta ja katkeruutta monet kerrat...muuten yritetään olla ihanan mieheni kanssa onnellisia ja iloita siitä, että tähän mennessä kaikki mennyt tosi hyvin

 

tässä kans uusperheellinen..... Itellä kohta 5vanha tyttö. Miehellä kohta 7 vanha poika. yhteisiä lapsia
2-vee tyttö ja 3kk poika =)Meillä arki on tätä: vanhin neiti on joka toinen viikko meillä ja vastasesti isällään.
Miehen poika on meillä joka toinen vkloppu, tai niin usein kuin vain voi. Näin kesällä on vähän enemmän meillä.
Hyvin on mennyt, tosin ollaan oltu nyt yhdessä 4 vuotta. Välit exiin molemmilla hyvät. tytöt ottavat enemmän
yhteen. Isoin neiti vaatii paljon huomiota =() Eikä sitä aina pysty antamaan niin paljoa kuin vaatisi, mutta
jostain se aika jotenkin vain revitään. Viikko on kuitenkin niin lyhyt aika olla yhdessä paikassa, että kyllä joskus
'tuntuu kurjalta kun neiti lähtee taas viikoksi pois. Varmaan sama tunne isällään...Tulevaisuudessa saattaa
ilmetä ongelmia neidin itsepäisyyden vuoksi. Eli että saattaa alkaa jumpittelemaan näistä viikko vaihdoista. Toivon
vain että tilanteet sujuisivat kuitenkin samaan malliin kuin tähän asti. Jokainen lapsi meillä vaatii ja haluaa huomiota
tasapuolisesti koetaan antaa sekä rakkautta että sitä huomiota =)
Nyt kun pienin on vasta 3kk minun aika on rajallista yksinään, mutta onneksi mies antaa sitä omaa aikaansa töiden
jälkeen vaikka onkin väsynyt....
Mustasukkaisuutta tyttöjen välillä on siinä määrin,että tavaroista ja esim. tehdyistä matkoista kiistellään. Kuka saa
uusia leluja ja juttuja ja kuka ei....Ollaan viime aikoina jätetty ostamatta esim. leluja jos kaikki eivät ole kotona.
Lapset rakastaa yllätyksiä, joten ollaan välillä salaa käyty hankkimassa kaikille jotain kivaa. Ei tosin ole ihan joka
päiväistä tämä osteleminen. Joku raja kaikella kuitenkin (tätä saan opettaa vanhimmalle neidille).
mutta tällaistatämä meillä =) kirjoittaa saa samankaltaisuudesta vaikka yksityisesti tai sitten s-postilla heluna81@gmail.com
On kiva kuulla myös muiden arkea =)

 

Täällä on koettu tuo uusioperhe ja hattua nostan kaikille kellä toimii.

Reilu 3 vuotta seurustelin miehen kanssa, jolla itsellään 4 ja minulla 3, ikähaarukassa 3v-16v. Suhteen päätyttyä vannotin itselleni ettei enää ikinä!!!

Pääsin yllättävän helpolla kun sinkkumies väen vängällä halusi olla minun ja lasteni kanssa (mä todella ihmettelin onko tolla kaikki ruuvit kiinni) nyt on 4 vuotta takanapäin ja yhteinen toukka kasvamassa :heart: Isommat mukelot ovat jo 11v, 13v ja 16v

 

Täällä kans uusperheellinen. Minä 31, mies 41v. Uusperhe niin, että miehellä kaksi tyttöä (15 ja 11v) edellisestä liitosta, yksi yhteinen poika (4v) ja toista yhteistä haaveillaan. Tytöt asuvat äidillään, ennen asuivat viikonloppuja meilläkin, nyt käyvät kääntymässä milloin mitenkin

 

Tervehdys... täältä ponnahtaa mukaan yksi (f)uusioperhe: tyttö 11 v, pojat 10, 8 ja 7 v. Lisäksi rv 17. Kaksi nuorimmaista poikaa omia ja tämä iltatähti yhteinen miehen kanssa. Haasteiden edessä ollaan oltu ja ollaan. Pojat käyvät isällään säännöllisesti kahden viikon välein, miehen lapset käyvät noin kerran kuukaudessa yön isovanhemmillaan. Arki on suht haastavaa kolmen aktiivisen nuorukaisen kanssa harrastuksineen ja teini-ikää hipovan tytön kanssa. Säkkikaupalla pinnaa ja sata reseptiä vaihteleviin tilanteisiin. Ja huumori. Sen kanssa on pakko vetää arkea eteenpäin

 

Meillä kohta 3kk yhteinen poika ja mulla lisäksi 6v poika, hankaluuksia on ollut, muutin miehen taloon, en tajunnutkaan että on niin vaikea sopeutua ja vielä kun muutin kaupungista maalle. Vauva myös tuonut uutta haastetta, varsinkin mun vanhemman pojan kanssa, kun on kovin mustis. Selviämistarinoita olis kiva kuulla

 

Täällä :wave:

32 vee, itsellä 2 lasta (8v poika ja kohta 6 v tyttö) edellisestä liitosta, ei vielä yhteisiä ja miehellä ei lapsia. Meillä lapset asuu joka toinen viikko, joka toinen viikko isällään.

 

Miten toi onnistuu kun on koulut ja muut ihan uteliaisuudesta kysyn?

 

Itsellä 6- vuotias poika, mutta miehellä ei lapsia edellisestä liitosta. Yhteinen vauveli on. 4 kuukauden ikäinen. Ihmeen hyvin tullu mun lapsi ja mies alusta asti toimeen. Mietin miten vauvan tulo vaikuttaa väleihin onko mustasukkaisuutta, kun oma lapsi on aina oma, mutta onneksi on suhteet säilyneet ennallaan. Joka toinen vkl poika menee isänsä luo toiseen kaupunkiin ja tietenkin lomilla...hyvin tähän mennessä toiminut näin

 

Miten toi onnistuu kun on koulut ja muut ihan uteliaisuudesta kysyn?

Oliks tää mulle? Me asutaan 200 m koululta ja isä ajaa joka aamu töihin silleen että ajaa käytännössä meidän risteyksen ohi. Eli kahdeksan aamuina vie pojan kouluun ja hakee iltapäiväkerhosta ja yhdeksän aamuina tuo pojan meille kun menee itse kahdeksaan töihin, poika hengaa tunnin meillä ja kävelee kouluun yhdeksäksi. Meillä ollessaan tulee itsenäisesti pois koulusta/iipasta riippuen siitä, monelta pääsee ja mikä vuoro mulla/miehellä on.

Tyttö on päiväkodissa ja se kuskaa jolla lapset on. Vaihto maanantaisin päiväkodilta eli jos isä vie, mä haen ja lapset on mulla sen viikon ja sit seuraavana maananantaina mä vien tytön hoitoon ja isänsä hakee sieltä.

 

Täälläkin uusioperhe. Minä 37, mies 42. Miehellä 15-vuotias poika. Asuu vuoroviikoin äitillään ja meillä. Tänään jätin pillerit pois, eli yhteinen lapsi toiveissa. Oma ikä vain vähän jänskätyttää.

 

Oon 34wee äippä jolla 3 lasta, miehelläni (31wee) ei oo vielä omaa/omia. Kesäkuussa saamme yhteisen vauvan (rv 18).

 

Moi! Mä oon 31v. Mulla on kolme muksua edellisesta avioliitosta. Poika 10v ja tytöt 8 ja 5v. jJa nyt 2,5kk poikavauva nykyisen mieheni(30v) kanssa. Vanhemmilla lapsilla on hyvä suhde isään ja myös vahva ystäväsuhde isäpuoleen. Täytyy tunnustaa, että jännitin ihan tautisesti uuden vauvan syntymää uusperhekuviota ajatellen. Ihan turhaan. Lapseni saavat tasapuolisesti huomioita ja huolenpitoa isapuoleltaan niin kuin ennenkin. Mutta joskus itse nykyään ärsynnyn liian herkästi kun mies komentaa isompia...Tuntuu että lapsi eri miehen kanssa on minulle kovempi pala, kuin muille perheen jäsenille. Muuten olemme toistaiseksi pärjätty yhdessä ilman draamaa. Helppoa odotusta sinulle