V
Vaasalainen
Vieras
Etälapsen toinen vanhempi lupailee lapselle asioita ja matkoja, joihin hänellä ei ole varaa tai mahdollisuutta. Aina matkat peruuntuu, ja selitys löytyy, joten lapsen ei auta kiukutella. Koira otetaan, annetaan pois. Lapsi luulee muuttavansa ties minne, kaikki perutaan. En tiedä uskooko äiti itse näihin asioihin, mutta mutta.. Ollaan mietitty, kun lapsi aina innoissan näitä lupauksia täällä kertoo, niin pitäisikö siihen sanoa jotain muuta kun voi kun kiva jne.? Joskus lapsen kasvoista voi lukea, että sanokaa nyt, voiko tää onnistua tällä kertaa.. ja joka kerta lapsi pettyy.. Miten toimisitte??