uusperheen arki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minna

Vieras
Asumme uusperheenä<, minä mieheni ja yksi lapsi minun entisasestä avioliitostani. Miehelläni ei ole omia lapsia ja minä en niitä ennä voi saada. Alkuun kaikki sujui ihan hyvin ja tyttäreni tuli toimeem mieheni kanssa loistavasti, mutta annas ollakkaan kun murkkuikä alkoi tuntui ettei enää mikään tahdo sujua. <hiljaisuutta saattaa estää vaikka kuinka monta päivää niin, että he ededs eivät puhu toisillen. <yritä siinä välissä sitten luovia ja puhua vuorotellen molompien kanssa. Éi vaan tunu auttavan, onko kellään vastaavia kokemuksia. otaisin mielelläni neuvoja vastaan, kun tuntuu etten itse enää keksi vaihtoehtoja!
 
Ei se helppoa ole. Molemmille pitää olla lojaali. Yritä puhua erikseen. Ovat mustasukkaisia toisilleen. Mies varsinkin. Miehn on vaikeaa kestää lasta, jos osoitat läheisyyttä ja onhan lapsi tulossa naiseksi, on herkkä.
Jos minulta joku kysyy, sanon, että odottakaa, lapsen pitää saada varttua ensin. Sinä olet sitoutunut. Nyt on nostetava kissa pöydälle. Itseäni auttoi hiukan kun mies sai puhuttelun perheterapiassa.Hänelle sanotitin suoraan, että on lapsellinen ja mustasukkainen. Lapsi kaipaa kahta aikuista. Älä suotta riitaa varo, jos se on tullakseen.
 
Meilläkin uusioperhe, jossa lapset minun, eikä miehellä omia. Murrosikäiset tytöt koettelevat toisinaan molempien hermoja, mutta meillä isäpuolen ja tyttöjen välit ovat vuosien saatossa muovautuneet sellaisiksi, että isäpuoli asettaaa rajoja siinämissä minäkin, eikä meistä kumpikaan kumoa toisen asettamia rajoja. Anna miehelle tilaa oll toinen vanhempi, ja pyydä häneltä apua kasvatusasioissa. Mies voi kokea ettei hänen sanomisillaan ole merkitystä laspen suhteen.
 
Ja kun arvatkaa mitä sitten eilen illalla tapahtui. Mies ilmeisesti lukee tätä palstaa. Oli bongannut mun juttuni ja pyysi katsomaan. Sanoi että tämähän voisi olla vaikka meidän elämästämme. Tunnustin kirjoittaneeni ja samalla tyttökin sai tietää. Nyt kummatkin vihoittelevat minulle. En olisi saanut kuulemma kirjoitella meidän asioista. Voi tuska, ei tämä ollut tarkoitus. ANTEEKSI KAIKKI!
 
Aivan turhaan vihoittelevat. Kukaan muu täällä ei kyllä teitä tunnista. On asia sen verran yleistä etkä edes kertonut mitään suurempia salaisuuksia. On oikein hakea apua, jos omat neuvot eivät riitä.

Meillä vähän sama tilanne, paitsi että minun murkku on poika ja meillä on yhteinenkin lapsi. Mies ei vaan meinaa ollenkaan ymmärtää, että murkun tehtävänä on tapella vanhempia vastaan ja vanhempien tehtävänä on pysyä hengissä :-)

Välillä minä ärisen miehelle ja vaadin ymmärrystä. Ja toisinaan pitää poikaa komentaa suuremmalla äänellä. Jos mies komentaa, en mene siihen väliin, jos asia ei ole kohtuuton. Välillä vaan en itsekään ymmärrä miehen tarkoitusta. Pitää osata perustella asioita puolin ja toisin.

Tsemppiä teille kaikille! Aika aikaansa kutakin.
 
Mitä häpeämistä siinä on, jos äiti kirjoittelee Elleissä.
Ex-aviomieheni lukee puheidensa mukaan melko usein juttujani. Tyttäremme ovat tähän jo tottuneet.
Kun jotain sattuu, niin he tuumaavat, että tietenkin äiti taas kirjoittaa tästäkin Elleissä. Paljon jätän väliin. Juttuni ärsyttävät Ellejä suunnattomasti.

Uusioperheistä luin kirjastosta lainaamani kirjan. Kirjan mukaan erilaisia perhekokoonpanoja on satoja. Ei yksikään uusioperhe ole standardi.

Mietimme eilen ensi syksyä. Asumisasioita ym. Suunnittelin muuttavani pienempään asuntoon lähemmäksi työpaikkaa. Tytär parahti siihen, että sitten hänellä ei ole enää kotia. Hän ei suostu vierailemaan jossakin huitsin nevadassa Kehä III:n takana. Lupasin hankkia asunnon ihan siedettävästä osoitteesta. Koti on ja pysyy. Totesin siihen perään, että entäpä jos olisin muuttanut jonkun uuden ukon tykö. Olisitteko viihtyneet niissä nurkissa. Vastauksena oli syvä hiljaisuus. Olen varma, että eivät olisi.

Hyvin moni tuttavistamme on sanonut, että ei meidän kolmen koplan väliin kukaan mahdu. Olemme liian tiivis kolmikko.

Vaikka yh-äidin elämää surkaillaan, niin siinä on paljon hyviä puolia. Lapset eivät asetu kahteen leiriin pattitilanteissa.
Olemme aina vetämässä yhtä köyttä.

Isään heillä on hyvät ja lämpimät välit. Tytär miettii kuumeisesti isänpäivälahjaa. Ehdotin t-paitaa, jossa lukee Hirveä ikävä. Kuvana on hirvi keltaisen kolmion sisällä.

Ehkä huumori palaa pikku hiljaa takaisin meidän elämään.
Kuulen jo korvissani raikuvaa naurua. Hirveä ikävä. Ehkä tästä ikävästä voisi joskus keittää oikein maistuvan mykyrokan.

Aloin kirjoittelemaan aikoinaan lähestymiskieltojen takia.
Lähestymiskiellot ovat jo ohi ja rikosrekisterini on jo puhdas.
Ehkä tulevaisuudessa kirjoitan jollakin paremmalla foorumilla.

Työkaverini ehdotti, että liityn johonkin naisverkostoon pääkaupunkiseudulla. Hänen yläkerrassa asuu järjestön puheenjohtaja. Ehkä jätän vaikuttamisen asian paremmin hallitseville. Haluan vaikuttaa vain läheisteni elämään.

Kerron omia kuulumisia. Jos juttuni tympii, niin loikatkaa kuin hirvi yli.
 

Yhteistyössä