uusioperhe

  • Viestiketjun aloittaja AnnaSal
  • Ensimmäinen viesti
AnnaSal
Hei uusioperheessä elävät kertokaa kokemuksia??
Itselläni kaksi lasta ex-liitosta ja miehelläni yksi + kaksi yhteistä, kuinka selviätte arjen asioista keskenänne ja ex:ien kanssa. Onko puoliso tasa-arvoinen sinun ja omansa/omiensa kasvatuksesta/kohtelusta. Haluaisin kuulla kuinka sujuu, itselläni tulee välillä epätoivo kun minun ja myös yhteisille huudetaan ja vaaditaan mutta kun mieheni lapsi on kylässä niin sit hänelle lirkutellaan ja paijataan päätä.
 
meillä kummallakin entisistä liitoista lapset ja nyt yhteinen tulossa.mies ei ole tekemisissä lapsensa kanssa koska koko ajan hirveetä paskan jauhamista ja oikeudella uhkailua ym.soittoja että onko mun lapsi hengissä vielä ..pitäköön akka lapsensa ku ei osaa lapsen parasta ajatella ja yrittää käyttäytyä jollain tavoin edes..
 
nikitön vakkari
Puuh, ja meillä taas miehellä 2 lasta ensimmäisestä avioliitostaan, nyt yhteisiä jo kaksi (vanhemmat lapset jo siis 15 ja syksyllä 18), vanhempi on semmoinen "ongelma" nuori ja huostaan otettu, äiti ei vaan välitä lapsistaan, minä välitän 9 vuoden jlkeen toisista kuin omistani, mutta reilu vuosi sitten tuli ilmi, että oli vanhemalla ollut jotain juttua huumeiden kanssa, ilmeisesti jotain pillereitä tms. Silloin jutttelin tytön kanssa ja sanoinkin, että miettisi asiaa ennen kuin käyttää mitään aineita (tarkoitin sillä nyt lähinnä näitä suonen sisäisiä) sillä minä en kyllä haluaisi, että omien lasteni lähellä pyörii mitään huumehörhöjä, (ajattelin, että käyttäjille kuitenkin kasvaa aina se tietty piiri ympärilleen). Ja, että tämä on minun mielipide. Nyt sitten oli tossa alkuvuodesta ollut taas jotain muuta hämminkiä, jonka yhteydessä oli löytynyt vesipiippu, tosin ei myöntänyt sitä käyttäneensä (ei myönnä ikinä mitään muutenkaan). Nyt sitten oli tytön äiti sanonut, ettei tyttö tule meille, koska minä olen kuulemma sanonut, ettei ole tervetuullut. Viimeksi kun puhuin tytön kanssa puhelimessa, niin sanoin ainoastaan, että koita nyt miettiä niitä tekemisiäsi. No tämän kun taas kerroin miehelle (olen asiasta maininnut jo silloin reilut vuosi sitten, ei vaan muista mitään), niin sainkin kuulla. että olen hänen mielestään täysi kusipää :'( Turha yrittää selittää, että tämä oli vain minun mielipide, enkä missään nimessä ole sanonut, ettei ole meille tervetullut, plääh. Vaikka kuinka yritin tossa sanoa, ettei mieheni päästä minua näiden asioiden lähelle, niin raivoaa vaan, eikä ymmärrä mitä ajan takaa kun yritän sanoa, ettei ole helppoa olla kun hän pitää isompia lapsia ja entistä vaimoaan vain ikäänkuino omana asianaan. Olen huolehtinut, vienyt, tuonut, hakenut, selvittänyt, yrittänyt ymmärtää, yrittänyt puhua, itkenyt, pahoittanut mielen, murehtinut, pitänyt puolia ja ikävöinytkin. Kiitokseksi tästä kaikesta olen siis kusipää :'( :'( :'(
Se kyllä osui ja upposi. Ongelmia tässä on ollut muutenkin joten tämä nyt ei ainakaan auttanut asiaa. Ja turha ehdottaa, meillä ei voida istua pöydän ääreen koko revohka ja puhua asia läpi, se ei sovi meidän isännälle, enkä taida sitä enää itsekkään haluta.
Kuka jaksaa aina vaan antaa, mutta mistään ei saisi mitän sanoa, eikä varsinkaan omaa mielipidettä sanoa.
Minähän huumepuheista reagoin ja mielestäni äitinä ajattelin vain lasteni parasta, en ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kuitenkin. No se tästä ja koittakaa te muut pärjätä. :( :'(
 
äiti32vantaa
moi vaan..

minä myös uusioäiti ja meillä molemmilla yksi lapsi jotka kummatkin asuvat meidän luona. Alussa meilläkin oli vähän sellaista et mieheni lasta joka on nuorempi isä lelli ja passasi mutta pisti ukon seinää vasten ja sanoin et tää ei ole reilua et isompaa aina komennellaan ja pienempi saa kaiken läpi..
Aikansa mietittyään mieskin huomasi asian koska pienemmässä tuli mm.piirteitä että ärsytti isompaa ja tuli kuitenkin vinkumaan et tämä isompi kiusaa. Nyt asia hoidossa ja molemmat tasavertaisia..
jos haluat meilata minut löytää osoitteesta: tarjab@suomi24.fi
 
Meillä myös uusperhe... Mulla yksi oma ja yksi yhteinen lapsi.. Tätä toista kutsun "omana" koska isä sekä hänen sukunsa eivät ole useaan vuoteen olleet kiinnostunut huolehtimaan velollisuksistaan vaan yksin olen lapseni hoitanut...

Olisi kyllä kiva jos olisi se isä edes harvakseltaan tekemisissä lapsen kanssa... Kotona meillä ei ole mitään ongelmia, nyk. mieheni rakastaa lastani yhtäpaljon kuin yhteistäkin =) onneksi...
 
AnnaSal
Hei , kun luin viestiäsi niin omat murheeni tuntuu pieniltä ja lapsellisilta. Ei se mun kaa isännän kanssa jutuskelu onnistu , tulee vaan tappelua kun ei ymmärrä mitä haluan sanoa .Luulee tietävänsä kaiken mitä mun päässä liikkuu. Jaksamisia ja stemppiä ;)
 

Yhteistyössä