Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Uusi naapuri
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="vierailija, post: 34566279"]</p><p>Asettelin ikkunalaudalle kilpipiilean, joka oli kasvanut lievästi vinoon valoon päin. Pikku hiljaa tavarat alkoivat löytää paikkansa, ja uusi asunto alkoi tuntua kotoisalta. Olin löytänyt tämän sympaattisen kaksion pitkien, väliaikaiseksi tarkoitetussa kämpässä venähtäneiden kuukausien jälkeen. </p><p></p><p>Aiempi asunto ei koskaan tuntunut kodilta, muistutti vain hädästä, jossa piti etsiä äkkiä uusi katto pään päälle eron jälkeen. Nyt minä, viherkasvini ja labradorinnoutajani Vallu saisimme uuden alun. </p><p></p><p>Huokaisin ja katsoin haikeasti vedenkeitintäni ja teekokoelmaani keittiön tason päällä. Saisin tarttua niihin heti, kun olisin ensin käyttänyt Vallun lenkillä. Oli tyypillinen loppusyksyn sää, jonka kosteus pureutui luihin ja ytimiin. Pitäisi pistää töpinäksi, jos halusin olla liikkeellä ennen kuin tulisi täysin pimeää.</p><p></p><p>Hyppäsin merinovillakerrastooni, vedin ulkovaatteet päälle ja pipon päähän. Vallu heilutti häntäänsä onnellisena, kun tiesi pääsevänsä ulos. Avatessani ehkä vähän turhankin rivakasti oven rappukäytävään osuin johonkin. Kuulin miesäänen huudahtavan säikähdyksestä. Voi apua, olin tyrkännyt ovella uutta naapuriani, jota en ollut vielä koskaan tavannut – ja melko lujaa.</p><p></p><p>– Anteeks kauheesti! kiirehdin sanomaan ja kurkkasin oven taakse tarkistaakseni vahingot. </p><p></p><p>Rappukäytävässä seisoi noin kolmekymppiseksi arvioimani mies, jolla oli kirkkaimmat silmät, joita olin koskaan nähnyt. Hänellä oli punaoranssi ulkoilutakki ja päässään poikamainen lippis. Hän hieroi oikealla kädellä vasenta kyynärpäätään, siihen oli ilmeisesti sattunut jonkin verran. </p><p></p><p>Mies nosti katseensa minuun, ja hänen suunsa vääntyi pieneen hymyyn. Hän jauhoi purkkaa, ja hänen silmänsä välkkyivät. Vatsanpohjassani läikähti. Huh, olipa minulla puoleensavetävä seinänaapuri. Tunsin punastuvani, ja minua hävetti entistä enemmän. </p><p></p><p>– Huono tuuri, mies sanoi hymyillen. – Nää ovet on liian lähellä toisiaan. </p><p>– Mm joo… onnistuin hymisemään. – Anteeks vielä, pitää olla jatkossa varovaisempi. </p><p>– Ei se mitään, enköhän mä toivu.</p><p></p><p>Itse en ollut varma, tulisinko toipumaan tästä nöyryytyksestä ihan pian. Sydämeni väpätti, ja huomasin käsieni tärisevän vähän. Uskomattoman noloa, ajattelin ja astuin pois oman oveni raosta. Vallu säntäsi kärsimättömänä rappukäytävään ymmärtämättä, mikä oikein kesti. </p><p></p><p>– Oi, labbis! mies huudahti, ja Vallu lähestyi häntä edelleen häntä vimmatusti vispaten. </p><p>– Vallu hei, me lähdetään nyt lenkille, yritin säälittävästi komentaa koiraani. </p><p>– Ei se haittaa, mä tykkään koirista tosi paljon, mies vastasi, joten päästin Vallun hänen luokseen nuuskuttelemaan. Mies alkoi paijata koiraa ja pelleillä sen kanssa kuin paraskin koirakuiskaaja. </p><p>– Ahaa, se näyttääkin tykkäävän susta enemmän kuin musta, sanoin. </p><p>– Voit adoptoida sen, lisäsin.</p><p></p><p>Mies vilkaisi minua varmasti pohtien, kuinka tosissani olin, ja oli hetken hiljaa. Sitten hän lopetti koiran kanssa peuhaamisen ja puraisi huultaan. Herranjumala, ajattelin ja vatsanpohjassani läikähti lämpimästi.</p><p></p><p>– Tää on ehkä vähän outoa, mutta… Mulla on kamala ikävä mun koiraa, joka kuoli pari vuotta sitten. Se oli kultainennoutaja. Entä jos mä tulisin lenkille teidän kanssa? Mun nimi on muuten Ville, ja sä taidat olla mun uus naapuri. </p><p>– Joo… sopersin.</p><p>– Mä oon Roosa, ja tää on Vallu. Kyllä sä voit meidän kanssa lenkille tulla, mä en oo mikään innokkain lenkkeilijä, sanoin.</p><p>– Ville ja Vallu, Ville totesi naurahtaen.</p><p></p><p>Nielaisin vaivalloisesti ja naurahdin. Lähdimme porukalla kohti ulko-ovea ja astuimme sumuiseen ja hämärään alkuiltaan. </p><p></p><p>Koko päivän on tihkuttanut vettä, mutta se lakkasi pian päästyämme liikkeelle. Tein joka ilta saman lenkin, joka kiersi parisen kilometriä naapurustossa. Ville kertoi edesmenneestä koirastaan, jonka nimi oli ollut Ruuti. Vanhemmiten Ruutia oli saanut maanitella ulos, ja se oli tehnyt stoppeja keskelle tietä. </p><p></p><p>Ville vaikutti elämän iloiselta ja urheilulliselta ihmiseltä, siis kaikelta sellaiselta, mitä itse en ollut. Hän oli vaihtanut suuhun uuden purkan, ja haistoin vienon mintun tuoksahduksen hänen hengityksessään. </p><p></p><p>Olin uskomattoman tietoinen Villen vartalosta rinnallani, kun saavuimme takaisin taloyhtiömme pihaan. Hän avasi painavan oven rappuun, piti sitä auki ja virnisti niin, että rinnassani muljahti. Hänen olemuksensa oli samaan aikaan rento mutta vähän ujo, kuin hänkin olisi miettinyt tahollaan samaa kuin minä. </p><p></p><p>– Kiitos seurasta, hän totesi, kun pääsimme omalle rapputasanteellemme. </p><p>– Kiitos, toistin ja yhtäkkiä minua ujostutti ihan kamalasti. Kuin olisin ala-asteen diskossa ja aprikoisin, uskallanko pyytää ihastustani hitaisiin. </p><p></p><p>Astuin askeleen lähemmäksi Villeä, toinen käteni oli varattu koiran hihnan pitelemiseen mutta toisella tavoitin varovasti hänen kätensä. Vaikka olimme juuri ulkoilleet 45 minuuttia marraskuisessa illassa, käsi oli lämmin. Hän vastasi kädenpuristukseeni ja sivei kämmentäni peukalollaan. Kylmät väreet kulkivat pitkin kylkiäni. </p><p></p><p>– Haluisitkohan sä… rykäisin. – Haluisitko sä tulla käymään vaikka teellä?</p><p>– Vai teellä, Ville vastasi huvittuneena.</p><p>– Niin, tai…</p><p></p><p>En ehtinyt jatkaa lausetta, kun Ville nosti vapaana olevan kätensä leualleni ja suuteli minua hitaasti. Tuntui, kuin kaikki vereni olisi syöksähtänyt suoraan huuliini, kun vastasin suudelmaan. Käteni löysivät nopeasti Villen vartalon, hän painoi minun vartaloani itseään vasten. En varmasti ollut koskaan halunnut ketään niin paljon kuin silloin halusin tätä naapurissani asuvaa miestä, jonka olin tavannut juuri äsken. </p><p>Villen puhelin piippasi viestin merkiksi. Hän havahtui ja vilkaisi urheilukelloaan. </p><p></p><p>– Hei sori, arvaa… Siis, mun on pakko mennä. </p><p>– Mitä?! oli ensimmäinen reaktioni. </p><p>– Joo, anteeks! Mä selitän myöhemmin. Törmäillään, hän sanoi ja harppoi takaisin ulko-ovelle kaksi rappusta kerrallaan.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="vierailija, post: 34566279"] Asettelin ikkunalaudalle kilpipiilean, joka oli kasvanut lievästi vinoon valoon päin. Pikku hiljaa tavarat alkoivat löytää paikkansa, ja uusi asunto alkoi tuntua kotoisalta. Olin löytänyt tämän sympaattisen kaksion pitkien, väliaikaiseksi tarkoitetussa kämpässä venähtäneiden kuukausien jälkeen. Aiempi asunto ei koskaan tuntunut kodilta, muistutti vain hädästä, jossa piti etsiä äkkiä uusi katto pään päälle eron jälkeen. Nyt minä, viherkasvini ja labradorinnoutajani Vallu saisimme uuden alun. Huokaisin ja katsoin haikeasti vedenkeitintäni ja teekokoelmaani keittiön tason päällä. Saisin tarttua niihin heti, kun olisin ensin käyttänyt Vallun lenkillä. Oli tyypillinen loppusyksyn sää, jonka kosteus pureutui luihin ja ytimiin. Pitäisi pistää töpinäksi, jos halusin olla liikkeellä ennen kuin tulisi täysin pimeää. Hyppäsin merinovillakerrastooni, vedin ulkovaatteet päälle ja pipon päähän. Vallu heilutti häntäänsä onnellisena, kun tiesi pääsevänsä ulos. Avatessani ehkä vähän turhankin rivakasti oven rappukäytävään osuin johonkin. Kuulin miesäänen huudahtavan säikähdyksestä. Voi apua, olin tyrkännyt ovella uutta naapuriani, jota en ollut vielä koskaan tavannut – ja melko lujaa. – Anteeks kauheesti! kiirehdin sanomaan ja kurkkasin oven taakse tarkistaakseni vahingot. Rappukäytävässä seisoi noin kolmekymppiseksi arvioimani mies, jolla oli kirkkaimmat silmät, joita olin koskaan nähnyt. Hänellä oli punaoranssi ulkoilutakki ja päässään poikamainen lippis. Hän hieroi oikealla kädellä vasenta kyynärpäätään, siihen oli ilmeisesti sattunut jonkin verran. Mies nosti katseensa minuun, ja hänen suunsa vääntyi pieneen hymyyn. Hän jauhoi purkkaa, ja hänen silmänsä välkkyivät. Vatsanpohjassani läikähti. Huh, olipa minulla puoleensavetävä seinänaapuri. Tunsin punastuvani, ja minua hävetti entistä enemmän. – Huono tuuri, mies sanoi hymyillen. – Nää ovet on liian lähellä toisiaan. – Mm joo… onnistuin hymisemään. – Anteeks vielä, pitää olla jatkossa varovaisempi. – Ei se mitään, enköhän mä toivu. Itse en ollut varma, tulisinko toipumaan tästä nöyryytyksestä ihan pian. Sydämeni väpätti, ja huomasin käsieni tärisevän vähän. Uskomattoman noloa, ajattelin ja astuin pois oman oveni raosta. Vallu säntäsi kärsimättömänä rappukäytävään ymmärtämättä, mikä oikein kesti. – Oi, labbis! mies huudahti, ja Vallu lähestyi häntä edelleen häntä vimmatusti vispaten. – Vallu hei, me lähdetään nyt lenkille, yritin säälittävästi komentaa koiraani. – Ei se haittaa, mä tykkään koirista tosi paljon, mies vastasi, joten päästin Vallun hänen luokseen nuuskuttelemaan. Mies alkoi paijata koiraa ja pelleillä sen kanssa kuin paraskin koirakuiskaaja. – Ahaa, se näyttääkin tykkäävän susta enemmän kuin musta, sanoin. – Voit adoptoida sen, lisäsin. Mies vilkaisi minua varmasti pohtien, kuinka tosissani olin, ja oli hetken hiljaa. Sitten hän lopetti koiran kanssa peuhaamisen ja puraisi huultaan. Herranjumala, ajattelin ja vatsanpohjassani läikähti lämpimästi. – Tää on ehkä vähän outoa, mutta… Mulla on kamala ikävä mun koiraa, joka kuoli pari vuotta sitten. Se oli kultainennoutaja. Entä jos mä tulisin lenkille teidän kanssa? Mun nimi on muuten Ville, ja sä taidat olla mun uus naapuri. – Joo… sopersin. – Mä oon Roosa, ja tää on Vallu. Kyllä sä voit meidän kanssa lenkille tulla, mä en oo mikään innokkain lenkkeilijä, sanoin. – Ville ja Vallu, Ville totesi naurahtaen. Nielaisin vaivalloisesti ja naurahdin. Lähdimme porukalla kohti ulko-ovea ja astuimme sumuiseen ja hämärään alkuiltaan. Koko päivän on tihkuttanut vettä, mutta se lakkasi pian päästyämme liikkeelle. Tein joka ilta saman lenkin, joka kiersi parisen kilometriä naapurustossa. Ville kertoi edesmenneestä koirastaan, jonka nimi oli ollut Ruuti. Vanhemmiten Ruutia oli saanut maanitella ulos, ja se oli tehnyt stoppeja keskelle tietä. Ville vaikutti elämän iloiselta ja urheilulliselta ihmiseltä, siis kaikelta sellaiselta, mitä itse en ollut. Hän oli vaihtanut suuhun uuden purkan, ja haistoin vienon mintun tuoksahduksen hänen hengityksessään. Olin uskomattoman tietoinen Villen vartalosta rinnallani, kun saavuimme takaisin taloyhtiömme pihaan. Hän avasi painavan oven rappuun, piti sitä auki ja virnisti niin, että rinnassani muljahti. Hänen olemuksensa oli samaan aikaan rento mutta vähän ujo, kuin hänkin olisi miettinyt tahollaan samaa kuin minä. – Kiitos seurasta, hän totesi, kun pääsimme omalle rapputasanteellemme. – Kiitos, toistin ja yhtäkkiä minua ujostutti ihan kamalasti. Kuin olisin ala-asteen diskossa ja aprikoisin, uskallanko pyytää ihastustani hitaisiin. Astuin askeleen lähemmäksi Villeä, toinen käteni oli varattu koiran hihnan pitelemiseen mutta toisella tavoitin varovasti hänen kätensä. Vaikka olimme juuri ulkoilleet 45 minuuttia marraskuisessa illassa, käsi oli lämmin. Hän vastasi kädenpuristukseeni ja sivei kämmentäni peukalollaan. Kylmät väreet kulkivat pitkin kylkiäni. – Haluisitkohan sä… rykäisin. – Haluisitko sä tulla käymään vaikka teellä? – Vai teellä, Ville vastasi huvittuneena. – Niin, tai… En ehtinyt jatkaa lausetta, kun Ville nosti vapaana olevan kätensä leualleni ja suuteli minua hitaasti. Tuntui, kuin kaikki vereni olisi syöksähtänyt suoraan huuliini, kun vastasin suudelmaan. Käteni löysivät nopeasti Villen vartalon, hän painoi minun vartaloani itseään vasten. En varmasti ollut koskaan halunnut ketään niin paljon kuin silloin halusin tätä naapurissani asuvaa miestä, jonka olin tavannut juuri äsken. Villen puhelin piippasi viestin merkiksi. Hän havahtui ja vilkaisi urheilukelloaan. – Hei sori, arvaa… Siis, mun on pakko mennä. – Mitä?! oli ensimmäinen reaktioni. – Joo, anteeks! Mä selitän myöhemmin. Törmäillään, hän sanoi ja harppoi takaisin ulko-ovelle kaksi rappusta kerrallaan. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KOIRA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Suomen puolustusvoimien komentaja kenraali Janne Jaakkola haluaa jalkaväkimiinat takaisin Suomelle
12 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Mistä mitataan talon runko juoksuväli?
Tänään 10:19
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Shrinkflaatio kukoistaa - Uudistuneissa Taffelin sipsipusseissa on korkeampi kilohinta, vaikka pussin sisältö ei ole muuttunut
Tänään 10:06
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Iltasanomien jutussa väitetään *asistisesti maahanmuuttajien ja vieraskielisten olevan kunnille kustannus eikä rikkaus ja voimavara
Tänään 10:01
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Irro ja Stubb
Tänään 08:25
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Kiva kun toi lumi sulaa pois
Tänään 08:23
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Relaatio 1068 - Tuisku
Tänään 01:08
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Islam ja avioliitto 😢
Tänään 00:44
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 14K
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 845
Aihe vapaa
3.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 844
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 608
Aihe vapaa
5.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 599
Aihe vapaa
6.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 570
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 507
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 501
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
HS: Orpon ja Purran johdolla Suomi on Sudanin tiellä
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1068 - Tuisku
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
5.
Gold digger luuli onnistuvansa mutta lävikin toisin
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
6.
Shrinkflaatio kukoistaa - Uudistuneissa Taffelin sipsipusseissa on korkeampi kilohinta, vaikka pussin sisältö ei ole muuttunut
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
7.
Suomesta ei pidä tehdä oikeiston haikailemaa neljättä Baltian halpatyömaata, vaan pohjolan Sveitsi
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
8.
Suomen puolustusvoimien komentaja kenraali Janne Jaakkola haluaa jalkaväkimiinat takaisin Suomelle
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Uusi naapuri
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
