Olen kyllä hivenen järkyttynyt. Tunnen erään ihmisen, jolla on 5 lasta. Hän on pian 40-vuotias, eikä hänellä ole mitään koulutusta. No, hän sitten kärvisteli parisuhdekriisissään ja avautui aiheesta minulle. Tilanne oli pari vuotta sitten todella huono. Hänen murhettaan lisäsi se, että nuorimmainen olisi pian kolmivuotias, ja hän jäisi itse taloudellisesti tyhjän päälle. Mies kun kävi työssä, mutta ei mitään käyttörahaa vaimolle jaellut, vaan käytti rahaa vallankäytön välineenä. Tai näin tämä vaimo minulle kertoi.
Pohdittiin kouluttautumisvaihtoehtoja, joilla voisi saada nopeasti ammatin ja työtä. Lähinnnä kursseja, aikuiskuoulutusta jne.
Sitten yhtäkkiä viime syksynä tämä ihminen lakkasi pitämästä minuun mitään yhteyttä. Soitin pariin otteeseen, että miten menee, mutta hän ei selkeästikään ollut halukas puhumaan. Kysyin, että onko kaikki hyvin, mutta ei vastakaikua. Päätin, että en tunkeile: ennen niin avoimesti asioistaan kertonut ihminen varmaankin sitten juttelee jos niin haluaa
Ja lopun arvaattekin. He muuttivat vuodenvaihteessa pois, sanaakaan sanomatta. En jaksanut vaivata asialla päätäni. Tänään näin tämän naisen työntämässä vauvanvaunuja. Että sellainen ratkaisu sitten tähän rahattomuuteen, huonoon parisuhteeseen ja työttömyyteen. Kuudes lapsi. Ei tajua ei.
Tosin sen ymmärrän, että miksi tämä ihminen ei ole ollut minuun yhteydessä; hän häpeää tietysti ratkaisuaan siinä valossa, jossa keskusteluja kävimme. Hän haukkui miehensä pivittäin varmasti vuoden ajan, kertoi miten vihaa häntä ja miten koko ukko kuvottaa häntä, ja pyysi apuani tulevaisuutensa pohtimisessa. Itseänikin hävettäisi, jos päätyisin noin lyhytnäköiseen ja typerään ratkaisuun, jos uuden lapsen tavoitteena on ollut vain ratkaista rahaongelmat ja saada vaimolle puuhaa pariksi vuodeksi kotiin.
Tai sitten hän valehteli minulle alunperinkin miehensä paskamaisuudesta, en tiedä.
Ihmeellisiä ihmisiä maa päällään kantaa. No, eipä ole minulta pois.
Pohdittiin kouluttautumisvaihtoehtoja, joilla voisi saada nopeasti ammatin ja työtä. Lähinnnä kursseja, aikuiskuoulutusta jne.
Sitten yhtäkkiä viime syksynä tämä ihminen lakkasi pitämästä minuun mitään yhteyttä. Soitin pariin otteeseen, että miten menee, mutta hän ei selkeästikään ollut halukas puhumaan. Kysyin, että onko kaikki hyvin, mutta ei vastakaikua. Päätin, että en tunkeile: ennen niin avoimesti asioistaan kertonut ihminen varmaankin sitten juttelee jos niin haluaa
Ja lopun arvaattekin. He muuttivat vuodenvaihteessa pois, sanaakaan sanomatta. En jaksanut vaivata asialla päätäni. Tänään näin tämän naisen työntämässä vauvanvaunuja. Että sellainen ratkaisu sitten tähän rahattomuuteen, huonoon parisuhteeseen ja työttömyyteen. Kuudes lapsi. Ei tajua ei.
Tosin sen ymmärrän, että miksi tämä ihminen ei ole ollut minuun yhteydessä; hän häpeää tietysti ratkaisuaan siinä valossa, jossa keskusteluja kävimme. Hän haukkui miehensä pivittäin varmasti vuoden ajan, kertoi miten vihaa häntä ja miten koko ukko kuvottaa häntä, ja pyysi apuani tulevaisuutensa pohtimisessa. Itseänikin hävettäisi, jos päätyisin noin lyhytnäköiseen ja typerään ratkaisuun, jos uuden lapsen tavoitteena on ollut vain ratkaista rahaongelmat ja saada vaimolle puuhaa pariksi vuodeksi kotiin.
Tai sitten hän valehteli minulle alunperinkin miehensä paskamaisuudesta, en tiedä.
Ihmeellisiä ihmisiä maa päällään kantaa. No, eipä ole minulta pois.
