Alkuperäinen kirjoittaja Katriina:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kertokaahan te jotka lapsettomuudesta kärsitte, tykkäisittekö jos teitä pyydettäisiin kummeiksi? Vai tuntuisiko se jotenkin kurjalta? Meillä on ihana tuttavapariskunta, jotka ilmeisesti ovat yrittäneet lasta jo pitkään, mutta ei vaan tunnu tärppäävän
Haluaisimme pyytää heitä kummeiksi, mutta mä mietin, että voiko se jollainlailla tuntua heistä pahalta?
Silloin kun itse taistelin lapsettomuusasian kanssa pahimpina aikoina, olisin kyllä pahastunut siitä, että minua olisi pyydetty kummiksi. En voinut sietää muiden vauvauutisia ja syntyneitä lapsia. Nyt olen itse siinä tilanteessa, että haluaisin pyytää kummiksi lapsettomuudesta kärsivää ystävääni, mutta en tiedä miten hän siihen suhtautuu.
Mä kysyin näiltä meidän ystäviltä asiasta. Sanoin, että en loukkaannu yhtään, jos kieltäytyvät, ja että mulla ei ole muutenkaan "vaatimuksia" kummiuteen liittyen. En tarvitse lastenhoitajaa, en syntymäpäivä- ja joululahjoja lapselle, vaan toivoisin kummien olevan sellaisia ystäviä, joiden uskon pysyvän meidän elämässä. Kun monet ystävät ajan saatossa jää.
He miettivät asiaa. Ja tosiaan, ymmärrän oikein hyvin, jos kieltäytyvät. Heillä on entuudestaan niin paljon kummilapsia, että ihan jo siitä syystä on ymmärrettävää, jos eivät niitä enempää halua.