Uusi kuva eiliseltä haamuilijalta

  • Viestiketjun aloittaja haamuilija
  • Ensimmäinen viesti
Katriina
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kertokaahan te jotka lapsettomuudesta kärsitte, tykkäisittekö jos teitä pyydettäisiin kummeiksi? Vai tuntuisiko se jotenkin kurjalta? Meillä on ihana tuttavapariskunta, jotka ilmeisesti ovat yrittäneet lasta jo pitkään, mutta ei vaan tunnu tärppäävän :( Haluaisimme pyytää heitä kummeiksi, mutta mä mietin, että voiko se jollainlailla tuntua heistä pahalta?
Silloin kun itse taistelin lapsettomuusasian kanssa pahimpina aikoina, olisin kyllä pahastunut siitä, että minua olisi pyydetty kummiksi. En voinut sietää muiden vauvauutisia ja syntyneitä lapsia. Nyt olen itse siinä tilanteessa, että haluaisin pyytää kummiksi lapsettomuudesta kärsivää ystävääni, mutta en tiedä miten hän siihen suhtautuu.
 
Hei musta tuli kummi silloin kun oli vähän ennen kerrottu että en voi raskautua, mä olen aina rakastanut lapsia eikä se ole ikinä ollut multa pois että muut saa vauvoja!! Onneksi sitten sain sen omankin, mutta nyt ei taas sitä toista kuulu vaikka mitä tehtäis ja ystävät raskautuu ihan tosta vaan ja silti mä oon onnellinen heidän puolesta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katriina:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kertokaahan te jotka lapsettomuudesta kärsitte, tykkäisittekö jos teitä pyydettäisiin kummeiksi? Vai tuntuisiko se jotenkin kurjalta? Meillä on ihana tuttavapariskunta, jotka ilmeisesti ovat yrittäneet lasta jo pitkään, mutta ei vaan tunnu tärppäävän :( Haluaisimme pyytää heitä kummeiksi, mutta mä mietin, että voiko se jollainlailla tuntua heistä pahalta?
Silloin kun itse taistelin lapsettomuusasian kanssa pahimpina aikoina, olisin kyllä pahastunut siitä, että minua olisi pyydetty kummiksi. En voinut sietää muiden vauvauutisia ja syntyneitä lapsia. Nyt olen itse siinä tilanteessa, että haluaisin pyytää kummiksi lapsettomuudesta kärsivää ystävääni, mutta en tiedä miten hän siihen suhtautuu.
Mä kysyin näiltä meidän ystäviltä asiasta. Sanoin, että en loukkaannu yhtään, jos kieltäytyvät, ja että mulla ei ole muutenkaan "vaatimuksia" kummiuteen liittyen. En tarvitse lastenhoitajaa, en syntymäpäivä- ja joululahjoja lapselle, vaan toivoisin kummien olevan sellaisia ystäviä, joiden uskon pysyvän meidän elämässä. Kun monet ystävät ajan saatossa jää.
He miettivät asiaa. Ja tosiaan, ymmärrän oikein hyvin, jos kieltäytyvät. Heillä on entuudestaan niin paljon kummilapsia, että ihan jo siitä syystä on ymmärrettävää, jos eivät niitä enempää halua.
 
Katriina
Alkuperäinen kirjoittaja kojootti:
Alkuperäinen kirjoittaja Katriina:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kertokaahan te jotka lapsettomuudesta kärsitte, tykkäisittekö jos teitä pyydettäisiin kummeiksi? Vai tuntuisiko se jotenkin kurjalta? Meillä on ihana tuttavapariskunta, jotka ilmeisesti ovat yrittäneet lasta jo pitkään, mutta ei vaan tunnu tärppäävän :( Haluaisimme pyytää heitä kummeiksi, mutta mä mietin, että voiko se jollainlailla tuntua heistä pahalta?
Silloin kun itse taistelin lapsettomuusasian kanssa pahimpina aikoina, olisin kyllä pahastunut siitä, että minua olisi pyydetty kummiksi. En voinut sietää muiden vauvauutisia ja syntyneitä lapsia. Nyt olen itse siinä tilanteessa, että haluaisin pyytää kummiksi lapsettomuudesta kärsivää ystävääni, mutta en tiedä miten hän siihen suhtautuu.
Mä kysyin näiltä meidän ystäviltä asiasta. Sanoin, että en loukkaannu yhtään, jos kieltäytyvät, ja että mulla ei ole muutenkaan "vaatimuksia" kummiuteen liittyen. En tarvitse lastenhoitajaa, en syntymäpäivä- ja joululahjoja lapselle, vaan toivoisin kummien olevan sellaisia ystäviä, joiden uskon pysyvän meidän elämässä. Kun monet ystävät ajan saatossa jää.
He miettivät asiaa. Ja tosiaan, ymmärrän oikein hyvin, jos kieltäytyvät. Heillä on entuudestaan niin paljon kummilapsia, että ihan jo siitä syystä on ymmärrettävää, jos eivät niitä enempää halua.
Niin. Esikoisemme kummeina on sukulaisten lisäksi sellaisia ystäviä, joiden kanssa olemme olleet ystäviä aina. Ja samankaltaisia ystäviä haluaisin uudenkin tulokkaan kummeiksi. Nämä lapsettomuudesta kärsivät ovat sellaisia. Tiedän, että välit tulevat pysymään ystävinä muutenkin, mutta kummiuskin on tavallaan kunnia. Toisaalta perinteisesti kummiudesta ei saisi pyydettäessä kieltäytyä, joten ongelma on vähän kinkkinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja cxhh:
Ap, onnea raskaudesta, vaikutat hyväsydämiseltä ihmiseltä, rupesi oikein pahaa tekemään joidenkin nyrpeät ja katkerat kommentit. Todellakin sulla on oikeus iloita!
Kiitos :hug:
Hyvin pyyhkii, nyt jo 17. viikko menossa, aika menee siivillä! :)

Meillä tää kummius on onneks kaukana kaikesta perinteisestä, kun ei kuuluta kirkkoonkaan. Me itseasiassa kutsutaan esikonkin kummeja "kummituksiksi" :D
 

Yhteistyössä