Uupunut lastenhoitaja? Uusi ammatti?

["vieras"]

Työskentelen päiväkodissa ja olen viime vuosina ollut vain tavattoman uupunut koko touhuun. Lapsista tykkään, mutta työolot on usein ihan älyttömät.

Ajattelin lähteä opiskelemaan, jotain aivan uutta alaa. Harmi vain, lukion todistukseni ei ole kovin hyvä... Olen ajatellut esim. sihteerin tai myyjän töitä, osaisiko joku kertoa mihin koulutukseen minun kannattaisi hakeutua?

Myös muita ammatteja saa ehdottaa... tykkään konkreettisesta työstä, ja haluaisin että työ olisi vaihteeksi suht hiljaista ja kontaktit painottuisi aikuisiin Lisäksi haluaisin jotain sisätyötä, olen tarpeeksi seisoskellut pihalla tässä työssä....

 

["Vilukissa"]

Mikäli olet totaalisen kyllästynyt omaan ammattiisi ja motivaatiota uuden opiskeluun löytyy, niin - go for it ! Toisaalta, jos pidät työstäsi mutta nyt uupumuksen vuoksi koet sen hankalaksi, niin...mikä estää asiasta puhumisen esimehesi kanssa? Jos voisitte keksiä yhdessä joitain työjärjestelymuutoksia..Kuinka usein esim. yksikössäsi kierrätetään aikuisia? Mitä tarkoitat työoloilla? Kaipaatko kenties enemmän haastetta vai koetko päivien olevan liian liukuhihnamaisia?

Voimia sinulle :hug:...ja rohkeutta haasteiden tarttumiseen!

 

["vieras"]

[QUOTE="Vilukissa";24438516]Mikäli olet totaalisen kyllästynyt omaan ammattiisi ja motivaatiota uuden opiskeluun löytyy, niin - go for it ! Toisaalta, jos pidät työstäsi mutta nyt uupumuksen vuoksi koet sen hankalaksi, niin...mikä estää asiasta puhumisen esimehesi kanssa? Jos voisitte keksiä yhdessä joitain työjärjestelymuutoksia..Kuinka usein esim. yksikössäsi kierrätetään aikuisia? Mitä tarkoitat työoloilla? Kaipaatko kenties enemmän haastetta vai koetko päivien olevan liian liukuhihnamaisia?

Voimia sinulle :hug:...ja rohkeutta haasteiden tarttumiseen![/QUOTE]

Juu, löytyis vaan se oikea ala ja koulu!

Olen sijainen vuodesta toiseen, jos menen valittamaan uupumustani niin sopimustani ei vaan yksinkertaisesti jatketa. Omassa ryhmässäni aikuiset on ok, luojan kiitos ei ole muutamaan vuoteen kierrätetty.... Lähimmät työkaverit on syy että jaksan. Tosin he itsekin ovat kovin uupuneita, pomo ei ota kantaa...

Työkavereilla on jatkuvasti sairaspoissaoloa, sijaisia ei saada. Joudutaan jatkuvasti tekemään yksin hommia ison lapsiryhmän kanssa ja venyttämään päiviä sekä vaihtamaan lennosta vuoroa. Päiväkodissa on tosi huonot tilat, lapsia aivan liikaa tiloihin nähden. Rakennus on vieläpä homeessa. Melu saa pään särkemään päivittäin. Vanhempien vaatimuksetkin tursuaa korvista. Nyttemmin minuun on iskenyt millainen vastuu on käsissä ja vaatimukset kovat, mutta palkaksi ei paljoa saa. Uskon että saman palkan voisi saada vähemmälläkin. Haastetta kaipaan myös....


-ap-

 

["Vilukissa"]

Koen kovin kurjaksi asiaksi sen, että sijaistat vuodesta toiseen. Kumma juttu, ettei siihen asiaan olla tartuttu tosissaan, kun kerran sijaiselle on jatkuva kysynnän tarve. Käsittääkseni nykyään ei edes saisi tehdä usean vuoden määräaikaissijaisuuksia, vaan ko.paikka pitää pystyä vakinaistamaan. Mutta tämä tuntuu yhä olevan ikuista politikointia, valitettavasti, ja kalliiden seuraamuksien kera.

Se, että rakennuksenne on homeessa..siihen asiaan on puututtava ja heti! Onko pk- johtaja tietoinen asiasta? Onko asiaa tutkittu? Jos ei,niin todella nopeasti asia kartalle, sillä home on todella vaarallinen juttu!

Sun kannattaa nyt kuunnella itseäsi ja pohtia, mitä ja millä edellytyksillä olet itsestäsi antamaan palkkasi eteen. Se, että vaihdat alaa ei todellakaan tarkoita sitä, että vastuumääräsi tai työtehtäväsi määrä vähenee - palkkansa eteen on vain tehtävä töitä, herrat ne muuten tekisivät. Jos koet, ettet ole omalla alallasi etkä tiedä mikä se edes olisikaan, niin ainahan voit mennä esim. ammatinvalintapsykologille juttelemaan asiasta ja hakemaan sieltä vinkkejä sekä erilaista katsantokantaa asiaan. Mikäli mielit sihteeriksi/myyjäksi, niin kaupallinen koulutushan siihen vaaditaan - eli kauppakorkeaan tai amk:uun opiskelemaan tradenomiksi, ellei satu oivallinen oppisopimuspaikka tupsahtamaan tarjottimelle. Työvoimatoimiston kautta saat varmasti näihin kysymyksiin tarvittavat tiedot .

Mutta - hektisyyttä ja vastuuta sekä jonkin asteista työnkuormittavuutta et ikävä kyllä pysty pakenemaan, jokaisessa työssä niihin törmää tavalla tai toisella. Toivottavasti kuitenkin löydät oman paikkasi sekä ilon työn tekemiseesi . Tsemppiä!

 

["pippuri"]

Millainen ihminen olet? Mistä pidät? Itselläni on lähihoitajan koulutus, työ ei kuitenkaan antanut sitä mitä halusin. Tällä hetkellä teen leipurin ja kondiittorin töitä pienessä leipomossa. Ihanan luovaa eikä henkisesti raskasta. Fyysisesti tosin ei niin kevyttä.

 

["pippuri"]

Niin ja monia ammatteja pystyy nykyään opiskelemaan aikuisenakin. Ja voi samalla olla töissä. Kannnatta ilman muuta vaihtaa alaa, jos siltä tuntuu.