Uupuneet riitelyyn

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Miehen kanssa riidellessä huomataan, ettei asioita olla käsitelty. Ollaan taas samassa pisteessä. Yhteiseloa 13 vuotta, lapsiakin on. Ollaan vielä nuoria. Kemiaa on ja seksikin toimii. Läheisyyttä on harvakseltaan, tästäkin voidaan olla eri mieltä. Joskus sen tavoittelu on vain yksipuolista.
Mutta mistään ei voida keskustella. Miehen mielestä huomautan pienistäkin asioista. Mulle on tärkeää saada avautua asiasta kuin asiasta. Miehen mielestä keskustellaan ihan tarpeeksi asioista, mulle se ei riitä. Mies sanoi eilenkin monta kertaa ettei jaksa näitä. Mies on jyrkkä ja lyhytpinnainen (myöntää sen itsekin). Jos mainitsen asiasta, mikä on ollut tekemättömänä viikkoja, vaikka on luvannut asian tehdä, sekin on liikaa. Hän keksii, ettei hänkään ole tästä ja tästä minulle maininnut. Ihan naurettavista jutuista.
Syyllistää ennemmin mua, kuin myöntää omia virheitään tai myöntäisi, että olisi sanonut tai tehnyt väärin.
Sanoin eilen, että on ristiriidassa sen asian kanssa, että hetki sitten ei uskaltanut ottaa puheeksi asunnon vaihtamista, koska alan heti toimimaan ja hänen piti sulatella ensin koko ajatusta. Molemmat ollaan uupuneita tähän meidän riitelyyn. Kumpikaan ei koe oloaan onnelliseksi, vaikka lähtökohdat siihen olisi muutoin hyvät. Mikä avuksi? Toivon asiallisia kommentteja.
 
vierailija
Valitettavasti et voi muuttaa toista mieleiseksesi. Kaikki muutos jos tapahtuu niin tapahtuu sinussa ja sinun tavassasi käsitellä ja ajatella asioista. Paljonko valitat turhanpäiväisistä tai parisuuhteeseenne kuulumattomista asioista? Voisitko ennemmin tehdä itse kun vaatia toista tekemään? Oletko kiinni rooliajattelussa vaiko tasa-arvoisessa parisuhteessa? Koita muuttaa toimintatapojasi ja toimintamallejasi niin huomaat pian että suhdekin muuttuu.
 
vierailija
"Voisitko ennemmin tehdä itse kun vaatia toista tekemään?"
En ole ap, mutta tarkoittaako vastauksesi että kotirauhan säilyttämiseksi ap alkaa muuttamaan itseään niin, ettei hän enää pyydä miestään tekemään vaan tekee asiat itse? Nekin asiat jotka mies on jo kaksi viikkoa sitten luvannut tehdä? Tuolla kaavalla ap tekee kohta kaikki itse kun miehelle ei voi sanoa tekemättömistä töistä.

Et kerro mitä tarkoittaa että sinulle on tärkeää avautua asiasta kuin asiasta. Onko se avautuminen asiallista keskustelua vai huomautteletko ja naputatko kaikesta missä mies tekee asiat _sinun mielestäsi_ toisin kuin sinä? Mietippä onko sinun tapasi tehdä asiat se ainoa oikea tapa. Mieti asiat ja toimintatapasi uusiksi oletko sinä se joka huomauttelee kaikesta, vai sujuisiko teillä kaikki ihan kohtuuhyvin jos vähän hölläisit kontrolliasi.
Hankala sanoa mitään kun ei tässä tiedä mitä se toinen osapuoli sinusta ja teistä sanoisi, nyt on vain yksipuolinen kuvaus teistä.

Se on nyt sinulla miettimisen paikka analysoida omaa toimintaasi ja mitä tarkoitat sillä avautumisellasi. Onko sinulla korjaamisen varaa vai onko todella niin että miehesi ei ota vastuuta ja syyttää sinua. Lukekaa yhdessä tämä ja miettikää.
 
Logistiikkaa
" "Voisitko ennemmin tehdä itse kun vaatia toista tekemään?"
En ole ap, mutta tarkoittaako vastauksesi että kotirauhan säilyttämiseksi ap alkaa muuttamaan itseään niin, ettei hän enää pyydä miestään tekemään vaan tekee asiat itse? Nekin asiat jotka mies on jo kaksi viikkoa sitten luvannut tehdä? Tuolla kaavalla ap tekee kohta kaikki itse kun miehelle ei voi sanoa tekemättömistä töistä."
Ei tule tekemättömiä töitä kun aina pikimiten joku hoitaa ne pois alta. Kotityöt ylensä ovat sellaisia nonstop juttuja ja se tekee joka ehtii ensin tai osaa. Mielestäni moni nainen mielellään heittäytyy prinsessan rooliin ja sälyttää sitten tekemiset miehelle.
Koitin miettiä mitä olen pyytänyt oman mieheni viimeksi tekemään (hän tekee asioita oma-aloitteisesti ilman erityisiä työlistoja)... Ylensä ne ovat sellaisia fyysisesti niin vaativia ettei voimavarani riitä ja tässä en tarkoita esim auton renkaiden vaihtoa, nurmikon ajamista tai kivituhkan levittämistä, jotka voin hoitaa itsekin jos on tarvetta.
Mielestäni huusholli on kuin firma ja kun sen logistiikka toimii ei ole ongelmia. Urputtaminen vie paljon enemmän aikaa kun se että vie "itse sen roskapussin tai tiskaa, imuroi, heittää sukat pyykkikoriin jne"
Aikaa jää sohvalla löhöilyyn ja läppärin lääppimiseen kun ensin hoitaa perusjutut pois alta. Ja jos haluaa parantaa parisuhdetta niin voi lähteä yhdessä vaikka kävelylle ja jutella mutta sitä ennen pitää heittää ne kännykät hemmettiin.
 
vierailija
Ketjun aloittajan teksti oli kuin omasta elämästäni. Minun mieheni on samanlainen. Ei saa aikaiseksi pienintäkään remonttia (vessanpöntön osien vaihto, naulakon kokoaminen tai sen kiinnittämien seinään) ellen minä käy hankkimassa osia ja ala sitten useiden muistutusten jälkeen sanoa, että voin tehdä remontin itsekin kun annat neuvoja. En näe vaihtoehtona sitä, että minä teen kaiken enkä pyydä toista tekemään mitään. Mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi itse ottaa vastuuta ja huomata, että perhettä ja kotia pitäisi hoitaa yhdessä eikä niin että vain toinen huolehtii asioista. Käymme molemmat töissä, mutta vain miehellä on aikaa lomailla sekä pelata xboxia 3-4 tuntia päivässä. Käyn kaupassa, teen ruuan, pesen pyykit, siivoan, teen maalaus- ja tapetointiremontit, isutan kukat ja vihannekset ja pidän pihan siistinä. Lisäksi maksan perheen laskut. Miehen rahat menevät pelaamiseen. Leikkaa nurmikon kyllä ja vie roskat, koska olen tehnyt niin, että pudotan roskat lattialle, jos roskikset ovat täynnä, muuten ei huoma niitä tyhjentää. Jos pyydän osallistumaan kotitöihin, mies alkaa vinoilla ja mököttää sekä on ilkeä. Ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa vaan osallistuu mielestään tasapuolisesti kaikkeen.
 
vierailija
Ketjun aloittajan teksti oli kuin omasta elämästäni. Minun mieheni on samanlainen. Ei saa aikaiseksi pienintäkään remonttia (vessanpöntön osien vaihto, naulakon kokoaminen tai sen kiinnittämien seinään) ellen minä käy hankkimassa osia ja ala sitten useiden muistutusten jälkeen sanoa, että voin tehdä remontin itsekin kun annat neuvoja. En näe vaihtoehtona sitä, että minä teen kaiken enkä pyydä toista tekemään mitään. Mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi itse ottaa vastuuta ja huomata, että perhettä ja kotia pitäisi hoitaa yhdessä eikä niin että vain toinen huolehtii asioista. Käymme molemmat töissä, mutta vain miehellä on aikaa lomailla sekä pelata xboxia 3-4 tuntia päivässä. Käyn kaupassa, teen ruuan, pesen pyykit, siivoan, teen maalaus- ja tapetointiremontit, isutan kukat ja vihannekset ja pidän pihan siistinä. Lisäksi maksan perheen laskut. Miehen rahat menevät pelaamiseen. Leikkaa nurmikon kyllä ja vie roskat, koska olen tehnyt niin, että pudotan roskat lattialle, jos roskikset ovat täynnä, muuten ei huoma niitä tyhjentää. Jos pyydän osallistumaan kotitöihin, mies alkaa vinoilla ja mököttää sekä on ilkeä. Ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa vaan osallistuu mielestään tasapuolisesti kaikkeen.
Juupu juu. Miksi olt alkanut toimia noin alun alkaen? Olet itse opettanut miehesi siihen , että kun sinä aikasi nalkutat, teet itse kaiken ja otat myös vastuun kaikesta. Sen lisäksi hän on oppinut keinot puolustautua, joka sinuun tehoaa. Ehkä hän itse jopa alkaa uskoa sanoihinsa.

Jos haluat opettaa hänet uusille tempuille, lakkaat yksinkertaisesti antamasta palvelujasi. Mikä jää tekemättä, se jää. Pyydät asiallisesti ensin suorittamaan jonkun asian ja jos sitä ei tehdä, jätät silleen. NIin roskat kuin pyykitkin ja teet ruokaa vain itsellesi( ja lapsille ?). Raha-asioissa vaadit häntä maksamaan osuutensa, et tuo ruokaa hänelle asti, et maksa talopusmenoja, vuokraa, sähköä yms. muuta hänen puolestaan, vaan valvot, että hän tekee sen vuorollaan tai maksatte puoliksi joka kerta. Jos homma ei miellytä, onhan oven kohdalla viisi hirttä poikki ja siitä vapaa meno maantielle.

Usko pois, aika moni nainen joutuu samanlaisten luusereiden palvelijoiksi. Siinä eivät pehmeät keinot auta, kyllä sitä joutuu opettamaan sitkeästi ja kovimman kautta itse kukin. Omakohtainen ratkaisu oli lopulta tuo ulkoistus ja siitä se sitten valitus alkoi, kun kuulemma olin niin kovasydäminen, että ihan tyhjän päälle jätin (hänellä isompi palkka, sai pitää asunnon ja romppeet siellä, minä lasten kanssa muutin pois). Et arvaa, miten helppoa oli elää sitten, kun suurin huolen aiheuttaja ja kulu jäi elämästä pois.
 
Viimeksi muokattu:
Avautumaton
"Jos mainitsen asiasta, mikä on ollut tekemättömänä viikkoja, vaikka on luvannut asian tehdä, sekin on liikaa. Hän keksii, ettei hänkään ole tästä ja tästä minulle maininnut. Ihan naurettavista jutuista.
Syyllistää ennemmin mua, kuin myöntää omia virheitään tai myöntäisi, että olisi sanonut tai tehnyt väärin.
Sanoin eilen, että on ristiriidassa sen asian kanssa, että hetki sitten ei uskaltanut ottaa puheeksi asunnon vaihtamista, koska alan heti toimimaan ja hänen piti sulatella ensin koko ajatusta.

Tuota lainausta voisi vähän purkaa.

Ne jutut, joista miehesi ei ole sinulle "avautunut", ovat siis naurettavia. Kenen mielestä?

Kuuletko "rivien välistä" asioita, joista halut miestäsi moittia?

Sinä siis alat heti hommaamaan asuntoa, jos miehesi edes mainitsee asiasta. Taidat olla melkoisen hätäinen, kun et ajattele asiaa loppuun vaan laitat noinkin ison asian heti liikkeelle. Eipä siis ihme, ettei teillä oikeen olla samalla aaltopituudella.

Kyllä nimittäin meillä ainakin mietittiin asunnonvaihtoa ihan tosissaan, ennenkuin aloimme uutta kämppää katsella ja lopulta sitten mieleinen löytyi ja se ostettiin, mutta ei niin, että olisin ihan ominpäin alkanut asiaa hoitaa vaan yhdessä toimittiin.

Ja jos todella tuo "avautuminen" tuossa tekstissä tarkoittaa sitä, mitä se esim. armeijakielessä tarkoittaa, en ollenkaan ihmettele, ettei miehesi jaksa sitä kuunnella.

Mutta niinkuin tuolla jo aiemmin joku kirjoitti, nämä jutut ovat niitä, joista tiedetään vain toisen osapuolen mielipide. Yleensä se ei ole se ainoa oikea.

Jokaisella on varmaan huonoja päiviä, sehän on vain elämää. Ja jos samassa taloudessa asutaan, menee jo plapsellisuuden puolelle alkaa tekemään ruokaa vaan itselleen ja ehkä niille lapsille. Eikös tässäkin tapauksessa mies ole lasten isä eli hänenhän sitten pitäisi joidenkin logiikan mukaan tehdä ruoka lapsille joka toinen päivä.

Kasva aikuiseksi. Muista, että omalla käytökselläsi näytät mallia myös lapsillesi. Muista, että "pienillä padoilla on korvat".
 

Yhteistyössä