Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja Tuuljmyllynlämmittäjä:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja Tuuljmyllynlämmittäjä:
"Rukoilen puolestasi" on suunnilleen yhtä tervetullut tieto, kuin "Fantasioin sinusta masturboidessani". Siitä vain, mutta oliko ihan pakko kertoa minulle?!
Sua ehkä pelottaa, että se vaikuttaisikin jotain? Älä kuitenkaan pelkää! Sinusta ei tule uskovaista vasten omaa tahtoasi.
No miltä sinusta tuntuisi, jos joku kertoisi sinulle, että "Uhraan vuohen mustalla veitsellä pentagrammin päällä ja juon sen verta sinun puolestasi."?
Soittaisin poliisille, sillä tuohan ei ole laillista. Emme puhu nyt ihan verrattavista asioista.
Mikä tekee vuohen teurastamisesta laitonta?
Eiköhän siihen tarvita luvat. Oletan myös, että uhrimenoissa yleensä viilletään eläimen kurkku auki, eikä se taida olla asianmukainen tapa lopettaa eläintä, ottamatta kantaa siihen, onko se ylipäänsä hyvä keino lopettaa.
Eläimen puolestahan se harmittaisi ja inhottaisi. Mutta siitä saisin kimmokkeen käydä entistä voimakkaammin rukoustaisteluun. Sen kertominen tai kertomatta jättäminen ei vaikuttaisi negatiivisesti sen voimaan.
Pakanat rukoilee, muslimit rukoilee, hindut rukoilee.....
Ja varmasti kaikkia heitä yhdistää usko oman rukouksensa voimaan. Mutta mikä ihmeen tarve on koitaa omaa rukoustaan ja jumalaansa tuoda joka asiassa julki? Eikö joskus olisi hyvä ajatella sitä vastapuoltakin ja lohduttaa häntä sanoin ja teoin joista oikeasti olisi apua?
Ei mua ole lohduttaneet pitkät sitaatit jehovantodistajien raamatusta tai pieni kirjanen minkä luterilainen mulle lähetti "lohduksi". Enemmän mua on lohduttaneet pienet sanat jotka ovat kertoneet ihmisen olevan vilpittömästi henkisesti läsnä, eikä turvautuneena jumalan apuun.