Uskovaisille kysymys avioerosta

[uskonminäkin]

Olen uskovainen, laillani. Haluan erota miehestäni monista syistä ja ehkä vähäisin niistä on se, että minä en ole onnellinen, enkä rakasta miestäni enää. En halua syitä sen kummemmin tässä selvittää, mutta mies ei ole väkivaltainen tms.
Lapsia on 5.
Olen päätökseni tehnyt ja tiedän tekeväni syntiä Miten te muut uskovaiset ajattelette tästä? Saankohan ikinä tekoani anteeksi...?

 

["vieras"]

Niin, samanlaisia juttuja on tullut pohdittua itsekin, edelleen kuitenkin yhdessä ollaan. Minä ajattelen että on parempi erota jos ei voi olla yhdessä, mutta ehkä riippuu omasta kasvatuksestakin miten pahana asiaa pitää. Esim. helluntaipiireissä on tosi tärkeää ettei ole ollut aiemmin liitossa, joillekin.

Seurakunnasta saat todennäköisesti tylyä palautetta joiltakin ankarilta ihmisiltä, koska ero tavallaan horjuttaa myös sitä yhteiskunnan perusyksikköä, ja samalla niitä perinteisiä arvoja.

Omasta tilanteestasi eivät toiset voi tietää ja lopulta olet tilivelvollinen asiasta vain omalle miehellesi ja Jumalalle. Voitko tehdä rauhan?

 

[made by God]

Tietääkseni Jeesus kantoi kaikki synnit ristille.
Kysymys on enemmänkin siitä, että onko Jeesus missä määrin sinun Herrasi ja minkä verran todellisuudessa olet valmis Häntä seuraamaan. Jos Hän sanoisi sinulle: älä eroa miehestäsi niin jos taivut Hänen tahtoonsa niin Hän varmaan antaa sulle voiman ja rakkauden jatkaa liittoa.
Joskus on ehkä Hänen tahtonsa jopa erota ja silloin Hän johdattaa sua elämässä eteenpäin.
Mun mielestä uskossa on kyse siitä, että ihminen rakastaa jeesusta aidosti ja on valmis kulkemaan Hänen johdatuksessaan, silloin Hän antaa myös voiman ja viisauden niihin asioihin joita kohtaat.

 

["mama"]

Tietääkseni Jeesus kantoi kaikki synnit ristille.
Kysymys on enemmänkin siitä, että onko Jeesus missä määrin sinun Herrasi ja minkä verran todellisuudessa olet valmis Häntä seuraamaan. Jos Hän sanoisi sinulle: älä eroa miehestäsi niin jos taivut Hänen tahtoonsa niin Hän varmaan antaa sulle voiman ja rakkauden jatkaa liittoa.
Joskus on ehkä Hänen tahtonsa jopa erota ja silloin Hän johdattaa sua elämässä eteenpäin.
Mun mielestä uskossa on kyse siitä, että ihminen rakastaa jeesusta aidosti ja on valmis kulkemaan Hänen johdatuksessaan, silloin Hän antaa myös voiman ja viisauden niihin asioihin joita kohtaat.

Kerrankin joku puhuu uskonnosta siten, että sitä vähemmän uskovainenkin ymmärtää! Se vain askarruttaa, että kun näen maailman omalla tavallani, uskon toki Jumalaan, mutta uskon myös, että Hänellä on monta nimeä. Jeesus, Allah, Jumala, kohtalo, kaikki ovat yhtä ja samaa, korkeampaa voimaa joka johdattaa meitä. Saanko silloin myös itse tämän saman voiman ja viisauden tielleni, mitä pelkkään Jeesukseen uskova saa?

 

[made by God]

Mamalle:
Jeesus, ei ole mikään pelkkä Jeesus.
Hän tuli vapaaehtoisesti Taivaan ihanuudesta, synnittömänä, kärsimään ja kuolemaan meidän puolestamme. Onko suurempaa rakkautta? Ei ole.
Hän kutsuu jokaista henkilökohtaiseen suhteeseen kanssaan. Eikä se ole aina helppo tie tässä maailmassa, mutta sisäisesti ei ole mitään niin tyydyttävää kuin eläminen Hänen yhteydessään.
Asia erikseen on ne ihmiset jotka eivät koskaan kuule Jeesuksesta. Olen ymmärtänyt, että heidät tuomitaan sen mukaan ovatko elämässään/sydämessään valinneet hyvän vai pahan.

 

["mama"]

Mamalle:
Jeesus, ei ole mikään pelkkä Jeesus.
Hän tuli vapaaehtoisesti Taivaan ihanuudesta, synnittömänä, kärsimään ja kuolemaan meidän puolestamme. Onko suurempaa rakkautta? Ei ole.
Hän kutsuu jokaista henkilökohtaiseen suhteeseen kanssaan. Eikä se ole aina helppo tie tässä maailmassa, mutta sisäisesti ei ole mitään niin tyydyttävää kuin eläminen Hänen yhteydessään.
Asia erikseen on ne ihmiset jotka eivät koskaan kuule Jeesuksesta. Olen ymmärtänyt, että heidät tuomitaan sen mukaan ovatko elämässään/sydämessään valinneet hyvän vai pahan.

No nyt et sitten enää puhunutkaan selkeästi. Etkä vastannut kysymykseeni.

 

[made by God]

[QUOTE="mama";27509165]No nyt et sitten enää puhunutkaan selkeästi. Etkä vastannut kysymykseeni.[/QUOTE]

Ai, sori.
Vastaus kysymykseen lyhykäisyydessään on, että minä uskon, että et saa ellet anna elämääsi Jeesukselle. Koska Jeesus on tie Jumalan yhteyteen.

 

["mama"]

Ai, sori.
Vastaus kysymykseen lyhykäisyydessään on, että minä uskon, että et saa ellet anna elämääsi Jeesukselle. Koska Jeesus on tie Jumalan yhteyteen.

Mutta jos uskon, että ne kaikki ovat yhtä ja samaa? Ja annan elämäni sen käsiin, olkoon sitten nimeltään vaikka Jeesus tai Jumala tai kohtalo. Millä tavalla minun uskoni siis siinä tapauksessa eroaa sinun uskostasi? Miksi sinä saat ja minä en?

 

["Ritva"]

Olin eronnut tullessani uskoon 1984. Sentähden olin seurakunnassa halpamakkaraa, eli koin olevani huonompi uskova kuin muut. Avioiduin uudestaan 1988, mutta mieheni retkahti juomaan muutaman vuoden kuluttua. Hänen kuukausia kestävä tuurittainen juopottelunsa on kehittynyt rajuksi rappioalkoholismiksi, mutta välillä hänellä voi olla kaksikin vuotta pitkä raitis jakso. Rakkaudesta Jeesukseen olen päättänyt olla eroamatta. Raamatussa avioero on kielletty ja koska rakastan Jeesusta tahdon totella Sanaa. En kysele, mitä minä tahdon, vaan mitä Sinä Jeesus tahdot minun tekevän. Sanan mukaisesti olen miehelleni alamainen. Ihmistä pystyy rakastamaan, kun etsii hänen hyviä puoliaan. Niitähän on kaikissa ihmisissä. Olen kuitenkin hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

 

[made by God]

No kun itse uskon, että ne eivät ole sama asia. Ihmiset ympäri maailmaa ovat kaivanneet Jumalaa ja keksineet omanlaisiaan muotoja Hänelle, mutta sitten Jumala lähetti Jeesuksen meille näyttämään millainen Hän todella on ja myös valmistamaan meille pääsyn Hänen luokseen sovittamalla meidän synnit.
Tää on nyt aika syvällistä, mutta oikeastaan vaan kehoittaisin sinua rukoilemaan vilpittömästi, että saat tulla tuntemaan totuuden. Ja jos uskallat niin rukoile Jeesusta, rukoile, että Hän näyttäisi sinulle totuuden.

 

["mama"]

No kun itse uskon, että ne eivät ole sama asia. Ihmiset ympäri maailmaa ovat kaivanneet Jumalaa ja keksineet omanlaisiaan muotoja Hänelle, mutta sitten Jumala lähetti Jeesuksen meille näyttämään millainen Hän todella on ja myös valmistamaan meille pääsyn Hänen luokseen sovittamalla meidän synnit.
Tää on nyt aika syvällistä, mutta oikeastaan vaan kehoittaisin sinua rukoilemaan vilpittömästi, että saat tulla tuntemaan totuuden. Ja jos uskallat niin rukoile Jeesusta, rukoile, että Hän näyttäisi sinulle totuuden.

ELi periaatteessa sinunkin mielestäsi kaikki jumalat ovat yhtä? Tai siis niitä muita ei erikseen ole olemassa, vaan niihin uskovat uskovat oikeasti Jumalaan, mutta eivät vain ole kuulleet hänen todellisesta muodostaan? Eli lopulta sinun uskollasi ja minun uskollani ei olekaan eroa?

 

[made by God]

No, ei nyt ihan nuinkaan, vaan uskon, että tää pahan edustaja Saatana on vaikuttanut näiden muiden uskontojen syntyyn.

 

["Ritva"]

Toivon, että palattaisiin keskustelun alkuperäiseen aiheeseen. Se ovatko kaikki jumalat yhtä ei kuulu tämän ketjun piiriin.
Avioliittoa kannattaa mielestäni hoitaa. Saattaa tulla Viholliselta valtava rakkauden tunne muuta ihmistä kuin puolisoa kohtaan. Tällaisesta Haureudesta peräisin olevasta tunteesta kannattaa sanoutua irti ja ajaa se Jeesuksen nimessä pois itsestään. Varmaa on että mahdollinen uusi avioliitto on taas muutaman vuoden päässä vaikeuksissa ja lapsilla alkaa mennä huonosti.

Erottuani ensimmäisestä miehestäni näin miten paljon kolme lastani kärsi. Enhän minä ollut yhtä mukava kuin isä. Lasten kärsimys taas toi valtavan syyllisyyden tunteen, vaikka minuthan jätettiin, en itse hakenut eroa. Ja syyllisyys jatkui ja jatkui vuosia. Mentyäni uusiin naimisiin tunsin syyllisyyttä ja kärsin siitä etteivät lapset ja isäpuoli kommunikoineet ollenkaan ja olivat huonoissa väleissä. Turha kuvitella että syyllisyyden tunteelle voidaan rakentaa uutta ihanaa avioliittoa.

Avioliittoa voi hoitaa esim. osallistumalla kristillisiin avioliittoseminaareihin ja parisuhdepäiville. Moni on rakastunut avioliittoleirillä uudestaan puolisoonsa. Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksissa pääsee parisuhdetapaamisiin työntekijän kanssa. Yksityinenkin sektori järjestää parisuhdeterapiaa. Voi lukea avioliiton hoitoon tähtäävää kirjallisuutta. Voi laittaa perheen ja pariskunnan yhteisen menestyksen etusijalle ja sanoutua irti itsekkyydestä. Voi jättää puolison vikojen ruotimisen vähemmälle ja keskittyä omista vioista ja heikkouksista (synneistä) vapautumiseen. Voi ajatella puolisosta pelkkää hyvää. Voi pyytää seurakunnassa esirukousta avioliiton puolesta. Voi ottaa yhteistä aikaa, esim. lähteä kävelylle tai sitten lähteä puolison kanssa yhdessä lomalle vaikka kylpylään ja jättää lapset lapsenvahdin kanssa kotiin.

Ihmetyttää miksi ihmiset niin vähän hoitavat avioliittojaan. mieluummin kärvistellään huonossa liitossa tai sitten erotaan. Avioliiton kuntoon laittaminen tulee valtavan paljon edullisemmaksi kuin ero. Erossa yleensä menettää puolet omaisuudestaan.

 

[d.o.]

Jeesuksen sanat, Matteus 19:9 " Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen."

Huom, pätee varmaan, vaikka eroaisi miehestään.

 

[hmmmm]

Jeesuksen sanat, Matteus 19:9 " Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen."

Huom, pätee varmaan, vaikka eroaisi miehestään.

Entä jos ei mene uudelleen naimisiin??????

 

[d.o]

Entä jos ei mene uudelleen naimisiin??????

Aivan, joskus voi tilanne olla niin kestämätön, että on pakko muuttaa erilleen/ottaa avioero. Esim, väkivalta, juoppous, tai tilanne jossa puoliso käyttäää perheen rahat johonkin muuhun kuin perheen elatukseen, yms...
Jos siis silloin päättä erota, ei Jeesuksen sanojen mukaan ole vapaa menemään naimisiin kenenkään kanssa.
Kuolema tosin päätää aina avioliiton. Ja niinkuin lainaamani raamatunkohta mainitsi, haureus antaa viattomalle puolisolle vapauden ottaa avioero ja mennä uudelleen naimisiin.

 

["vieras"]

Jeesuksen sanat, Matteus 19:9 " Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen."

Huom, pätee varmaan, vaikka eroaisi miehestään.

Tähän sellainen taustatieto, ettei Jeesuksen aikaan naisella ollut mahdollisuutta erota, mutta miehellä oli. Kun mies päätti jättää vaimonsa, vaimo jäi ilman toimeentuloa ja luultavasti joutui myydä itseään. Siihen aikaan sitten nämä pyhät miehet paheksuivat naisia, jotka menivät sitten uudestaan naimisiin, mutta eivät tajunneet paheksua miehiä, jotka vaan hylkäsivät vaimonsa. Jeesuksen kommentti paljasti vain, kuinka rakkaudeton asia avioero ja toisen hylkääminen oli, mutta hän puhui miehille. Minun näkemykseni mukaan, kun joku pettää tai hakkaa, on hän silloin jo parinsa hylännyt.

Ja aina ei vaan kykene elää niin kuin on käsketty. Tee parasta sillä, mitä sulla on. Jos on lapsia ja hakkaava mies, niin ei ole parasta jäädä hakattavaksi, niin että lapset oppivat elämästä semmoisen mallin.

 

["Ritva"]

[QUOTE="vieras";27514596] Jos on lapsia ja hakkaava mies, niin ei ole parasta jäädä hakattavaksi, niin että lapset oppivat elämästä semmoisen mallin.[/QUOTE]

Aloitusviestissä nimenomaan sanotaan, että mies ei ole väkivaltainen.
Ei kannata erota. Jotain hyvää miehessä on kun kerran olet hänet valinnut puolisoksesi. Kenties et halua lisää lapsia. Niitähän ei ole pakko hankkia. Voi kysellä Jumalan johdatusta tässäkin asiassa. Kehotus lisääntyä ja täyttää maa annettiin siinä vaiheessa, kun oli kaksi ihmistä. Nyt maa on kyllä täytetty, Jumala ei puhunut mitään ylikansoittamisesta.

Nykyisin iisebelin henki eli haureus on vallannut ihmiset ja varsinkin naiset. Tämän vuoksi ollaan eroamassa vähäisimmästäkin syystä. Olin itse äidin kanssa asuva avioerolapsi (nyt jo isoäiti), eikä ollut kiva olla tynkäperheen lapsi ja kuunnella, kun muut kertoivat mitä kivaa isän kanssa oli tehty.

Hyvä keino onnellisuuteen on muuttua itse paremmaksi parannuksen teon kautta esim. seuraavasti. Tutkiskelen itseäni, olenko saita, mustasukkainen, pelokas, itsesäälissä rypevä, dominoiva ja manipuloiva, anteeksiantamaton, arka, katkera, juoruileva, torjuva, itsekäs jne. Kun bongaan jonkun kielteisen luonteenpiirteen esim. itsesäälin pyydän sitä anteeksi Jeesukselta. Rukoilen lyhyesti: "Jeesus anna anteeksi itsesäälini". Sen jälkeen käsken: " Itsesääli, lähde minusta pois Jeesuksen nimessä". Toisin sanoen teen parannuksen itsesäälin synnistä. Muistaakseni Luther on sanonut että synti asuu ihmisluonnossa.

 

[Sadana]

Minkä uskontoryhmän edustaja AP on? Ja mitä uskontoryhmittymiä vastaajat edustavat?

 

["Ritva"]

Olen päätökseni tehnyt ja tiedän tekeväni syntiä Miten te muut uskovaiset ajattelette tästä? Saankohan ikinä tekoani anteeksi...?

Kuulostaa oudolta näin suuren päätöksen tekeminen oman tahdon mukaan, vaikka tietää tekevänsä syntiä. Oltuani oman tahdon tiellä olen oppinut kantapään kautta, että nykyisin en tee päätöstä missään asiassa en tärkeässä enkä vähäpätöisessä kysymättä Jeesuksen mielipidettä. Johanneksen evankeliumin 10. luvussa sanotaan kolme kertaa, että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä (Jeesuksen äänen). Voimme saada vastauksen ajatuksiimme, kun kysymme jotain Jeesukselta. Jotkut käyttävät tällaisesta vuoropuhelusta nimitystä kännykkärukous. Tietysti vastauksen voi antaa myös vihollinen, usein Pyhää Henkeä jäljittelevä Iisebelin henki eli Haureus.

Raamatussa kyllä varoitetaan tahallisesta synnistä. Toisaalta on luvattu että kaikki synnit saa anteeksi lukuunottamatta sitä yhtä pilkkaa... Vaikka saisikin synnin anteeksi, siitä joutuu kuitenkin maksamaan suuren hinnan. Todennäköisesti suhde Jumalaan, seurakuntaan ja uskonystäviin huononee. Sinua katsellaan varmasti nyreästi ja ehkä halveksienkin uskonyhteisössä eikä sinne ole enää kovin mieluista mennä. Kun nämä elintärkeät yhteydet huononevat ollaan menossa ehkä tahtomattaankin lavealle tielle. Kun tärkeässä asiassa ei olla haluttu tehdä Jumalan tahdon mukaan, aletaan pikkuasioissakin luistaa. Jos ei käy enää jumalanpalveluksissa eikä kokouksissa, kylmenee uskossa, kun Jumalan Sanan kuuleminen ei enää puhdista sisintä. Hengellisesti suurena vaarana onkin ajan kuluessa luopumus uskosta ja iankaikkinen rangaistus - ei avioeron takia, vaan uskosta luopumisen takia.

Kärsimystä tuottaa myös nähdä lasten tuska. Tulee voimaksta syyllisyyden tunnetta. Ei isäpuoli korvaa isää. Tiedän tämän, koska minulla oli isäpuoli, samoin myöhemmin lapsillani. Sitten kun lapset perustavat perheitä, heillä on vanhempien erottua mummola ja pappala. Ehkä vaari on mukavampi ihminen, silloin käydään enemmän pappalassa ja sinä jäät yksin mahdollisen puolisosi kanssa. Ehkä uusi puolisosi ei edes siedä lapsiasi ja heidän perheitään. Mikä onkaan ihanampaa elämän ehtoossa, kuin se että lapset perheineen tulevat tervehtimään vanhuksia, isää ja äitiä, jotka asuvat yhdessä samankaton alla.

Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Avioliitto kannattaa hoitaa kuntoon ja pyytää paljon esirukousta ja vaikka ulkopuolista apua. Jumalan tahdon tekeminen tuottaa sisäisen rauhan, iloa, kiitollisuutta ja tavattoman hyvän mielen - nyt heti ja sitten vielä, kun olette isovanhempia.