Uskovaiset on niin hyviä ihmisiä?

["jaa"]

Meillä oli "uskovaisia" naapureita lapsena. Kenenkään kanssa eivät saaneet olla koska kaikissa oli joku vika (meillä se, että äitini oli eronnut, joten me lapsetkin kai syntisiä tai jotain).

Lapset kuritettiin heillä helposti ja säännöllisesti, kun ilmeisesti raamatussa lukee jotai siihen suuntaan?

Ja tuota, mitähän hienoa muuta siellä raamatussa onkaan.

Eikö kaikki rahat pitäisi antaa köyhille?
Ja toisaalta pitää kerätä mammonaa ja rikastua?
ja ja ja. mitähän muuta ihmisten keräämää höpinää siellä raamatussa on... en muista. kiva satukirja ja osa tarinoista opettavaisia.

 

[uskova]

Kehoittaisin tutkimaan Uudesta testamentista evankeliumeja ja Jeesuksen toimintaa. Miten Jeesus suhtautui syntisiin ihmisiin, miten hän suhtautui fariseuksiin, miten hän suhtautui syntiin, miten hän kohteli ihmisiä, mitä hän teki apua tarvitseville? Jumala vihaa syntiä, sillä se tuhoaa elämää ja erottaa ihmisen Jumalasta. Jumala vihaa syntiä, koska hän rakastaa syntistä ihmistä. Siksi hän lähetti poikansa Jeesuksenkin sovittamaan ihmisten synnit, jotta hän saisi pitää ihmisen aina lähellään. Ketään hän ei kuitenkaan pakota lähelleen ja ottamaan sovitusta synneistä vastaan. Hän vain tarjoaa tämän mahdollisuuden syntiselle ihmiselle.

Jeesus meni mielellään syntisten ihmisten koteihin vieraaksi, hän moitti fariseuksia, jotka olivat tekopyhiä ja ulkokultaisia. Kun jotkut olivat kivittämässä aviorikoksesta tavattua naista, Jeesus sanoi: "kuka teistä on synnitön, hän heittäköön ensimmäisen kiven." Kukaan ei ollut synnitön, siksi kukaan ei voinut heittää kiveä. Naiselle Jeesus sanoi: "Nainen, missä kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" Sitten hän jatkoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh.8). Jeesus ei siis sanonut naiselle, että nainen on synnitön tai ettei nainen olisi tehnyt syntiä. Jeesus ei hyväksynyt naisen syntistä tekoa. Mutta Jeesus rakasti naista ja kohtasi tämän ihmisenä rakastavasti, armollisesti ja hoitavasti. Näin meidän kristittyjenkin tulisi kohdata lähimmäisiämme. Syntiä ei tarvitse hyväksyä itsessään eikä muissa, mutta silti voimme hyväksyä ihmisen ja rakastaa itseämme ja lähimmäisiämme Jeesuksen rakkaudella. No. Emme tosiaankaan aina tähän pysty, ja se johtuu syntisyydestämme, rikkinäisyydestämme ja keskeneräisyydestämme. Jeesus meitä auttakoon. Vaikka emme olekaan tulleet täydellisiksi rakkaudessa, meillä on toivo Jeesuksessa ja Jeesuksen ansion (ristinkuoleman ja ylösnousemuksen) tähden on meille syntisillekin pääsy taivaaseen, kun vain häneen turvaudumme. Muuta ansiota meillä ei olekaan. Vain tuo Jeesuksen ansio. Ja se onkin avoinna kaikille syntisille yhtälailla. Tarvitsee vain turvautua Jeesuksen ansaitsemaan sovitukseen ristillä, ja siinä ristin juurella on sitten hyvä opetella myös sitä lähimmäisten rakastamista kuka enemmän, kuka vähemmän kompuroiden.

Lueskelin vähän aikaa ketjua "epänormaaliudesta tullut normaaliutta"...

Aika jännää, että uskovaiset ovat olevinaan niin hartaita ja kunnon ihmisiä.
Silti he hylkäävät ihmisen, joka on heidän mielestään epänormaali.

En käsitä, miten uskovainen voi olla niin suvaitsematon. Ja samalla mielessään ajattelee, miten hyvä ihminen hän on.
Ja ton takia mua ärsyttää aivan hirveästi jotkut uskovaiset ihmiset.

Onneksi oikeassa elämässä tunnen vain terveesti uskovia. Niitä, jotka osaa sijoittaa raamatun opit nykyaikaan. Niitä, jotka ovat suvaitsevaisia tai sitten eivät ole, mutta se ei johdu siitä, mitä nyt raamatussa sattu lukemaan.

Onko uskovaisilla omia mielipiteitä, jos uskoo raamattuun sokeasti?

Tämä nyt on vain tämmöistä pohdintaa. Ei tarvitse edes vastata