Uskovainen ja avioero -) mahdotonta??

Olen uskossa. Mieheni ei. Avioliittomme on ollut huono jo pidemmän aikaa. Mieheni ei kunnioita minua yhtään. Loukkaa minua jatkuvasti sanoillaan ja teoillaan. Ja luottaa siihen että annan aina anteeksi, koska minun uskovana täytyy. Olen kuin kynnysmatto hänelle.

Haluaisin erota ja aloittaa lasten kanssa uuden elämän. En jaksa tätä enää. Mutta kunnioitan myös Jumalaa ja Raamatussa kielletään avioero.

En nyt kaipaa tässä asiassa moraalisaarnoja vaan vertaistukea henkilöiltä jotka ovat olleet tai ovat samassa tilanteessa.

Voit kirjoittaa tarinaasi tähän tai laita yv

 

Hei Reppasenkeli ja Jumalan Rauhaa ja Siunausta!

Näin aluksi haluaisin suositella kissan pöydälle nostoa, eli tahtoisin kehoittaa sopimiseen, rakkauteen ja anteeksiantoon.

Haasta hänet kertomaan miksi käyttäytyy sinua kohtaan loukkaavasti.

Sano , että vaadit kuulla syitä tai joudut olettamaan ,että hän käytöksellään sanoo asiat joita ei suullaan uskalla sanoa, mutta riippumatta siitä puhutaanko sanoilla vai teoilla sanoma tulee perille.

Kerro, että tällä hetkellä sanoma joka sinulle välittyy on se että miehesi ei kunnioita sinua yhtään ja haluaa eron.Eli mies teoillansa (haukkumisella, ilkeilemällä yms) sanoo sinulle haluavansa eron sillä vihaa sinua.

Kerro se kaikki paha mitä hän sinulle aiheuttaa ja jos alat itkemään kerro se kyynelien läpi niin että saat viestin hänelle perille. Muistuta miestäsi , että sinä olet ihminen ja sinua sattuu kun riitelette , kerro että olet se sama henkilö jonka kanssaan hän meni naimisiin ja jonka kanssa teki LIITON muistuta häntä että olet se sama nainen jonka kanssa hän meni naimisiin ja jota rakasti ja kerro että haluaisit vieläkin olla se nainen.

Kysy mieheltäsi tietääkö hän miltä sinusta tuntuu ja kysy mieheltäsi voisiko hän käyttäytyä tällätavoin edes pahinta vihamiestäänkohtaan ja sitten kysy miksi hän sitten sinua kohtaan käyttäytyy näin.

Äläkä sorru ylpeyteen ajattelemalla:

"tätä en paljasta ja tuosta en kerro ettei hän saisi mielessänsä voittoa minusta"
vaan kerro kaikki ne vaikeimmatkin ja loukkaavimmatkin asiat, myönnä myös omat virheesi.

Mutta jos edellämainittu ei tuota mitään hedelmää on olemassa myös toinen surullisempi vaihtoehto:


Et kertonut onko miehesi uskossa, mutta oletan että hän ei ole.

Ja tähän seikkaan vedoten tahtoisin tarjota neuvoksi

1. Kor. 7:15

15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. [Room. 12:18, Room. 14:19]

Eli Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa myös sinut kuin lapsesikin. Jos miehesi sanoin tai teoin sanoo sinulle vihaavansa sinua ja että ei halua jatkaa parisuhdetta niin voit antaa hänelle hänen itsensä tahtoman ja aiheuttaman eron.

On tärkeää huomata , että ehdottaessani tätä jälkimmäistä ratkaisua sinun on pitänyt oikeasti tehdä kaikkesi (järjen puitteissa) korjataksesi suhteen. Kehoitankin sinua rukouksessa kysymään Jumalalta apua tilanteeseesi ja kysy voisiko hän rohkaista sinua oikeaan suuntaan, sillä itse olet neuvoton. Rukoilen tilanteenne puolesta!

Voimia ja Jumalan siunausta paljastakoon Jumala kasvonsa teille!

 

Vielä lisävinkki:

Kun otat asian puheeksi niin odota ,että olette molemmat syönneitä ja levänneitä jos vain mahdollista niin silloin ei puhu ruumis ja ruumiin jomotukset vaan silloin puhuu sydän. Äläkä vastaa vihaan vihalla ja agressioon agressiolla vaikka se vaikeaa onkin ,sillä heti kun aletaan riidellä on se riitelyä eikä keskustelua.

 

Täytyy kuitenkin muistaa, että rakkaudessa pitäisi olla myös molemminpuolista kunnioitusta. En usko, että Jumala tahtoo kenenkään olevan onneton suhteessaan. Tiedän muutaman uskovan, joka on eronnut. Itse oon käynyt paljon kokouksissa aikoinaan ja uskon Jumalaan, vaikka en siitä niin kamalaa meteliä muille pidä. Itse erosin miehestä, joka oli muka niin uskovaa, mutta hakkasi mua koko suhteen ajan ja haukkui niin rumasti, kuin ihminen vaan voi. En oo katunut eroa päivääkään, päinvastoin.