Uskontokasvatus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huono äitikö?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huono äitikö?

Vieras
Kuinka ja millaista uskontokasvatusta annatte lapsillenne? Onko teillä erilainen vakaumus puolisosi kanssa ja jos on, kumman katsantokanta tulee enemmän esille?

Meillä tilanne on sellainen, että mieheni ei usko Jumalaan ja minä uskon että maailmassa on jokin korkeampi voima (Jumala?), mutta en allekirjoita kaikkia kristinuskon oppeja.

Olemme yhdessä päättäneet kertoa lapsillemme tasapuolisesti kaikista uskonnoista ja lapset saavat sitten isompina päättää mihin itse uskovat. Tämä päätöksemme on kuitenkin aiheuttanut suurta mielipahaa lähipiirissämme, jossa on useita "tosiuskovaisia". Minua loukkaa todella verisesti se, että esimerkiksi oma äitini pitää minua huonona vanhempana vain sen vuoksi, etten kasvata lapsiani tiukasti yhteen (ja siihen oikeaan..?) uskontoon.

Olisi kiva kuulla, jos jollain muulla on samanlainen tilanne..
 
Niin, mun äiti ei ole uskovainen vaikka uskoo. Silti hänelläkin on jotain uskomattoman pinttyneitä käsityksiä kuten että kirkkoon pitää kastaa tai joutuu helvettiin jne. Voisin kuvitella että jos mieheni aukaisiis arkkunsa (ei kuulu kirkkoon) ja kertoisi lapsille että enkeleitä ei ole niin äitini varmaan saisi slaagin.
 
En itse varsinaisesti anna mitän. Joulua vietetään, mut emme puhu uskonnollisesta puolesta. Kirkkoon kuulumme. Vanhempi lapsi käy srk kerhossa, siellä puhuvat ev.lut. juttuja. Ja koulussa kenties lisää noita. Mikäli sillon vielä koulussa uskontoa saa olla kun menevät.
 
Mies on ateisti, kuten minäkin, itsellä vaan erilaisia uskomnuksia. Meidän 10v uskoo Jumalaan ja auliisti kristinuskosta hälle kerromme, kuten muistakin uskonnoista ja uskomuksista. Meillä on periaate, että uskoa saa mihin haluaa, kuhan se ei ole vahingoksi itselle eikä muille, eikä sitä koiteta tuputtaa väkisin kellekkään
 
Meillä se tilanne että minä uskon ja mies hakee paikkaansa, ei oikein usko muttei täysin kielläkään. Ollaan puhuttu paljon asiasta ja sovittu että minä kerron asioista niinkun minä uskon ja vien seurakunnan kerhoon jne. Mies kertoo kantansa jos poika tulee kysyneeksi vanhempana. Lapsi saa kuulla asioista, mutta tietysti hän itse tulee päättämään miten suhtautuu jne. Joulut jne vietetään silleen keskitietä, kerron miksi, mutta myös juhlitaan silleen muuten talven juhlana. Samaten pääsiäinen jne.
En pakota rippikouluun jos vaikka prome kiinnostaa enemmän, päättäköön itse.
 
Eli silloinhan te ette ole kastaneetkaan lapsia jne...
Minusta on hienoa jos tekekee niin että pidetään vaan nimenantojuhlat ja sitten lapset saa tosiaan itse päättä isompana mihin haluavat uskoa ja mihin ei.
Mutta, mielestäni heille ei tarvitse kertoa eri uskonnoista koska silloinhan väkisin tuputtaa jotain uskotontoa heille "käyttöön" väkisin.
Nuoret kyllä itse selvittävät sitten kun asia alkaa kiinnostamaan, tai jos ei ala ,niin silloin ei ala ja piste.
 

Yhteistyössä