Uskonnonvapaus joulupukista

Joulunalusaika on täynnä punaista, monella tapaa. Joulupukkeja ja tonttuja tulee vastaan joka tuutista, riippumatta siitä haluaisiko niihin törmätä ja tähän kamalaan kuluttamisen traditioon vai ei. Uskonnonvapaus on jokaisen oikeus, mutta kun puhe tulee joulupukista apureineen, vapaus uskoa tai olla uskomatta katoaa välittömästi!

En aio opettaa lapsilleni, että joulupukki tuo lahjat jokaiselle maapallon pikkuiselle jouluna ja tontut ne valmistavat Korvatunturilla. Minulla ei ole mitään aikomusta valehdella rakkaille lapsilleni joulupukista sen enempää kuin mistään muustakaan asiasta. Hauska satuhan joulupukki tonttuineen ja poroineen on, mutta mikä ihmeen oikeus meillä aikuisilla on valehdella sen kaiken olevan totta? Uskottelevatko muut vanhemmat vaikkapa luudalla lentävien noitien olevan totta?

Nyt on jo alkanut kyselyt alle kouluikäisiltä lapsiltani ihan tuntemattomienkin suunnalta; onko pukille kirjoitettu kirje, joko on tonttuja näkynyt. Pikkujoululahjoja muutamat ovat halunneet antaa ja kertoneet tonttujen tuoneen ne. Ja minä näen kirjaimellisesti punaista!!! Millä oikeudella, minulta kysymättä, ihmiset syöttävät tätä pajunköyttä minun pikkuisilleni? Yleinen mielipide on, etten voi sanoa lapsilleni pukin poroineen ja tonttuineen olevan satua, sillä minähän voisin pilata muilta tämän lasten vedättämisen ilon. Ohimennen lapseni kun saattaisivat kertoa kavereilleen totuuden. Miksi ihmeessä muilla on oikeus valehdella minun jälkikasvulleni, mutta minulla ei muka ole oikeutta kertoa heille totuutta?

Olen monesti miettinyt kenen etua tämä joulupukki-traditio oikein palvelee. Kouluikäiset tykkäävät tonttunäytelmistä, joulupukki on hauska hahmo, mutta monesti pienempi väki pitää joulupukkia pelottavana. Mukavaa pukissa on ne lahjat, mutta muuten ei pukilla juurikaan tunnu olevan väliä. Ikkunoista kurkkivia tonttuja on hyvä käyttää pienenä pelotteena ja sanoa niiden vahtivan ovatko lapset kiltisti... Joulupukki kysyy tullessaan onko kilttejä lapsia. Mitä tämä opettaa lapsille? Mitä koko kulutusjoulu opettaa lapsille? Mitä valehteleminen opettaa lapsille? Kuinka voit sanoa ettei saa valehdella ja kuitenkin aikuisilla on oikeus puhua puutaheinää koska se nyt vaan kuuluu jouluun?

Julkinen mielipide ei estä minua toimimasta kuten oikeaksi näen. Ihmettelen vain suuresti olenko todella ainoa joka näin ajattelee!?!

 

kaikessa tuossa etu on kauppaalalle.
et ole ainoa joka ajattelee näin.

 

Meillä ei käy joulupukki eikä meillä koskaan ole lapset sellaiseen uskoneet. Hyvin menee joulut ilmankin

 

Tuo on sun mielipide.

Mä ainakin muistan ihana asiana sen joulunajan jännityksen jos vaikka olisi tontut ikkunan takana kattomassa. Aattona sitten se pukin odotus, se pukin oleminen siinä. Siis se tunnelma yleensä kun oli joulupukki paikalla. Mun mielestä mukavia muistoja. =)

 

Heh, onneksi olemme sentäs nuuttipukeista suurimmaksi osaksi päässeet!

 

Mukava kuulla etten ole ainoa! Minua ihan todella ahdistaa tämä jouluaika. Meillä on tosi ihana joulu, ongelma ei ole siinä. Ongelma on, että muut ihmiset ovat mielestään oikeutettuja toimimaan minusta inhottavalla tavalla lasteni kanssa. Kukin tavallaan, mutta miksi sitä omaa tapaa pitää olla tuputtamassa niillekin jotka sitä eivät halua?

 

Tuttua tuo vieraidenkin ihmisten tahto puhua tontuista ja Joulupukista lapsille, sukulaisista puhumattakaan. Itse yritän kohteliaasti vaihtaa aihetta. Melkoisen paheksuvan reaktion saa, jos julkisesti ilmoittaa ettei meidän jouluun Joulupukilla ole asiaa.

 

ap, ei se ole noin mustavalkoista.

Mä en ole ikinä koskaan sanonut lapsilleni, että joulupukki olisi totta!
Viime jouluna esikoinen tunnisti, että pukki onkin Ukki. Sovittiin äkkiä, ettei kerro kuopukselle.
Joo, hän pitää salaisuuden. Ja sitten sanoin, että tämä joulupukkijuttu on semmoinen satu tai leikki, mitä kaikki jouluna leikkii, aikuisetkin.

 

Minulle on lapsena opetettu, että joulupukki ja tontut ovat tarinaa. Olen aina tiennyt kuka on lahjat tuonut ja joutunut tuojaa kiittämään henkilökohtaisesti.

Silti meillä kävi joulupukki (vaikka tiedettiin, että naapurin setähän se) ja häntä on asianmukaisesti jännitetty. Ja kyllä meille on silti puhuttu tontuista. Tontut olivat sellainen leikki, äiti tuppasi pari lahjaa piilottamaan, jotta saimme etsiä aamulla ne. Sanoi tonttujen ne tuoneen, vaikka edellisenä iltana oli käskenyt meidät ajoissa nukkumaan, jotta saa rauhassa paketoida (kertoi siis syyn).

Ei se, että kerrot lapselle joulupukin ja tonttujen olevan satua, vähennä niiden lumoa yhtään. Anna lasten mennä aikuisten leikkiin mukaan, sillä leikkiähän se on tontuista yms höpöttäminen
Minä olen jatkanut samaa, joulupukki on satuhahmo kuten muumit. Silti tontut hippailevat ja tuovat pikkujoululahjoja.

 

Kurjaa et aattelet noin koska itse muistan pienestä asti miten ihanaa joulun aika on. Se on perheen yhteistä aikaa ja punaista väriä ja paljon valoa, lämpöä keskellä talvea. Mitä joulupukkiin tulee niin se on ihana satuhahmo johon oli ihana uskoa ja on ihanaa seurata vierestä kun omat lapset ihailee joulupukkia Mun mielestä lapsilla pitää olla uskomuksia pienenä vaikka ne olisi satuhahmoja. Käy meillä hammakeijukin ja pääsiäispupu. Joskus on ihanaa et elämässä on fantasiaa etenkin lapsille jotka ei vielä tiedä niin paljoa maailman pahuudesta.

 

Mieheni ja sukulaistensa kauhuksi olen sitä mieltä että punanuttu on jouluaaton häirikkö. Kaikki (jopa syönti-, ym. aikataulut) pyörivät tuon punanutun mukaan. Onneksi siitä on nyt meillä päästy.

 

YouTube - Joulupukki - Santa Claus gets shot!

 

Olen samalla linjalla kuin ap siinä, että en halua syöttää pajunköyttä lapsilleni. Esikoinen on vasta 1,5v ja toinen vielä majailee kohdussa. Kumpikin saa tulla oppimaan, että joulupukkijuttu on leikkiä. Siitä huolimatta meillä saa käydä pukki, jos lapset haluavat, kuten tässä muutama jo kertoikin tehdyn Aion siis kuoria kermat päältä ja antaa lapsille ilon joulupukista, mutta valehdella en aio.

 

No ei Joulupukista pakko ole pitää. Eikä minusta tarvitse sanoa, et Joulupukki vie kaikille maailman lapsille lahjoja.. voi sanoa et jouluperinteet on maittain hyvin erilaisia ja kaikki ei edes vietä joulua.

Itse olen tyytyväinen et Suomessa ei joulukoristeiden joukosta löydy caganeria tai caga tióa, tai et ei norjalaiseen ja italialaiseen tapaa lentele noitia, tai et Joulupukin apulaisena ei hääri Krampus jne.

 

Meillä lapset ovat aina tienneet että joulupukki on satuhahmo. Silti pukkinäytelmä on aina kuulunut aaton traditioon hyvänä ohjelmanumerona. Lapsille ei ole kerrottu kuka iskän kaveri, on pääosan esittäjä ja se onkin heille se suuri ja mielnkiintoinen mysteeri. On kuulosteltu ääntä, katsottu silmiä ja käsiä ja spekuloitu asiaa. Jos pukkiuskovainen aikuinen on kysynyt kirjeistä, joita toki on kirjoiteltu, niin lapset ovat juonessa mukana ja vastaavat sen mukaan.

 

meillä ei oo koskaan pukki vieraillu eikä joululahjatkaan oo pukilta vaan kerrotaan lapsille kuka läheinen on mitäkin ostanut.

 

Aloittajan kanssa täysin samalla linjalla. Meillä lapset tietävät, että joulupukki on satua. Meillä ei pukkia aattona näy - eihän meillä käy kylässä muumipeikko tai kattimatikainenkaan. Omaan lapsuuteen ei pukki myöskään kuulunut enkä sitä ole koskaan kaivannutkaan. Mielummin annan lasten ymmärtää joulupukki joulun satuhahmona, jolla ei pelotella tai uhkailla mitenkään. Myöhemmin on myös mukava tietää se, että lapsuuden joulut eivät romutu kun selviää ettei pukki olekaan totta. Monet kaverit ovat sanoneet, etteivät joulut enää tuntuneet joulultai sen totuuden paljastumisen jälkeen. Itselleni ei tälläistä ole koskaan tapahtunut vaan joulu tuntuu joka joulu yhtä jouluiselta. Ja olemme saaneet hurjasti arvostelua pukittomaan jouluumme. Varsinkaan anoppi ei tätä sulata... yksi osasyy on se, ettei pääse uhkailemaan lapsia jo lokakuun alusta asti ettei joulupukki tule jouluna käymään jollette ole kiltisti... Tuota uhkailua katselin kummipoikamme kohdalla ja se vain vahvisti pukittomuutta.

 

Minua pidetään kyllä ilonpilaajana, jouluilon riistäjänä ja ties vaikka minä kun ajattelen niin kuin ajattelen.

Minulle totuuden paljastuminen oli aivan kamala juttu! Olin uskonut joulupukkiin ja minulle pukki ei ollut pelottava hahmo. Sen lisäksi että koin menettäneeni jotain todellista, 5-vuotiaan maailmaan ei yksinkertaisesti sopinut se, että vanhemmat valehtelevat. Ja siinä sivussa kaikki muutkin. En halunnut edes leikkiä saamillani lahjoilla, vaikka olinkin saanut juuri sen ihanan koiran josta joulupukille "kirjoitin"... En halunnu koskea koko leluun tai mihinkään muuhunkaan lahjaksi saamaani. Pettymys oli valtava. Itkin ja huusin pienen ihmisen koko tuskalla miten minulle oli voitu valehdella. Jälkeenpäin äitini on sanonut, ettei olisi koskaan minulle uskotellut pukin olevan totta jos olisi tiennyt millainen reaktio totuudesta seuraisi. Se oli ollut hänelle melkoinen järkytys. Hän sanoi ajatelleensa joulupukin olevan mukava jouluun kuuluva juttu, hauska ja vähän jännittäväkin asia josta riittäisi riemua vuosiksi ja aikuisiällekin asti mukavia muistoja. Näinhän se aikuisen näkökulmasta onkin, mukava leikki. Minä kenties keskimääräistä vakavampana lapsena en kuitenkaan nähnyt asiaa samalla tavalla.

Voi olla, että saan kuulla omilta lapsiltani olevani kamala äiti ja he kokevat jääneensä jostain paitsi, mutta onneksi joulun sisältö voi olla paljon muutakin kuin joulupukki. Meidän jouluperinteeseen kuuluu joulukuusi, joulusauna, laulut, leikit, kirkko, sapuskat ja toki lahjatkin ovat suuressa roolissa vaikkei niitä tontut tai pukki tuokaan. Lapset saavat myöhään illalla viedä omat tekeleensä/ostetut ja yhdessä paletoidut lahjat kuusen alle, muilta salaa tietenkin. Aamulla on yllätys kuinka paljon kuusen alta lahjoja löytyykään. Lahjoja availlaan yksi kerrallaan, pitkin päivää ja jokainen saa tietää keneltä lahja on. Lahjoista on muuten ollut enemmän iloa, kun ne vähitellen kuusen alta haetaa, avataan ja tutkitaan kuin silloin kun kaikki avataan heti ja loppuillasta osa on jo rikki tai hukassa...

Mitä joulupukkiin tulee, toki jos lapset niin joskus haluavat, meille sopii joulupukin tulla kylään, mutta vasta lasten aloitteesta ja heidän tietäen koko jutun olevan leikkiä ja satua samaan tapaan kuin Muumimaailmakin on leikkiä muumeineen.

 

Meillä ei käy joulupukki. Lapsi osallistuu jo nyt 2-vuotiaana lahjojen tekemiseen (suuri osa lahjoista on leipomuksia) ja paketoimiseen, näkee, ettei ne lahjat ilmesty itsekseen vaan pitää nähdä vaivaa ja käyttää aikaa tuodakseen muille iloa Meidän jouluun toki kuuluu paljon muutakin kuin lahjoja. Joulukalenteri on itsetehty toimintakalenteri, joka päivälle on pieni tasku josta voi löytää lapun jossa on nuotteja, suomen lipun, piparkakun tai esimerkiksi minijoulukortin. Nämä ovat vihjeitä päivän tekemiselle.

Joulupukki, tontut, Luciat yms ovat kivoja satuja joista voi lukea kirjoista, laulaa lauluja tai katsella jotain lastenleffaa serkkujen luona.

 

Mä tykkäsin itse pienenä siitä taianomaisuudesta,mitä joulupukkiin uskominen toi mukanaan.Koko joulukuu oli aina kuin suoraan jostain sadusta mutta kuitenkin oikeaa elämää.Jännitystä ja odotusta,arvailua ja haaveilua.Kun joulupukki vihdoin tuli ison lahjasäkin kanssa,musta tuntui ihanalta päästä pukin syliin halimaan partaista outoa isoisää ja sanoa kiitos.Saman tunteen haluan omille lapsilleni luoda. =)

 

Lapsille on kerrottu meillä alusta asti että pukki on satuhahmo ja vaatteiden alla on joku tavallinen ihminen joka vain näyttelee pukkia.

Meillä ei myöskään ikinä ole pukki käynyt (esikoinen nyt 6v). Lahjat vain ilmestyvät kuusen alle...

 

[QUOTE="qwerty";22606925]Aloittajan kanssa täysin samalla linjalla. Meillä lapset tietävät, että joulupukki on satua. Meillä ei pukkia aattona näy - eihän meillä käy kylässä muumipeikko tai kattimatikainenkaan. Omaan lapsuuteen ei pukki myöskään kuulunut enkä sitä ole koskaan kaivannutkaan. Mielummin annan lasten ymmärtää joulupukki joulun satuhahmona, jolla ei pelotella tai uhkailla mitenkään. Myöhemmin on myös mukava tietää se, että lapsuuden joulut eivät romutu kun selviää ettei pukki olekaan totta. Monet kaverit ovat sanoneet, etteivät joulut enää tuntuneet joulultai sen totuuden paljastumisen jälkeen. Itselleni ei tälläistä ole koskaan tapahtunut vaan joulu tuntuu joka joulu yhtä jouluiselta. Ja olemme saaneet hurjasti arvostelua pukittomaan jouluumme. Varsinkaan anoppi ei tätä sulata... yksi osasyy on se, ettei pääse uhkailemaan lapsia jo lokakuun alusta asti ettei joulupukki tule jouluna käymään jollette ole kiltisti... Tuota uhkailua katselin kummipoikamme kohdalla ja se vain vahvisti pukittomuutta.[/QUOTE]

Ei mun lapsuuden joulut ainakaan ole romuttuneet vaikka uskoin joulupukkiin, tonttuihin, keijuihin, peikkoihin, noitiin, kummituksiin, maahisiin, näkkiin, ahtiin you name it Olin 6-vuotias kun äiti kertoi, et isä toimii joulupukkina.

 

Niin... jotkut eivät halua luoda taikaa lapsille, ja se on varmaan ihan ok. Ainakin aikuisesta.

70-luvulla oli puritaaninen meininki esim. koulukirjoissa: ei saanut olla esim. pupua, joka opettaa laskemaan jakolaskuja vaan piti olla Pentti Insinööri, joka hoiti homman. Eihän lapsille saa kertoa höpöjä: puput eivät laske ja sillä selvä! Puput eivät puhu, porot eivät lennä eikä joulupukkia ole.

Mielikuvitus, sadut, tarinat, fantasiat ovat höpöhöpöä ilmeisesti vieläkin joillekin kasvattajille. Liekö sitä 70-luvun perintöä?

 

[QUOTE="vieras";22610746]Niin... jotkut eivät halua luoda taikaa lapsille, ja se on varmaan ihan ok. Ainakin aikuisesta.

70-luvulla oli puritaaninen meininki esim. koulukirjoissa: ei saanut olla esim. pupua, joka opettaa laskemaan jakolaskuja vaan piti olla Pentti Insinööri, joka hoiti homman. Eihän lapsille saa kertoa höpöjä: puput eivät laske ja sillä selvä! Puput eivät puhu, porot eivät lennä eikä joulupukkia ole.

Mielikuvitus, sadut, tarinat, fantasiat ovat höpöhöpöä ilmeisesti vieläkin joillekin kasvattajille. Liekö sitä 70-luvun perintöä?[/QUOTE]

Tuota... Eikös kaikki tässä ole jo kertonut, että joulupukki tonttuineen elää saduissa, kirjoja voi lukea tai katsella leffoja ja laulaa. Meillä esim on Lucia-esitys, lapset saavat esittää erilaisia hahmoja ja kynttilänvalossa laulaa hienoja lauluja. Joulukalenteri on olemassa josta tulee joka päivä uusi yllätys, esim joululauluja, leivontaa tai pulkkailua.

Siinä on vissi ero kuitenkin, että rupeeko tosissaan uskottelemaan kaiken tuollaisen olevan totta. Se on mun mielestä aika kyseenalaista ja voi joillekin lapsille olla todella vaikeaa kohdata totuus. Moni on kertonut hävenneensä sitä, että oli tullu vedätetyksi. Toiset taas kertovat pettymyksestä ja hämmennyksestä. Jos haluaa opettaa lapsellensa ettei saa valehdella niin ei varmaan kannata valehdella lapselle.

 

Kovin on taas vakavaa näköjään joulunkin vietto ihmisille. Voi hyvänen aika sentään.