Rekisteröidyin tänne foorumille ihan tätä kysymystäni/asiaani varten. Meillä on vaimoni kanssa 2vuotias tyttö. Vaimoni on uskovaisesta perheestä ja itsekin on ollut enemmän ja vähemmän mukana noissa uskovaisten jutuissa. Itselläni on täysin päinvastainen kanta ks. asioihin. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta joista viimeiset 5 vuotta naimisissa. Näistä uskonasioista ei ole ollut suuremmilti ongelmia tai riitoja poislukien alkuajat ja eri asioiden näkemyserot. Nyt kuitenkin kun tyttömme on 2 vuotias on vaimoni alkanu käyttää häntä pyhäkouluissa. Tämä on minulle vielä ihan ok. Hänellä on myös joitain raamatullisia lastenkirjoja. Tämäkin on ollut vielä ihan ok. Mutta tänään saimme postissa tyttömme mummilta, omalta anopiltani, raamattu aiheisen kirjan joka alunperin kuului vaimolleni kun hän oli lapsi. Ajatuksena ihan kiva saada vaimoni lapsuudenajan kirja mutta kirjan aihe sai minut näkemään punaista. Kirjana oli "Ensi askel raamattuun". Sanoin vaimolleni että on ihan ok että tyttöni/tyttömme uskoo asioihin ja lukee iltarukouksen mutta uskovaista hänestä ei tehdä. Vaimoni kanta oli että tyttö saa itse vanhetessaan valita mitä on. Olen samaa mieltä mutta tartteeko sitä alkaa jo kahden vuoden iässä ohjaamaan sitä kantaa johonkin suuntaan. Olisiko reilua että minä alkaisin vastavuoroisesti luennoimaan hänelle jotain Darwinin opeista?