Uskon asiat ovat sitten vaikeita.

[vieras]

Mä olen vähän niinkuin ateisti vastoin omaa tahtoani.
Olen tässä vuosien varrella tutkinut ja tutustunut eri uskontoihin,etsien omaani, mutta aina niissä on jotain,mikä tökkää. En vaan usko vaikka miten yritän selittää asiat itselleni ja kyselen muilta. Oma perheeni ei ole koskaan ollut uskonnollinen,enkä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Koulussa kävin uskontotunneilla,mutta inhosin niitä. Ystäviä minulla on niin kristittyjä,muslimeita kun hindujakin.

Pari vuotta yritin olla väkisin kristitty. Kävin kirkossa ja luin raamattua. Uskottelin itselleni, että uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Sitten vaihdoin Islamiin. Taas uskottelin itselleni uskovani Allahiin ja että Jeesus on hänen profeettansa. Mutta nyt olen taas tyhjän päällä tämän asian kanssa. Kun en usko niin en usko. Vaikeita asioita nämä uskonasiat!!

Onko minulla täällä kohtalotovereita, jotka haluaisivat uskoa johonkin, mutta eivät voi sille mitään etteivät usko?
ei aloiteta tästä aiheesta kuitenkaan tappelua eihän. En halua kuulla mikä uskonto on se oikea tms, vaan näitä kohtalotovereita lähinnä kaipailen.

 

[kangasajuruoho]

Hei, miksi sun pitää löytää jonkun toisen keksimä uskonto, eiks ihan oma kelpaisi? :saint:

 

[::]

Samoin. Haluaisin uskoa, mutta kun en vain usko. En osaa itselleni valehdellakaan. Olen vain kehitellyt sitten tavallaan oman "maailmankuvani". On olemassa hyvä ja paha. Ne ovat ihmisessä itsessään jne.

 

[keppälerttu]

Töllin Ruusan kanssa samoilla linjoilla
Mitä sä itse haet siitä uskonnosta?Miksi jonkun uskonnon löytyminen on niin tärkeää?Minkä asian ajattelet muutuvan kun sen oikean uskonnon löydät?

Mä en usko et kukaan väkisin löytää mitään, eikä se kai olekkaan tärkeintä se uskon löytyminen, vaan se etsintä..

voithan sä uskoa kaikkeen ja jokaiseen, mut ennenkaikkea kannattaa uskoa itseensä, siis niin, ettei sitä uskontoa ole edes pakko löytää

 

[Ruutuvihko]

Mä tiedän mitä sä haet takaa. Sitä on kamalan vaikea selittää, mutta jos ite on ollut samassa tilanteessa, niin sen tajuaa. Mä olen kasvanut ateisti-perheessä, käynyt uskontotunneilla ja osan riparista. Jumalaan olen uskonut koko ikäni, mutta joku kuitenkin puuttui ja ev.lut. opeissa joku aina tökkäs, että ei näin. Lukioaikoina ja vähän sen jälkeen yritin löytää vastauksia eri uskonnoista, mutta vasta reilusti yli kakskymppisenä luin islamista ja löysin vastaukset mieltäni askaruttaneisiin kysymyksiin.

 

[JouluKimallus]

Mulla oli joskus sama pulma. Uskon halu oli kova,mutten tiennyt miten tai mihin uskoa. Islamia jopa mietin oisko se mun juttu,mutta kuitenkaan en siihen syttynyt.
Rukoilin paljon,en tiennyt edes kenelle rukoilin mutta yks kaks se pälkähti mun päähän. Uskonko että Allah on Jumala ja Jeesus hänen profettaansa. Ei iskenyt minuun. Sitten tajusin että se riittää että uskon Jeesuksen joskus eläneen maan päällä ja että hän on noussut kuolleista. Se oli mulle juuri oikea tieto. Muuta en tarvitse.
Olin siis kuvitellut että usko on jotain muuta mitä se todellisuudessa on.
Mun neuvoni on,että rukoile äläkä pähkäile asialla turhaan. Kyllä se sulle oikea usko vielä sulle selviää=)