No mitä siinä raskausvaiheessa voi enää tehdä, kun lapsi on, mutta kärsii - kohdussa? Aborttiko, vaikkapa viikoilla 30?
Kyllä uskovaiset elää ihan tätä samaa elämää kuinkaikki muutkin, iloineen ja suruineen. Ei se suru, kipu, murhe ja kuolema ole sen vähäisempää uskoville kuin muillekaan. Ei uskova anna kaiken tapahtua ja ajattele: Jumalan tahto tms. Ei näin kukaan ajattele.
Hankalassa tilanteessa turvataan Jumalaa ja luotetaan Häneen. Ei olla kuitenkaan yksin, mutta aina ei kyllä ymmärrys riitä Herran tekoihin tai sallimuksiin.
Tuttavalle, uskovaiselle pariskunnalle, vauvan saaminen on todell avaikeaa. Monta keskenmenoa, ennenkuin tärppäsi, toisesta ei tietokaan, koko ajan on yritys ja "teko" päällä.
Toinen uskova tuttavapariskunta, eivät saa lasta, vaikka miten yrittävät, asia onkipeä nuorelle naiselle.
Uskovissa on myös näitä, jotka eivät saa lasta. Myös niitä on, jotka saavat vammaisen lapsen, vaikka ovat nuoria siis.
Ja niitä on myös, jotka menettävät lapsensa..
