uskaltaako puuttua toisen parin elämään?

[kaveri]

Meidän tuttavissamme on nyt yksi pari palannut jo kolmannen kerran yhteen. Molemmilla kerroilla asuneet yhdessä kuten nytkin jo. Nyt on vaikea suhtautua heihin, kun koko ajan takaraivossa tikittää ajatus, että ne eroo kuitenkin kohta taas.

Nyt ovat olleet yhdessä vuoden ja suunnittelevat jopa lapsia (lapsettomia ovat). Jotenkin sitä miettii, että pitäisikö heille puhua vähän siitä, että jos olisivat vielä muutaman vuoden ja sitten katsoisivat asiaa uudelleen. Vielä heillä on aikaa saada lapsia myöhemminkin. Vai onko törkeätä puuttua asiaan. Hyviä kavereitamme ovat, että asian uskaltaisi ottaakin puheeksi. Olisiko ihan törkeää? Miten itse toimisitte tuollaisessa tilanteessa?

Minullakun on vähän sellainen olokin, että he ovat vain jääneet kiinni toisiinsa, ettei niitä syviä tunteita välttämättä niin hirveästi ole. Vaan enemmänkin sitä, ettei ole sopivampaakaan kumppania löytynyt, molemmat ovat yrittäneet suhteita muidenkin kanssa. Olenko siis ihan kamala, jos otan tuon lapsiasian puheeksi?

 

[.]

mikään ei ole ärsyttävämpää kuin, että joku puuttuu omaan elämään. He ovat aikuisia ihmisiä (luultavasti) ja osaavat varmaankin tehdä omat ratkaisunsa. Enkä usko että siihen kenenkään sanomiset vaikuttaa.

 

[hyytikyppynen]

En mie kyllä ottais puheeksi mittään. Koska siltikki olet vain sivullinen joka ei välttämättä tiä tilanteesta yhtään sen enempää ko mitä näet. Ettei sitte tule turhaa loukkaantumisia tms...

 

[No]

älä puutu muiden asioihin.

 

[gab]

älä puutu muiden asioihin.

Näin juuri. Heidän lapsentekonsa tai erossa/yhdessä olemisensa ei kuulu sinulle tippaakaan. Me ihmiset olemme erilaisia, ja elämme kukin elämäämme omalla tavallamme.

 

[vieras]

mikään ei ole ärsyttävämpää kuin, että joku puuttuu omaan elämään. He ovat aikuisia ihmisiä (luultavasti) ja osaavat varmaankin tehdä omat ratkaisunsa. Enkä usko että siihen kenenkään sanomiset vaikuttaa.

samaa mieltä

 

[chef]

Mun mielestä on enemmän, kuin törkeää mennä puuttumaan toisten suhteeseen, saati lasten tekemiseen.

Anna olla.

 

[-]

Heidän elämäntyylinsä/yhteenpaluunsa tai eronsa ei minusta kuulu sinulle. Jos kovin häiritsee,niin ole pitämättä yhteyttä.

 

[Kutistunut]

Anna heidän elää omaa elämäänsä. Asiahan ei sulle kuulu.

 

[Allu-]

Mä ainaki vetäisin herneen nenään, jos joku tulis tolla tavalla puuttuu asioihini.

 

[kaveri]

Tottahan se on, ettei se minulle kuulu, mutta hieman kauhulla ajattelen sitä, että jos tekevät lapsia ja sitten eroavat taas ja palaavat yhteen ja eroavat ja palaavat. Tämä on nyt sellainen pahin kauhuskenaario tietysti. Että lapset siinä kärsivät.

Mutta jutellaanhan sitä muistakin asioista, että jos keskustelu jotenkin ajautuisi sellaiseen, että asiasta voisi keskustella luontevasti eikä niin, että jotenkin puutun tai sellaista.

Mutta voihan se olla, että tällä kertaa suhde kestääkin. Vaikka kyllä se epäilyttää. Mutta kai se on mahdollista, että nyt pysyisivät yhdessä. Toivon ainakin niin.

 

[vieras]

Jos he eivät ole holhouksenalaisia eli ovat ihan kykeneviä päättämään itse omista asioistaan, niin älä sinä puutu siihen.

 

[vieras]

JOO! Sekaannutaan kaikki toistemme elämään ja katsotaam mikä soppa siitä syntyy =) jeejee!

 

[Kutistunut]

Älä nyt maalaile piruja seinille.
Ja vaikka keskustelu luontevasti kääntyisi lastentekoon, voisit silti koittaa pitää suusi supussa

 

[kaveri]

JOO! Sekaannutaan kaikki toistemme elämään ja katsotaam mikä soppa siitä syntyy =) jeejee!

Mut eikö kaikki sekaannukin antamalla neuvoja tai keskustelemalla. En ole suoraan puhumassa asiasta. Meidän tutut ainakin keskustelun lomassa antaa neuvoja tai vinkkaa asioita.

Mutta ilmeisesti teidän mielestä heillä on hyvät mahdollisuudet onnistuakin, koska olette sitä mieltä, ettei asiaa kannata millään tavalla ottaa esille. Hyvä niin, ehkä tässä itsekin pitää uskoa, että nyt heidän suhteensa kestää.

Hyvää minä vain ajattelin.

 

[-]

Jos minulla olisi sinunlaisesi kaveri, joka lähtisi minua neuvomaan noinkin perustavaa laatua olevassa asiassa, niin entinen kaveri olisi. Kyllä se sinunkin kaverisi/pariskunta saattaa sinua kiltisti kuunnella, mutta varmasti lokeroi muistiinsa sanomisesi ja pidemmän päälle välinne viilenee -usko pois.

 

[pieras]

Mutta ilmeisesti teidän mielestä heillä on hyvät mahdollisuudet onnistuakin, koska olette sitä mieltä, ettei asiaa kannata millään tavalla ottaa esille. Hyvä niin, ehkä tässä itsekin pitää uskoa, että nyt heidän suhteensa kestää.

Ei ole kyse siitä, että kestääkö suhde vai ei, vaan siitä, että kahden ihmisen väliseen suhteeseen ei mahdu kolmatta väliin.

 

[vieras]

....Niinpä. Jos joku minun ystävä rupeisi antamaan mulle tollasia ohjeita. Neuvomaan kenen kanssa ja koska saan tehdä lapsia, taitaisi se silloin olla entinen kaveri.

 

[Älä sekaannu toisten asioihin, KIITOOOS]

Minulla on eräs 'kaveri' joka mielellään 'jakaa neuvoja' kuinka hän tekee asiat oikein ja kaikki muut tekee no tekee miten tekee
Voitte vaan kuvitella että jopa leipäpaketin ostostakin tämä kaverini saa sodan pystyyn,
jos ei ole ostettu sieltä mistä hänestä se leipä pitää ostaa tai jos ei ole juuri sitä leipää jota heilläkin syödään.
Nyt en ole pitänyt 'kaveriini' yhteyttä 2vuoteen, mistähän johtuisi *viheltelee*
Ja en ole ainut ystävä joka hänen ystäväpiirissä tästä aiheesta valittaa.

 

[no älä nyt]

Joo ei tollaseen asiaan kyllä puututa vaikka olisivat eronneet kymmenen kertaa.

 

[-]

Mut eikö kaikki sekaannukin antamalla neuvoja tai keskustelemalla. En ole suoraan puhumassa asiasta. Meidän tutut ainakin keskustelun lomassa antaa neuvoja tai vinkkaa asioita.

Ihanko tosissaan antavat kasvatuksellisia neuvoja siitä, onko teillä mieltä esim. yrittää lasta vai ei? Ymmärrän kyllä,että joku saattaa sanoa, että opiskele ensin tms., mutta että lähtee epäilemään suhteen kestävyyttä/pariskunnan sopivuutta vanhemmiksi, vaikka kuinka olisi aiemmin erottu. Sukulaisilta voisin odottaa moista, mutta en kavereilta.

 

[vieras]

"kahden kauppa, kolmannen korvapuusti" sanoo vanhan kansan sananlaskukin.

 

[Milla Makia]

jos ei sulta neuvoa kysyta, niin ole neuvomatta. Ei sinunkaan ratkaisut ja elamasi valttamatta ole taydellista muiden kuin omasi mielesta.

 

[kaveri]

Mut eikö kaikki sekaannukin antamalla neuvoja tai keskustelemalla. En ole suoraan puhumassa asiasta. Meidän tutut ainakin keskustelun lomassa antaa neuvoja tai vinkkaa asioita.

Ihanko tosissaan antavat kasvatuksellisia neuvoja siitä, onko teillä mieltä esim. yrittää lasta vai ei? Ymmärrän kyllä,että joku saattaa sanoa, että opiskele ensin tms., mutta että lähtee epäilemään suhteen kestävyyttä/pariskunnan sopivuutta vanhemmiksi, vaikka kuinka olisi aiemmin erottu. Sukulaisilta voisin odottaa moista, mutta en kavereilta.

Kyllä vain. Joskus ollaan keskusteltu esim. että tehdään toinen vauva heti perään, kun ensimmäinen oli aivan vauva. Niin yksi ystäväni sanoi, että kannattako vielä, kun olet noin väsynyt ja uupunut. Se oli ihan hyvä neuvo tai huomio, ei tehty heti ja saatiinkin sitten kaksoset joten hyvä oli ettei tehty. Ja monesti tuollaisia asioita kavereiden kanssa pohditaan. Olen luullut, että meidän jutut on ihan tavallisia, mutta ilmeisesti ei siis ole?

Enhän minä tietenkään suoraan sitä asiaa sanoisi vaan jotenkin puhuisin siitä, että vauvat on vaativia ja parisuhde voi joutua aika koetukselle. Kyllä me aika avoimesti puhutaan kavereiden kanssa. Missään nimessä en sanoisi asiaa niin, että kun olette taas yhdessä ja eroatte ehkä vielä niin ei kannata. Osaan puhua asioista hienotunteisesti, en töksäyttele. Mutta ehkä tämä on sitten niin arka asia, ettei kannata asiasta mainita edes jos keskustelu ajautuu sinne. Ja siis tämä mies esim. on miettinyt ääneen kuulleni "uskaltaisikohan sitä tehdä lapsia" ja nainenkin on vähän sinnepäin jotain sanonut. Mutta olen sitten hiljaa niin en puutu asiaan liikaa.

 

[kaveri]

jos ei sulta neuvoa kysyta, niin ole neuvomatta. Ei sinunkaan ratkaisut ja elamasi valttamatta ole taydellista muiden kuin omasi mielesta.

Tämän ketjun perusteella jätän puuttumatta vaikka kysyttäisiinkin. Parempi antaa heidän itse sitten miettiä mikä on ratkaisunsa. Toivon sydämmestäni vain sitä, etteivät eroa enää.