Uskallatko kieltää toistenkin lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aloittaja"

Vieras
Tuli toisesta ketjusta mieleen, kun siellä puhuttiin siitä milloin kieltää lasta viemästä lelua toisen kädestä. Yksi vastaajista sanoi, että ei itse anna omansa ottaa muilta lelua, mutta joissain tilanteissa on tullut sitten joku lapsi, joka ottanut hänen lapseltaan lelun kädestä ja tämä äiti sitten ilmeisesti on antanut näin tapahtua. Laitan tähän lainauksen sen kommentoijan tekstistä, niin näette mitä tarkoitan;

"Mutta välillä tulee ongelmia esim. perhekerhoissa, kun jotkut antaa lapsensa viedä lelut käsistä, kieltää voivat, mutta eivät valvo, antaako lapsi lelun takaisin tai jos ei halua antaa, niin ei enää sanota mitään. Silloin on omakin lapsi sitten voinut viedä lelun joltain muulta, kun katsoo, että on ok. Selitä siinä sitten, ettei saa ottaa toiselta, kun lapsi kysyy, miksi häneltä sai sitte viedä.."

Miten te muut, ihanko totta vaan annatte jonkun lapsen viedä esim. lelun lastenne kädestä (olettaen, että se lelu on yhteisesti kaikkien leikittävissä)??

Mun mielestä on jokaisen aikuisen velvollisuus katsoa, että oma lapsi saa leikkiä turvallisesti ja uskaltaa luottaa siihen, että muutkin noudattaa sääntöjä. Ja jos ei noudata, niin saa kieltää.
 
Kyllä minä tarvittaessa kiellän ja sallin muidenkin vanhempien kieltää minun lastani, tietenkin sillä ehdolla että se on perusteltua. Perhekerhomme on aika tiivis ryhmä, jossa kaikki tuntevat toisensa hyvin. Ei siellä kukaan ole ottanut siitä mitään ongelmaa jos joutuu toisten lapsia kieltämään. Kaikilla vaikuttaa myös olevan suht. samat säännöt kotona joten sekin varmaan helpottaa asiaa.

Eipä ole vielä tullut sellaista tilannetta eteen että minun olisi tarvinnut ihan vierasta lasta kieltää, mutta kyllä tarvittaessa tekisin niin.
 
[QUOTE="vieras";29152286]tottakai kiellän toisten lapsia jos esim. ottavat lelun toisen kädestä, oli sitten äiti kuulemassa tai ei..[/QUOTE]

Miulle nuo on kyllä tosi vaikeita tilanteita, jos lapsen vanhempi on sen asian jo ottanut omakseen jollain tapaa. Siis aika helposti kiellän kyllä, jos lapsen oma vanhempi on vaikka hetkellisesti jossain muualla / ei huomaa tms. Varsinkin, jos tiedän, että ko. vanhemmalla on sama linja kuin minullakin.

mutta jos tuolla toisella äiteellä on tapana olla kieltämättä omaansa / on jo jotain siihen lässyttänyt ilman tulosta, niin minun on tosi vaikea "astua hänen varpailleen" ja ottaa (kuvainnolliosesti) tiukempi ote vieraaseen lapseen kuin oma tilanteessa mukana oleva vanhempansa tekee.
 
Kyllä ja minusta jopa täytyy tehdä niin. Jokaisen aikuisen joka näkee lapsen tekevän väärin, on velvoitettua komentaa siitä. Komentaminen kun tapahtuu oikeassa hengessä, siinä ei ole mitään väärää.
 
En yleensä komenna, vaan odotan että vanhempi tekee niin. Jos käy toistuvasti niin että vanhempi ei tee mitään, sitten komennan. Esim. perhekerhossa jokainen kyllä on huolehtinut omistaan, joten ongelmia ei ole tullut.

Uskaltamisesta ei niinkään ole kyse, komennanhan minä muiden lapsia työksenikin :D Mutta ensisijaisesti minusta on vanhemman tehtävä vahtia ja komentaa, jos on paikalla.
 
Kielsin tottakai. Ei vanhemmat ihan joka sekunti kerkiä pällistellä mitä heidän mukelot tekee, aika luonnollista sanoisin.
 
Mä komennan ja varsinkin, jos vanhemmat eivät ole paikalla tai näkemässä. Meillä esikoinen on jo 3. luokalla ja tuon ikäisiä ei yleensä aikuinen seuraa leikeissä, joten se joka näkee, komentaa/kieltää/selittää. Naapureiden kesken ollaan -ihanaa kyllä- asiasta juteltukin ja kaikki ovat samalla linjalla. Mitä nopeammin kielletään, sitä helpompaa lapselle. Ei lapsi voi tietää kylässä, mihin saa koskea. Eikä lapsi aina muista tai halua muistaa. Parempi kieltää heti niin ei tarvitse nostaa lapsen tekemisistä isompaa meteliä ja miettiä rangaistuksia yms. Tämän huomaa, mitä isommaksi lapset tulevat. Jos pienen lapsen kanssa mietityttää, uskaltaisiko sen lelun palauttaa lapselta toiselle, pääsee isompien kanssa tuomaroimaan monen pojan nyrkkitappelua. Kantsii harjoitella pienempien kanssa niin sitten osaa :D Mutta joo, ei noi kieltämiset ainakaan helpotu. Harvenee kyllä onneksi.
 
Komennan surutta omia ja toisten omia :) ja mun lasta saa komentaa jos on tekemässä jotaki mitä ei sovi tehdä.
Mutta olen kyllä joutunut ikävään tilanteeseen pari kertaa kun on leikkipuistossa ollut äiti jonka omaa pikku kultsimussukkapalleroo ei ole saanut toinen käskeä :kieh:
Tästä on jo aikaa, mutta lapseni kiipeili ja laski mäkeä sellaisessa puiston liukumäki kiipelitelineessä. No sinne tuli nainen sunnilleen samanikäisen muksun kanssa about 3-4v. Tämä toinen lapsi asettui aina liukumäen alle kun mun lapsi oli siitä laskemassa. Äiti katseli kauempaa aidan vierestä lapsen menoa eikä puuttunut siihen millään tavalla. No minä sitten kehoitin kultsimussupalleroa siirtymään, ettei jää alle johon lapsi entistä intsensiivisemmin siihen likumäen alle läällättelemään, jotain et" täst et laske ku mää oon ees". Nostin sitte sen kultsimussupalleron edestä pois, ettei jää alle toisten liukuessa....
Tuolloin se äiti sai hirvittävän agggre-kohtauksen tuli siihen viereen ja kiljui ja karjui, että se ei ole mikään kiipeilyteline se liukumäki, että mun lapsi ei siinä saa kiipeillä eikä toisten lapsia saa komentaa :O

Meinas leuka tipahtaa, kun alko huutamaan se äiti-ihminen siinä... ihan tavallisen näköinen tantta, ei mikään mt-potilaan tai narkin näköinen... mutta tais olla pinna piiiikkkkasen kireellä- Että meitä on kyllä niiin moneksi.
 
Tietenkin kiellän. Tekee lapsille ihan hyvää oppia, että maailmassa joutuu ikävä kyllä kuuntelemaan muitakin kuin omia vanhempiaan (jos niitäkään). Viimeksi tänään puutuin vastaavaan tilanteeseen. Lapseni alkoi parkua että häneltä vietiin lelu käsistä, tarkistin lelun vieneiltä oliko se ollut heidän leikeissään, myönsivät ettei (ja uskoin kyllä omaakin lastani, mutta halusin nyt osallistaa nämä ottajatkin). Pyysin ystävällisesti antamaan lelun takaisin ja sanoin rauhallisesti ettei toisten käsistä saa viedä leluja. Toinen selkeästi otti nokkiinsa, toinen antoi kiltisti lelun takaisin ja oma lapsi oli tyytyväinen. Ei olisi tullut mieleenkään sanoa omalle että joo sori, kato tällasta se on kun äiti ei viitsi puuttua. Enkä todellakaan katsonut oliko näiden äiti lähettyvillä.
 
Ei siihen mitään uskallusta tarvita. Kasvatan kenen tahansa lapsia, jos se on tarpeen. Enkä itse asiassa jää edes siihen, vaan ojennan aikuisiakin tarpeen vaatiessa. Ja yllätys - en ole koskaan joutunut asian vuoksi ongelmiin, toki joku on hieman nokkinsa ottanut. Pitää olla uskottavuutta, karismaa ja tukeva ääni...
 
Kiellän myös muiden lapsia ja otan lapsen kädestä lelun ja annan sen omalleni, jos se on kädestä otettu. Yleensä jos katsookin liian pitkään muita lapsia niin saa jo murhaavia katseita muilta mammoilta, mutta mulle on ihan sama.
 
Kiellän myös muiden lapsia ja otan lapsen kädestä lelun ja annan sen omalleni, jos se on kädestä otettu. Yleensä jos katsookin liian pitkään muita lapsia niin saa jo murhaavia katseita muilta mammoilta, mutta mulle on ihan sama.

Eli opetat kakarallesi että vahvin saa käyttää voimaa? entä jos kakarasi valehtelee että toinen otti?sinä käyt kiskomaan toisen kädestä. mielestäni törkeää.
 
[QUOTE="heh";29154005]Eli opetat kakarallesi että vahvin saa käyttää voimaa? entä jos kakarasi valehtelee että toinen otti?sinä käyt kiskomaan toisen kädestä. mielestäni törkeää.[/QUOTE]

Kuka käyttää lapsesta nimitystä kakara?
 

Yhteistyössä