V
"vieras"
Vieras
Itse havahduin siihen, etten ollut 7v poikaani lähipäivinä juurikaan huomioinut. Noh, olen kysynyt miten koulussa meni, katsonut että lähtee sinne ajoissa ja tekee läksynsä. Muuten ei juurikaan oltu juteltu muutamaan päivään.
8v tyttömme on aika huomionkipeä ja hakeutuu seuraani usein. Pyytää silittelemään/hieromaan/laittamaan hiuksia, näyttää askarteluitaan ja lelujaan ja leikkejä, tavallaan vaatiikin minua katsomaan omia juttujaan ja antamaan huomiota.
Sitten on pienemmät kohta 4v tyttö (jolla on nyt ollut terveyden kanssa ongelmia ja sen vuoksi saanut rutosti huomiota) ja 2v3kk poika (joka on niin pieni, että tarvitsee apua pukemisissa, potta-asioissa jne,joten huomio tulee siinä arjen lomassa itsestään hänenkin kohdallaan).
Tuo 7v poika on aika vaatimaton, ei pidä meteliä itsestään ja viihtyy hyvin itsekseen, on kiltti ja "helppo" lapsi. On leikiskellyt itsekseen ja sisarusten kanssa ja vaikuttanut tyytyväiseltä. Tänään juttelin hänen kanssaan monen päivän tauon jälkeen kunnolla ja huomasin miten ihmeellisiä pieniä asioita hänen elämässään on tapahtunut (koulukaverilla oli kihomatoja ja oli kertonut asiasta pojalleni/koulussa ovat tekemässä puista pääsiäispupua ja poika on asiasta innoissaan/oli saanut uuden ystävän välitunnilla). Silmäkulmat kostui kun huomasin miten paljon kerrottavaa pojalla oli ja miten vähän häntä olin huomioinut. Hän kertoi olleensa tyytyväinen tälläkin viikolla elämäänsä, mutta toki hänelläkin on yhtälainen oikeus äitiin kuin muillakin lapsilla.
On tää äitinä olo ja tasapuolisuus välillä rankkaa... ;(
8v tyttömme on aika huomionkipeä ja hakeutuu seuraani usein. Pyytää silittelemään/hieromaan/laittamaan hiuksia, näyttää askarteluitaan ja lelujaan ja leikkejä, tavallaan vaatiikin minua katsomaan omia juttujaan ja antamaan huomiota.
Sitten on pienemmät kohta 4v tyttö (jolla on nyt ollut terveyden kanssa ongelmia ja sen vuoksi saanut rutosti huomiota) ja 2v3kk poika (joka on niin pieni, että tarvitsee apua pukemisissa, potta-asioissa jne,joten huomio tulee siinä arjen lomassa itsestään hänenkin kohdallaan).
Tuo 7v poika on aika vaatimaton, ei pidä meteliä itsestään ja viihtyy hyvin itsekseen, on kiltti ja "helppo" lapsi. On leikiskellyt itsekseen ja sisarusten kanssa ja vaikuttanut tyytyväiseltä. Tänään juttelin hänen kanssaan monen päivän tauon jälkeen kunnolla ja huomasin miten ihmeellisiä pieniä asioita hänen elämässään on tapahtunut (koulukaverilla oli kihomatoja ja oli kertonut asiasta pojalleni/koulussa ovat tekemässä puista pääsiäispupua ja poika on asiasta innoissaan/oli saanut uuden ystävän välitunnilla). Silmäkulmat kostui kun huomasin miten paljon kerrottavaa pojalla oli ja miten vähän häntä olin huomioinut. Hän kertoi olleensa tyytyväinen tälläkin viikolla elämäänsä, mutta toki hänelläkin on yhtälainen oikeus äitiin kuin muillakin lapsilla.
On tää äitinä olo ja tasapuolisuus välillä rankkaa... ;(
