Unissakävelijöitä- lapsia tai äitejä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Salama McQueen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Salama McQueen

Vieras
Taitaa meidän poika olla "perinyt" isältään unissakävelemisen jalon taidon. Nyt viikon ajan iltaisin/öisin lähtenyt harhailemaan, leikkimään, selittämään, huhuilemaan äitiä. Ikää 2 v 2 kk vasta. On ihan unessa, silmät hassun näköisenä auki, selittää kuin ruuneperi ja hortoilee ja touhuaa. Kun kiikuttaa takaisin punkkaansa, sinne jää tuhisemaan, kunnes taas lastenhuoneen ovi käy... :D

Muilla yöhortoilijoita?
 
Meillä pojista nuorempi.

Hyvä on, hyvä on- hokee poika lähes mihin tahansa kysymykseen ja itsepintaisen jääräpäisesti jatkaa matkaansa "jonnekin" kunnes saamme tyypin takaisin petiin ja peiton päälle.

Hassuinta oli se, kun "tipahti" sängystä ja kömpi sängyn alle nukkumaan.
Ja nukkuikin varsin sikeästi. :D
 
mä oon ainakin aiemmin kävelly.. luultavasti en enää. poika uneksii ainakin paljon, luulen et jossain vaiheessa tulee tuo kävely kehiin. kumpikin meistä vanhemmista touhuaa unissaan.. tai siis ex ainakin puhui ja touhusi ja minä myös hänen sanojensa mukaan.
 
Meillä on poika perinyt unissakävelyn minulta, en kuitenkaan enää kävele.
Pojalla on usein lelu kateissa, minulta tulee yöllä kysymään 'äiti, missä Oxnart'. Silmät seisoo päässä ja puhetta ei ymmärrä. Onneksi rauhoittuu, kun saadaan sänkyyn takas ja Oxnarttikin löytyy yleensä lattialta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.05.2007 klo 21:45 Töllin Ruusa kirjoitti:
Meillä pojista nuorempi.

Hyvä on, hyvä on- hokee poika lähes mihin tahansa kysymykseen ja itsepintaisen jääräpäisesti jatkaa matkaansa "jonnekin" kunnes saamme tyypin takaisin petiin ja peiton päälle.

Hassuinta oli se, kun "tipahti" sängystä ja kömpi sängyn alle nukkumaan.
Ja nukkuikin varsin sikeästi. :D


:D Heh, kuulostaapa tutulta. Mulle tuli tää yllätyksenä, mies on kävellyt nuorempana unissaan ja minä puhua pöpötän kaikki salasuuteni unissani, joten eipä se sitten niin kai kovin yllätyksenä pitänyt tulla.

Eilen illalla poju höpötti kun talutin sitä sänkyyn, että "ahaa, selvä, pakettiautokin nukkumaan" :whistle:

Musta vaan on jotenkin spookya, kun tuo lastenhuoneen ovi narahtaa ja sieltä se aina hiippailee, mies on iltavuorossa ja mä pelkään omaa poikaani. :laugh:
 
Minä kävelin unissani lapsena, menin nukkumaan yöpaita päällä ja heräsin täysissä pukeissa, piilottelin tauluja.....

Esikoinen ja kuopus ovat perineet tämän jalon piirteeni. Kauan haettiin poika nro kakkosen vaatteita, kunnes ne löytyi mytyssä esikoisen sängystä. (ne oli sohvalla valmiina aamua varten ja katos).
Tyttö taas kantaa tyynyään sinne tänne ja löytyy nukkumasta oudoista paikoista, tai sitten tulee selittelemään jotain ihan outoja juttuja ja on oudon näköinen.


 
Meijän 8 vee tyttö käveli unissaan oikeastaan jouluunasti, tammikuulla heitti pois, koulussaki alko kyllä menee paremin just sillon j oon aatellu, että asioilla täytyy olla joku yhteys.
Yks kerta se tuli olkkariin ja hirveetä kyytiä alko kiertää olkkarin pöytää ihan villinä käpötti menee, sitte menivessaan ku sanoin sille ja ei npoussu pöntöltä ennenku käskin monta kertaa. Meillä tyttö lähti aina sillon liikenteeseen ku tuli vessahätä. Ei kuitenkaan löytäny sinne vessaan ikinä omin avuin. Nyt on sitte poika alkanu väliin käveleen unissaan. 6 vuotias =)
 
Meillä esikoinen on periny isältään unissäkävelyn ja unissahöpöttelyn taidon. Saattaa lähtee pissalle ihan eri huoneesen ja laskee housujaan ja sitten tulee kiire taluttaa pissalle. :D

Höpöttelee unissaan ja huutaa täysillä välillä tyyliin: Eikä! Mun pyörä! tms. :D Siskojen ja kavereidenkin nimiä huutelee ja puhuu (mumisee) äänekkäästi unissaan ja heittelehtii sängyssä.

Ihan päivästä riippuu millanen yö seur. yö on. Jos on ollu paljon ohjelmaa ja kovaa menoo, on yökin tosi "reipas".
:D :heart:
 
Mä ja keskimmäinen lapsista, tyttö, ollaan unissakävelijöitä.
Mä en tosin enää kävele, mutta vielä ennen lapsia kävelin siis aikuisenakin. Lasten myötä uni on keventynyt kai niin paljon, etten enää harrasta öisiä retkiä.

Pahin omista retkistäni oli, kun heräsin 1,5km:n päässä mökiltämme. Yöhaalari päällä ja sukat jalassa. Olin aivan järkyttynyt, kun tajusin retkeni. Kun pääsin vihdoin takaisin mökille, alkoi jo naurattaa.
Kerran asuin yksin, heräsin rappukäytävästä ovi lukossa ja kauhea vessahätä oli. Yöpaitana lyhyt t-paita, lisäksi oli alushousut jalassa. :laugh: :o :whistle:

Tytöllä retket on pysynyt vielä täällä kotosalla. Tosin joskus pelottaa, jos en herääkään, jos lähtee pihalle.
 
Mäkin mietin, että voiko olla syy-yhteys, että alkoi just nyt nuo yöhulinat (levoton nukkuja tosin ollut aina) reilu viikko sitten. Pari vkoa sitten jätti vaipat pois, yötkin menee kuivana. Että taitaa liittyä tuohon meilläkin...

Se on vaan jotenkin niin oudon näköistä, kun nukkuu silmät auki, näyttää tosi kummalta... :o
 
Mie kävelen, puhun ja teen kaikenlaista unissani.. Esim. joskus unissani olin menossa vessaan, mutta kas kummaa vessan ovella oli vaaka ja vessaan painorajoitus. Noh, minä olin unissani etsinyt suuret kumpparit jalkaan, että painoa olisi enempi ja pääsisin vessaan.. :laugh:
Nuorempana olin karannut ulos (onneksi kesällä) ja isäni oli juossut perässä ja yrittänyt ottaa kiinni. Minä siis juoksin häntä pakoon.. :laugh:
 
Nyt on taas 9 vee pojalla sellanen kausi, että melkein joka ilta, just ku ittensä on jo ehtiny saada sänkyyn yhdentoista aikaan, sängysrä kuuluu muminaa ja puhetta. Sen jälkeen tullaan alas sängystä ja horhoillaan milloin missäkin, mm jääkaapilla. Viime viikolla herra pesi sormella hampaitaan, oli oikein tahnat ja kaikki =) Ja aivan unessa!

Pari kertaa käynyt mielessä, jos en herääkään ja poitsu lähtee "ulkoilemaan" :/ Pitäskö laittaa turvaketju oveen... Ja sekin, että koska tippuu sängystään unessa kun tuppaa olemaan alastulo hieman epävarmaa, on sellainen "puoli"parvi, eli ei nyt sentään kattoon asti, mutta sänky kuitenkin noin 150 sentin korkeudella...
 

Yhteistyössä