Unikouluttajat

  • Viestiketjun aloittaja Paha mieli
  • Ensimmäinen viesti
Paha mieli
Hei!
Kuinka te muut unikouluttajat pystytte kuuntelemaan lapsenne itkua?
Musta se on ihan kamalaa, mä oon ihan varma että laps saa traumoja eikä parane ikinä, vaikka toista väitetään :'( :'( .
Meillä oli eilen eka ilta ja tais äitiltä tulla enemmän kyyneleitä kun lapselta. Puol tuntia itki ennenkun nukahti. Yöllä itki vaan kolme kertaa ja pari minuuttia kerrallaan, eli meni tosi hyvin. Aamulla oli ilonen ja aurinkoinen, mutta silti tää on tosi rankkaa. Tänä iltana itki vaan kymmenisen minuuttia, silti mua ahdistaa. En tekis tätä jos ei ois toisen laskettu aika kolmen viikon päästä. Mä olisin eilen luovuttanu, mut mun mies oli tiukkana, kun kerran aloitettiin, niin ei anneta periks.
Ohjeet me saatiin yksityiseltä lääkäriasemalta psyko- ja perheterapeutilta, eli pitäis olla ihan "turvallista", mutta ei tunnu siltä :'( .
Laps on puoltoistavuotta vanha "äidin oma vauva". Päivät ollaan kaksin; leikitään, halitaan jne, mutta jokainen itku (kiukku sellainenkin) kääntää veistä äidin sydämessä.
Kiitos jos jaksoit lukea pahan mielen vuodatukseni :heart: .
 
Minä menin läpi tassuttelulla, mutta itkua siinäkin tuli jonkin verran, ja kyllä mulla ainakin kyyneleet tulee itelläki silmiin, kun välillä täytyy nykyäänkin olla julma, kun tulee näitäkiukku/uhmakohtauksia. Eilenkin huudettiin kaupan pihasta kotiin kurkkusuorana kun ei haluttu vielä kotiin. Kyyneleet oli kyllä molemmilla silmissä, mutta ei saa antaa periksi tai annat periksi joka itkulle... :/
 
Jaksaa kun tietää että se menee ohi muutamassa yössä. Puolison tuki on tärkeä, kun toinen meinaa antaa periksi, niin toinen pysyy tiukana. Jos antaa periksi niin sitten se vasta hankalaksi meneekin.

Voimia!
 
Te ootte päässyt helpolla jos itki vaan puoli tuntia! Meillä itkettiin kolme tuntia, mutta oppi sitten parissa yössä nukkumaan! Kamalaa se oli ja itketti muakin, mut onneks toi mies oli meillä sitkeä ja sanoi et pakko sen on oppia nukkumaan vaikka siitäkin tuntui pahalta... Nyt toisen kohalla kun tietää et se toimii niin varmasti teen samoin! Tosin nyt kyllä on nukkunut yöt läpeensä :)
 
meillä tyttö oppi nukkumisen taidon ilman kovaa huudatustakin.meillä ei kyllä tavoitteena edes ollut se että osais kokonaan nukahtaa itsekseen.tyttö on 1v2kk ja joka ilta rauhoittuu ensin vanhempien vieressä josta nostan nukahtamaan omaan sänkyyn ja saatan olla vierellä hetken.joinain iltoina vien vaan sänkyyn ja jää sinne.

meillä on unikoulunkin aikaan aina ollut jompi kumpi vieressä turvana...
 
Paavo-Riikka
Meillä nukuttu kohta kolme kuukautta täysiä öitä, eikä sitä ennen koskaan alle kolmen herätyksen ja tassuttelun... Kaikki siis sen ansiota, että jaksoin kuunnella huutoa, enkä mennyt heti. Näin toimi meillä ja oli sen arvoista. Monta kertaa aiemminkin olen todennut, että olin todellinen huudatuksen vastustaja, kunnes se oli ainoa vaihtoehto ja kannatti!!! Huudon sävystä kuulee (meillä ainakin), että onko hätä vai protesti. Meillä huudettiin aluksi pitkään, mutta olisko ollut neljä yötä ja elämä muuttui. Meillä jäi siis ennen tätä viimeistä unikoulua tassuttelu päälle, eli piti käydä aina koskemassa ennen kun herra nukahti uudestaan ja sitten alkoi viivytystaistelu, eli odottelin aina pitenevän ajan ennen kun menin. Lopulta oppi nukahtamaan itse ja nykyäänkin jää satujen ja pusujen jälkeen yksin nukahtamaan. Mielestäni tuo iltanukkumisen onnistuminen yksin on edellytys yöllä rauhoittumiselle ilman äitiä. Näin ainakin meillä.
 
Paavo-Riikka
Niin ja vielä halusin lisätä... Muista että opetat lapsellesi tärkeää taitoa, josta on hyötyä koko perheelle! Lapsi ei siitä kärsi vaan saa itsekin pidemmällä tähtäimellä paremmat yöunet! Lapsi haluaa tietysti kaiken tapahtuvan samalla tavalla kun ennenkin, mutta pikkuhiljaa hän kyllä tottuu muutoksiin.
 
Miili harmaana
Kiitos vastauksista. Mä taas kuuntelen itkua ja meinaa usko loppua :'( .
Kauanko annoitte lapsen itkeä, ennen kun menitte tyynnytttelemään?
Mulle sanottiin et mitä useemmin siellä käy sitä kauemmin opettelu kestää ja niinhän se tietysti on, mut kuinka kauan saa itkeä yksin?
Vietiin päikkäreille vähän liian aikasin ja kun menin katsomaan itkevää pientä, se oli tullu pois sängystä, tutti suussa ja puristi unipupuaan ja laps näytti ihan kauhistuneelta. Arvatkaa miltä tuntu. Sit kun vein oikeesti päikkäreille silittelin uneen. Tää on tosi vaikeeta.
 
En ole unikouluttanut kuin tassuttelulla, mutta kuulet kyllä itkun sävystä, millon lapsi on hätääntynyt. Eilenkö oli puolituntia huutoa, eli tänään varmaan vähemmän aikaa, kyllä se siitä. Huomenna ei mene niinkään kauan kun tänään :\|
 
tuntuu pahalta
Meillä on näköjään ihan samaan aikaan startannut tämä unikoulu. Meillä on toinen lapsi syntymässä kesällä ja esikoinen on silloin alle 1,5 vuotias.

Meillä nukuttamiseen on mennyt joka ilta noin 45 min., öisin lapsi on heräillyt useasti ja useimmiten vaatinut yhtä pitkää nukuttelua kuin illallakin. Aika usein myös rauhoittunut vasta meidän sänkyymme. Tassuhoitoa minäkin annoin. Isä ei kelvannut lainkaan nukutuspuuhiin.

Tilanne tietysti väsytti minua ison mahani kanssa, mutta suurin huoleni liittyi siihen, miten esikoiselle käy, kun vauva syntyy ja tilanne muuttuu väkisin. Myös kokenut neuvolan terveydenhoitaja kannusti unikoulun aloittamiseen.

Eilen mieheni vei lapsen sänkyynsä, toivotti hyvää yötä ja lähti huoneesta. Yllätys oli suuri kun lapsi itki 2,5 min. ja oli 7 min. jälkeen täydessä unessa ja nukkui aamuun saakka! Tänä iltana mieheni jälleen vei lapsen nukkumaan. Nyt itku kesti noin minuutin ja lapsi oli nukahtanut alle 5 min.:ssa! Aiemin sängyn vieressä on lauleltu ja silitelty tai vaan oltu joka ilta melkein tunti ennen unen tuloa.

Täytyy myöntää, että olen itse vastustanut tätä "huudatusunikoulua" todella, enkä nytkään olisi siihen suostunut ellei toinen vauva olisi tulossa. Itkenyt olen minäkin ja monta kertaa on pitänyt itselleen muistuttaa, että on tekemässä kuitenkin oikein. Itkun kuunteleminen on ihan kauheaa, vaikkei se meillä ole kestänyt paria minuuttia kauempaa.


 
ap:lla ilmeisesti itketty aika vähän, meillä itkettiin ekana iltana/yönä yhteensä kolme tuntia, toisena tunti, ja sitten nukuttiin melko hyvin.

Yrität vaan sulkea korvat ja ajatella että se on teidän kaikkien parhaaksi kun unikoulun pidätte.
 
Miili harmaana
Moi taas!

Meillä on nyt kolmas yö unikoulua takana, eikä se kolmas lupauksista huolimatta missään nimessä ollut helpompi! Laps heräs 11.45 ihan hirveeseen huutoon, jaksoin kuunnella 10 minuuttia ja kävin laittamassa tutin suuhun, pupun kainaloon ja peiton päälle. Ehdin kääntää pääni, kun huuto alkoi uudestaan. Tätä jatkettiin tunti eri pituisilla ajoilla ja sit menin tassuttelemaan puol kahteen asti. Seuraava herätys oli 5.10, mut ihan pieni lyhyt itku, ei tarvinnu mennä. Aamulla laps ois nukkunu vaikka kuinka kauan mut ohje oli että normaaliaikaan ylös. Annettiin nukkua vartin pitempään. Päikkärit on nyt menny vähän vinksallen, kun sinnekin pitäis nukahtaa yksin. Kun sanon "hyv..." niin itku alkaa ja pois sängystä. Tarkotus ois siin toivottaa hyvää yötä. Unikouluttaja piti meidän ennen yhtä aloitettuja päikkäreitä liian myöhäisinä, mut eilen ja tänään sain pienen nukahtamaan vasta puol kaks ja sit jouduttiin taas herättelemään neljän aikoihin että saatais illalla nukkumaan. :attn: .
Mut toivottavasti me jaksettais ja tää auttais! Mä ite oon kovassa flunssassa mut onneks miehellä on loma, muuten ei pärjättäis. Tää flunssa varmaan odotti sopivaa hetkeä iskeä :) . Niin, kiitos kannustuksista! Kertokaa lisää omista kokemuksista "huudatusunikoulusta".
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.04.2006 klo 18:03 Miili harmaana kirjoitti:
Moi taas!

Meillä on nyt kolmas yö unikoulua takana, eikä se kolmas lupauksista huolimatta missään nimessä ollut helpompi! Laps heräs 11.45 ihan hirveeseen huutoon, jaksoin kuunnella 10 minuuttia ja kävin laittamassa tutin suuhun, pupun kainaloon ja peiton päälle. Ehdin kääntää pääni, kun huuto alkoi uudestaan. Tätä jatkettiin tunti eri pituisilla ajoilla ja sit menin tassuttelemaan puol kahteen asti. Seuraava herätys oli 5.10, mut ihan pieni lyhyt itku, ei tarvinnu mennä. Aamulla laps ois nukkunu vaikka kuinka kauan mut ohje oli että normaaliaikaan ylös. Annettiin nukkua vartin pitempään. Päikkärit on nyt menny vähän vinksallen, kun sinnekin pitäis nukahtaa yksin. Kun sanon "hyv..." niin itku alkaa ja pois sängystä. Tarkotus ois siin toivottaa hyvää yötä. Unikouluttaja piti meidän ennen yhtä aloitettuja päikkäreitä liian myöhäisinä, mut eilen ja tänään sain pienen nukahtamaan vasta puol kaks ja sit jouduttiin taas herättelemään neljän aikoihin että saatais illalla nukkumaan. :attn: .
Mut toivottavasti me jaksettais ja tää auttais! Mä ite oon kovassa flunssassa mut onneks miehellä on loma, muuten ei pärjättäis. Tää flunssa varmaan odotti sopivaa hetkeä iskeä :) . Niin, kiitos kannustuksista! Kertokaa lisää omista kokemuksista "huudatusunikoulusta".
ei varmaan paranna sun mielialaa yhtään, mutta mielestäni oli vikatikki alkaa tassuttelemaan keskenkaiken. Tuolla tyylillä hyvään lopputulokseen ei pääse ikinä. Meillä meni paristi päin #&%?$!*ä unikoulu kun oltiin liian lepsuja. Vasta ensi- ja turvakodilla pidetyssä unikoulussa asiat meni niinkuin pitikin. Siellä oli jämäkkyyttä hommissa.
 
:attn: moikka kaikille!mulla on kans sama tilanne :( mulla on 3 lasta 2 vanhempaa lasta nukkuu eri huoneissa,kun me..ja nukkuvat yön heräämättä =) mutta tämä meidän nuorimmainen 1.6v ei nuku yötään heräämättään :ashamed: meillä ei poika syö tutia vaan sen tutin siaan hän haluaa maitoa :/ en ole laittanut,kun 40ml korkeitaan KOSKA POIKA herää 3-5xyössä alkaa nukkumaan 20.30 nukkuu ekaks sinne 23.00-23.45 välin heräämättä ja sit kun ite saan unen päästä kiinni HERÄÄMINEN ALKAA 1-1.5H välein :'( aamulla on 7.00 herätys,kun täytyy viedä 6v poikani eskariin voin rehellisesti sanoa,että joskus on hieman pinna kireällä :ashamed: huomen illalla pitäisi aloittaa uni koulu,kun ei pojan tartte herätä kouluun ja isännällä ei ole aamu yöllä töihin lähtöä :)jaksamisia teille muillekkin unikoululaisille:)ja :hug:
 
Paavo-Riikka
Ap:lle lohsutusta, että meilläkin toka ja kolmas yö oli pahimmat. Silloin ehkä rupes pieneen mieleen uppoomaan, ettei tää homma siis todellakaan enää pelaa, eikä palvelu toimi. Meillä siis muistaakseni 5-6 yötä oli mekastusta enemmän ja vähemmän vaihtelevasti. Lopullisen helpotuksen toi se, että isä hoiti nukutukset ja yökäynnit, eikä äitiä näkynyt öiseen aikaan enää ollenkaan. Meillä siis huutoa kuunneltiin max. 20 min ja sitten käytiin laittamassa peitto päälle ja poika petiin (seisoi yleensä pinnasängyssä huutamassa). Välillä huuto jatkui samantien kun selkänsä käänsi, mutta takaisin tultiin seuraavan kerran vasta 20min kuluttua ja taas sama homma. Saatoin sanoa vaan, että "nyt on yö ja nukutaan" tai "ei ole mitään hätää, nuku vaan"...
 
Miili harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.04.2006 klo 20:07 Hay-D kirjoitti:
\ei varmaan paranna sun mielialaa yhtään, mutta mielestäni oli vikatikki alkaa tassuttelemaan keskenkaiken.
Nii-in, sitä itsekin pelkäsin, mut kun tilanne tuntu niiiiiin toivottomalta ja viimesillään raskaana oleva äiti helty :'( . Viime yö meni paremmin, en käynyt huoneessa ollenkaan, vaikka oli yks vähän pidempi itku. Täytyy vaan pysyä lujana ja uskoa että tää on kaikkien - myös ton pienen itkijän - parhaaks.
 
Beebe
Heips!Meillä 3:s unikoulu menossa,ollaan aina saatu yöt raiteilleen unikoulun jälkeen,mutta aika ajoin alkaa aina ne yöhuudot,joilla tyttö vaan testaa tahtoaan.Maitoa meilläkin lapsi sai alkuun öisin,mutta siitä kannattaa ensitöikseen päästä eroon.Lapsi ei tarvitse yöllä maitoa,jos illalla on syönyt kuitenkin.Se on vaan tapa,jolla lapsi pääsee takaisin uneen.Neuvolassa tiukasti kiellettiin yösyömiset.Tyttö oli tuolloin reilu vuoden vanha.Tuolloin hän joka yö vaati päästä viereen nukkumaan ja valvoi silti 2 tuntia putkeen vieressä ihan pirteänä.Kyllä sitä oli itse aamulla aivan puhki.Lapsi pidettiin omassa sängyssä ja sieltä ei pois otettu,vaikka kuinka huusi.Nyt hänellä on taas joku"uhma"kausi ja äitiä huudellaan tunninkin välein öisin.Olen yrittänyt olla suuremmalti reagoimatta,tietysti katson,että ei oikeasti ole hätää.Tyttö on nyt 1,7vee.Olen nyt entistä tarkempi iltarutiineissa,sillä niistä poikkeaminen on tehnyt lapsen vaan levottomammaksi.Ei uuta kuin sitkeyttä peliin,se on ainoa keino saada suurimmat yökukkumiset kuriin ja ainakin itse mietin,että eihän noin pieni ihminen voi terrorisoida koko huushollia,vaan meidän vanhempien on osattava pitää ohjat ja kuri käsissä rakkaudella ja hyvällä mielellä :heart:
 
Lapsi vaistoaa sinun ahdistuksesi ja tuskan. Nyt vaan pitàà olla tiukkana ja yrittàà miettià sità tosiasiaa ettà kuinka tulet jaksamaan sitten kun uusi vauva tulee ja molemmat kiljuu kurkut suorina.

Sità kysymystà kannaattaa kysyà itseltààn kun tekee mieli mennà huoneeseen paijaamaan. Valitettavasti tàhàn koulutukseen kuuluu kyyneleet ja pahamieli. Koska lapsesi on aamulla pirteà ja iloinen, hàn tuskin muistaa ettà jaaha àiti itketti minua eilen illalla 15minuuttia!
Nyt vaan jàrjen kàyttoà enemmàn ja anna sydàmen puhua silloin kun lapsi on hereillà.
Tsemppià
 
Miili harmaana
Hei taas!

Yks yö unikoulua taas takana!! Muuten meni hienosti, mut kuudelta alko kova itku ja ajattelin että vartin päästä meen kattomaan. Noh, oli menny kymmenisen minuuttia kun meidän makkarin ovi aukes hiljalleen ja siinä se oli, mun ikioma pieni piipero tutti suussa ja unilelu tiukasti kainalossa. Se ei oo ikinä ennen tullu unilta pois sängystä ennenku ollaan menty katsomaan, ei edes päikkäreiltä. Yritin viedä takaisin sänkyyn, vaikka toinen osoitti isiä ja itki surkeesti. Ei siitä nukkumisesta enää mitään tullut, noustiin sit kaikki ylös. Päivällä jouduin käymään flunssan takia sairaalassa (tarkistivat ettei vauvalla oo hätää) ja jouduin pikahälyyttämään lapsenvahdin. Päikkärit oli menny OK ilman nukuttamisia ja oli nukkunut yli kaks tuntia. Illallakaan ei juuri itkenyt, "jutteli" vaan sängyssään. Nyt alan uskoa että kyllä tästä jotain vielä tulee, siis jotain hyvää! Kiitos kaikille kannustuksista ja neuvoista.
 

Yhteistyössä