Unikoulusta tai vastaavasta. Alkaako vauva nukkumaan kokonaisia öitä, vaikkei sitä pidetä?

Meillä poika 7kk ja herää edelleen 2-3krt yössä tankkaamaan. Musta itsestä tuntuu, että en pysty tai musta ei ole mitään unikouluja hänen kanssaan pitämään. Joten tässä nyt mietin, että kai ne jossain vaiheessa itse nuo tankkaukset jättävät väliin ja nukkkuvat? :D

En tiedä olenko henkisesti liian heikko, kun en pysty vai mistä on kyse. Tuo ei kuitenkaan hirmu raskasta ole ja jaksan itse vielä kyllä herätä yöllä.

Saakohan kukaan selvää tästä mun sekavasta sepostuksesta? :D
 
Meilä oli sama
5 kk aloitin parin yön unikoulun ja se tehos. Silittelin enkä antanut maitoa, jota joi aikaisemmin vaan n. 10-20 ml yöllä. Skidisti kyllä huudatin, mutta oli sen väärti! Tytöllä ei ollut nälkä vaan se oli vaan tapa. 2 yön jälkeen nukkuin 12 tuntia putkeen ja edelleenkin nukkuu. Olin shokissa ekan kokonaisen yön jälkeen. Olin ihan varma, että jotain oli sattunut :D :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meilä oli sama:
5 kk aloitin parin yön unikoulun ja se tehos. Silittelin enkä antanut maitoa, jota joi aikaisemmin vaan n. 10-20 ml yöllä. Skidisti kyllä huudatin, mutta oli sen väärti! Tytöllä ei ollut nälkä vaan se oli vaan tapa. 2 yön jälkeen nukkuin 12 tuntia putkeen ja edelleenkin nukkuu. Olin shokissa ekan kokonaisen yön jälkeen. Olin ihan varma, että jotain oli sattunut :D :D
Vautsi! :)
Meillä taitaa kyllä olla ihan nälkä, kun juo 140-160ml/ kerta yölläkin.
 
v
Meillä unikoulua käytettiin, kun lapsi oli todella huono nukkumaanmenijä, vaikka nukkuikin jo alta puolivuotiaana kokonaisia öitä. Käsittääkseni useimmilla ne yöheräämisen loppuu itsekseen aiän myötä ja 7kk ikäiselle on ihan normaalia (vaikka rasittavaa onkin) herätä pari kertaa yössä. Unikouluilla helpotetaan sitä uudelleen nukahtamista kyllä, jotta heräämiset olisivat mahdollisimman lyhyitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Meillä unikoulua käytettiin, kun lapsi oli todella huono nukkumaanmenijä, vaikka nukkuikin jo alta puolivuotiaana kokonaisia öitä. Käsittääkseni useimmilla ne yöheräämisen loppuu itsekseen aiän myötä ja 7kk ikäiselle on ihan normaalia (vaikka rasittavaa onkin) herätä pari kertaa yössä. Unikouluilla helpotetaan sitä uudelleen nukahtamista kyllä, jotta heräämiset olisivat mahdollisimman lyhyitä.
No tätä ajoinkin takaa. Eli jossain vaiheessa itsekseen loppuu, eikä tarvitsisi aloittaa mitään taistelua. :D Olen tosiaan varmaan heikko tai vastaavaa, kun kauhistuttaakin ajatus että pitäisi olla antamatta maitoa ja antaa itkeä. En siis moralisoi ketään joka niin tekee, mutta musta ei siihen taida olla.

Ja kyllä mä kestän nuo heräämiset. :) Kuitenkin nukahtaa yleensä samantien kun pullo on tyhjä. :heart:
 
Meillä
Meillä loppui yösyömiset itsestään 11 kk ikäisenä. Ei koskaan huudatettu minuuttiakaan. Nukkui samassa huoneessa. Yksi yö ei vain enää heränny syömään ja siitä lähtien on nukkunu kaikki yöt putkeen. Sitä ennen söi 2-5 kertaa yössä. Nyt jo 4 vuotias ja edeleen nukkuu hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä:
Meillä loppui yösyömiset itsestään 11 kk ikäisenä. Ei koskaan huudatettu minuuttiakaan. Nukkui samassa huoneessa. Yksi yö ei vain enää heränny syömään ja siitä lähtien on nukkunu kaikki yöt putkeen. Sitä ennen söi 2-5 kertaa yössä. Nyt jo 4 vuotias ja edeleen nukkuu hyvin.
Oi kuinka ihanaa! :heart:
 
vieras
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joni Makkuusäkki:
Kyllä meillä loppui. Esikko heräii 4 vanhaksi, mutta kyllä kakkonen alkoi nukkumaan yöt läpeensä. En minä jaksanut mitään unikouluja ees miettiä :snotty:
Teilläpä oli sinnikäs yöheräilijä. :D Heräilikö muuten vaan vai ihan maidolle tms?
 
vieras
Asiantuntija: pitkäkestoinen itku vahingoittaa vauvan aivoja

Brittiläinen lastenhoidon asiantuntija uskoo itkemään jätettyjen ja tämän vuoksi stressaantuneiden vauvojen olevan suuremassa riskissä myöhempiin ongelmiin elämässä, uutisoi The Daily Mail.

Psykologi Penelope Leach on yllättävillä kommenteillaan kiihdyttänyt kotimaassaan keskustelua siitä, kuinka itkevän vauvan kanssa tulisi sitten toimia. Hänen mukaan kyse ei ole mielipiteestä vaan faktasta, jota tutkimukset tukevat.

- Pitkäkestoinen itkeminen voi vahingoittaa kehittyviä aivoja ja aiheuttaa oppimisvaikeuksia myöhemmin elämässä. Nyt kun sen tiedämme, miksi ottaa riskiä? Hän kyseenalaistaa.

Leachin neuvot ovat ristiriidassa yleisen brittikäsityksen kanssa, jonka mukaan lapsen pitäisi antaa itkeä enintään 20 minuuttia. Jotkut asiantuntijat neuvovat vanhempia antamaan vauvansa itkeä kunnes säännöllinen unirytmi on opittu.

Leachin mukaan vauvoilla ei kuitenkaan ole kykyä oppia oikeaa unirytmiä. Hänen mukaansa tarpeeksi kauan itkenyt vauva kyllä lopettaa itkemisen lopulta, mutta ei siksi että olisi oppinut menemään tyytyväisenä nukkumaan vaan siksi, että on uupunut ja luopunut avun toivosta.

Psykologi selittää pitkäkestoisen itkemisen lisäävän stressihormoni kortisolin eritystä. Hänen mukaan pitkät itkujaksot lisäävät sen määrää niin paljon, että se voi vahingoittaa vauvan aivoja.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:
Alkuperäinen kirjoittaja Joni Makkuusäkki:
Kyllä meillä loppui. Esikko heräii 4 vanhaksi, mutta kyllä kakkonen alkoi nukkumaan yöt läpeensä. En minä jaksanut mitään unikouluja ees miettiä :snotty:
Teilläpä oli sinnikäs yöheräilijä. :D Heräilikö muuten vaan vai ihan maidolle tms?
No tissittelyt ja maidottelut loppui 1,5v onneksi :D Yötissiäkään ei enää vuoden jälkeen saanut. Otin viereen ja silitin päätä, että nukahtaa takasin kun se heräily oli ihan vaan tapa. Lapsella vilkas mielikuvitus, niin vissiin kävi pävän tapahtumia läpi.
 
vieras
Varo vauvakouluttajia = unikouluttajia

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.


***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.
 
Me pidettiin unikoulu koska kaksoset eivät osanneet nukahtaa, ja ylipäätään nukkumisen sijaan kirkuivat yökaudet. Siinä ei paljon viereenotot ja hellittelyt yöaikaan auttaneet, pahensivat vaan. Unikoulu auttoi nukkumiseen, mutta söivät silti vielä öisin.

Musta 7kk on pieni vielä, ja jos jaksat herätä itse öisin antamaan maitoa, niin miksipä et heräisi. Meillä jäi muistaakseni yösyönti pois tosi helposti joskus 11kk iässä, kun vaihdettiin maito veteen, poikia ei edes suututtanut se, mutteivät kyllä sitä vettäkään halunneet. Jatkoivat sitten mielumin uniaan, eli ihan selvästi sillon oli hyvä aika lopettaa!
 
Unikoulu ei ole pakollinen koulu :D

Sitä käytetään jos tilanteesta kärsitään, kai.

Ja jos lapsi on sitä sorttia että on levoton nukkuja, näkee vilkkaista unia tms, niin ei siinä unikoulut auta. Se auttaa vaan vauva-aikana mutta mitään lopullista vaikutusta sillä ei ole.
Sairastelu, kuume, tapahtumat, hampaat- iiiihan kaikki vaikuttaa kuitenkin uneen.kin.
 
aksukkainen
Meillä on kummallakin loppunut yöheräily ihan itsekseen ilman unikouluja noin 1v iässä. Niin ja ovat nukkuneet minun vieressä kumpikin 1,5 vuotiaaksi asti ja sitten siirtyneet omaan jatkettavaan sänkyyn suoraan (eli ei pinniksessä ole kumpikaan nukkunu). Tosi rauhallisesti sujunut meillä tämä homma :)

Ja siis, mun mielestä toi 2-3 kertaa yössä ei ole edes paljoa, esikoinen heräili vielä vähän alle vuoden iässä 1,5 tunnin välein ennen kuin sitten alkoi vuoden täytyttyä itsestään helpottumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joni Makkuusäkki:
Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:
Alkuperäinen kirjoittaja Joni Makkuusäkki:
Kyllä meillä loppui. Esikko heräii 4 vanhaksi, mutta kyllä kakkonen alkoi nukkumaan yöt läpeensä. En minä jaksanut mitään unikouluja ees miettiä :snotty:
Teilläpä oli sinnikäs yöheräilijä. :D Heräilikö muuten vaan vai ihan maidolle tms?
No tissittelyt ja maidottelut loppui 1,5v onneksi :D Yötissiäkään ei enää vuoden jälkeen saanut. Otin viereen ja silitin päätä, että nukahtaa takasin kun se heräily oli ihan vaan tapa. Lapsella vilkas mielikuvitus, niin vissiin kävi pävän tapahtumia läpi.
Hmmm... tuo ei välttämättä olisi meilläkään aivan mahdotonta. :D
Pieni mies on niin vilkas, että ihan jännittää minkälainen vilpertti siitä kehittyy...
:whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tarkse:
Me pidettiin unikoulu koska kaksoset eivät osanneet nukahtaa, ja ylipäätään nukkumisen sijaan kirkuivat yökaudet. Siinä ei paljon viereenotot ja hellittelyt yöaikaan auttaneet, pahensivat vaan. Unikoulu auttoi nukkumiseen, mutta söivät silti vielä öisin.

Musta 7kk on pieni vielä, ja jos jaksat herätä itse öisin antamaan maitoa, niin miksipä et heräisi. Meillä jäi muistaakseni yösyönti pois tosi helposti joskus 11kk iässä, kun vaihdettiin maito veteen, poikia ei edes suututtanut se, mutteivät kyllä sitä vettäkään halunneet. Jatkoivat sitten mielumin uniaan, eli ihan selvästi sillon oli hyvä aika lopettaa!
Mua kieltämättä vähän ihmetytti, kun 6kk neuvolassa alkoi ehdottaa vettä maidon tilalle öisin. Siitä nämä mun tän hetkiset mietteet alunperin lähti.
 
Meillä poika nukkuu omassa sängyssä joka on ihan kiinni meidän sängyssä. Koitettiin aluksi perhepetiä, mutta kaikki nukuttiin niin huonosti. Joka kerta kun minä tai mies käännettiin kylkeä, poika heräsi. Nukkuu kyllä levollisemmin omassa sängyssä.
 
m
Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:
Alkuperäinen kirjoittaja Tarkse:
Me pidettiin unikoulu koska kaksoset eivät osanneet nukahtaa, ja ylipäätään nukkumisen sijaan kirkuivat yökaudet. Siinä ei paljon viereenotot ja hellittelyt yöaikaan auttaneet, pahensivat vaan. Unikoulu auttoi nukkumiseen, mutta söivät silti vielä öisin.

Musta 7kk on pieni vielä, ja jos jaksat herätä itse öisin antamaan maitoa, niin miksipä et heräisi. Meillä jäi muistaakseni yösyönti pois tosi helposti joskus 11kk iässä, kun vaihdettiin maito veteen, poikia ei edes suututtanut se, mutteivät kyllä sitä vettäkään halunneet. Jatkoivat sitten mielumin uniaan, eli ihan selvästi sillon oli hyvä aika lopettaa!
Mua kieltämättä vähän ihmetytti, kun 6kk neuvolassa alkoi ehdottaa vettä maidon tilalle öisin. Siitä nämä mun tän hetkiset mietteet alunperin lähti.
vaikka maitoakin menee sen verran että toisella voi olla nälkä? ne vaan lukee siellä niitä vihkosiaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:
Alkuperäinen kirjoittaja Tarkse:
Me pidettiin unikoulu koska kaksoset eivät osanneet nukahtaa, ja ylipäätään nukkumisen sijaan kirkuivat yökaudet. Siinä ei paljon viereenotot ja hellittelyt yöaikaan auttaneet, pahensivat vaan. Unikoulu auttoi nukkumiseen, mutta söivät silti vielä öisin.

Musta 7kk on pieni vielä, ja jos jaksat herätä itse öisin antamaan maitoa, niin miksipä et heräisi. Meillä jäi muistaakseni yösyönti pois tosi helposti joskus 11kk iässä, kun vaihdettiin maito veteen, poikia ei edes suututtanut se, mutteivät kyllä sitä vettäkään halunneet. Jatkoivat sitten mielumin uniaan, eli ihan selvästi sillon oli hyvä aika lopettaa!
Mua kieltämättä vähän ihmetytti, kun 6kk neuvolassa alkoi ehdottaa vettä maidon tilalle öisin. Siitä nämä mun tän hetkiset mietteet alunperin lähti.
vaikka maitoakin menee sen verran että toisella voi olla nälkä? ne vaan lukee siellä niitä vihkosiaan..
No näin mä myös sen järkeilisin myös, että nälkä on.
 

Yhteistyössä