Ultroissa kaikki ok, mutta syntyessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hei

Minulla kävi niin, ultrasivat rv 33+1 normaali käynnilläni ä-polilla käydessäni.
Koska olin raskausdiabeteksen saanut raskauden aikana.
Näille viikoille elimme iloisina odottaen tervettä lasta.

Ultrassa näkyi lapsella palleatyrä, pari päivää tästä otatin lapsivesipunktion, josta saimme ikäviä uutisia. Lapsellamme on trisomia 18, kromosoomi 18 -häiriö, joka on jakautunut munasolun hedelmöittymisestä asti väärin.

Lapsellamme ei ole elinmahdollisuutta synnytyksen jälkeen, kuin tunteja.

Lisää tarinaani voit lukea;
http://perheklubi.net/surufoorumi, kirjoittajan HetaE "Enkelipoika tulossa, trisomia 18".

Joudut ehkä kirjoittautumaan sisälle,ennen kuin pääset lukemaan siellä viestejä.

Minulle on ilmoittautunut pari äitiä, joilla on ollut samanlainen häiriö lapsella. Toiselle se selvisi vasta synnytyksen jälkeen, että lapsi ei ollut terve.
 
Meillä sattui vähän tämän suuntaisesti...

Vauvelia ultrattiin raskauden aikana yhteensä 6 kertaa erilaisista syistä ja aina piti olla terve lapsi tulossa. Virallisesti meille kuuluu ainoastaan rakenneultra, eli ei np-ultraa. Vuotojen takia minut kuitenkin ultrattiin rv 12+0 ja samalla katsottiin niskapoimun olevan ok.

Loppuraskaudesta vauva kääntyi perätilaan ja rv 37+1 mentiin sairaalaan kääntöyritykseen. Ultrassa selvisi että lapsivettä oli aivan liian vähän jäljellä ja napanuoran virtauksissa jotain vikaa. Päädyttiin kiireelliseen sektioon, jonka tuloksena syntyi pieni, suloinen poikavauva.

Seuraavana päivänä lastenlääkäri kertoi epäilevänsä pienellä Downin syndroomaa. :\| Otettiin verikokeet jotka todistivat lääkärin epäilykset oikeiksi. Hetken kesti ymmärtää koko asia, sillä olin jotenkin sulkenut Downin mahdollisuuden mielestäni pois (vaikka kaikkea mahdollista olin muuten pelännyt...).

Sydänultrassa vauvalla ei onneksi todettu mitään poikkeavaa ja muutoin lapsi on täysin terve ja iloinen pirteä pikkukaveri. =) Nyt ollaan puolitoista viikkoa harjoiteltu yhteiselämää ja päästy asian kanssa sinuiksi mielestäni ihan hyvin. Kyse on kuitenkin rakkaasta ja odotetusta lapsestamme. Aluksi olisimme toivoneet että Down olisi näkynyt jo ultrassa, mutta huomasimme sittemmin ettei sillä meidän tapauksessa olisi kuitenkaan merkitystä ollut. Aborttiin emme olisi päätyneet, ainoastaan kerenneet paremmin valmistautua tulevaan. Toisaalta taas olisimme huolehtineet "turhaan" raskausaikana, eli totesimme että kaikkihan meni lopulta olosuhteisiin nähden parhain päin! :heart:
 

Yhteistyössä