Ujoa ja arkaa lasta on lupa kiusata

[IamWeasel]

Tätä mieltä osa meistä aikuisista on, ihan oikeasti kun juttuja kuuntelee ja lukee.

Teen oman aloituksen kun tuo mun ketjuni ei tuottanut vastauksia.. Nyt Auvisten haastattelun jälkeen aloin tätä jälleen miettiä


Minun ketjuuni joku vastasi, kun kerroin että poikaani oli kiusattu päiväkodin pihalla:

"noh, voi se sun herttainen poikaskin kohta olla samassa rytinässä mukana
ja varmana joutuukin kiusatuks jos on herttanen ujo nyhverö eikä osaa leikkiä muitten kanssa"

Juttelin eilen ystävän kanssa, hän sanoi että heidän koulussaan aikanaan koko luokka oli kiusannut yhtä poikaa, MUTTA kun se poika oli niin hiljainen eikä koskaan tehnyt asialle mitään.. vaikka opettajatkin yrittivät kiusaamista lopettaa mutta se ei vaan loppunut. Oli siis sen pojan itsensä vika, kun ei uskaltanut puolustautua?

Mua ihan oikeasti pelottaa, kun tuo poika menee sitten joskus kouluun :'(

 

[r u u s a]

No jos niin on, niin sitten myös niille muka sosiaalisille (eli äänekkäitä, tottelemattomia pikkuriiviöitä ) on lupa murista ja irvistää kun eivät osaa käyttäytyä.


Ehkä jopa vähän tönäistä...


:kieh:


Siis oikeasti on ärsyttävää, miten jotkut vanhemmat sallisivat omille pikkuhirviöilleen kaiken.

 

[tiedän ap sinun tunteesi :(]

Itsekin mietin jo meidän poikien koulutaivalta. Ovat kotioloissa (nyt 4v) oikein villkkaita ja vauhdikkaita myös rajujakin. Mutta päiväkodissa TODELLA kilttejä ja keskenään paljon. Nyt on jo tuhmat lapset potkineet toista ja nimittelevät. Tuntuu todella pahalta. Asiasta on keskustelu päiväkodin tätien kanssa. Meillä vaan tilanne se, että ryhmän tädeistä yksi on kutsumusammatissaan, loput vain töissä siellä. Lapset hoidetaan aivan erilailla riippuen siitä kuka tädeistä töissä Ja varmasti myös kiusaamiseen tartutaan aivan erilailla riippuen tädistä.

 

[:O]

Minun lastani kiusasi päiväkodin johtajan poika. Nainen toi kerran lapseni kotiin. Lapsi oli tullut kotinurkille, kun se poika oli kiusannut hiekkalaatikolla. Ensin en tiennyt tästä. Menin kuitenkin lapseni kanssa hiekkikselle ja pkjohtajan poika potki minua selkään. Kerroin asiasta. Nainen ei välittänyt mitään. Hän aiheutti kerran yhden lapsen kuoleman huonon silmälläpidon takia työpaikallaan. "Sitten masensi", kertoi toinen naapuri. Pkjohtajan nuorempi poika oli vauvana aivan normaali. Nykyisin hän on samanlainen vakava, kovaääninen poika kuin isoveljensä.

 

[IamWeasel]

Itsekin mietin jo meidän poikien koulutaivalta. Ovat kotioloissa (nyt 4v) oikein villkkaita ja vauhdikkaita myös rajujakin. Mutta päiväkodissa TODELLA kilttejä ja keskenään paljon. Nyt on jo tuhmat lapset potkineet toista ja nimittelevät. Tuntuu todella pahalta. Asiasta on keskustelu päiväkodin tätien kanssa. Meillä vaan tilanne se, että ryhmän tädeistä yksi on kutsumusammatissaan, loput vain töissä siellä. Lapset hoidetaan aivan erilailla riippuen siitä kuka tädeistä töissä Ja varmasti myös kiusaamiseen tartutaan aivan erilailla riippuen tädistä.

Me miehen kanssa puhuttiin tästä, ja ajateltiin niin, että jos tuo kiusaaminen jatkuu, niin mä itse käyn pojille siitä sanomassa, ja sanon että jos tuo nyt ei lopu, niin seuraavalla kerralla poikamme isä tulee asiasta juttelemaan. Pieni pelottelu joskus saattaa auttaa. Jos sitten menee siihen että isäntäkin joutuu poikia puhuttelemaan niin saa uhata siinä että jos ei lopu vieläkään niin mennään niiden kotiin keskustelemaan asiasta ja se kiusaaminen laitetaan loppumaan.

En tiedä tehoaako nykypäivänä tälläinen. Silloin ku itse olin pieni, niin varmana olis tehonnut

 

[iipa]

Totta mulle sanoi naapurin perhepäivä hoitaja, että hänen pojastaan on kiva kiusata teidän poikaa, kun rupee itkemään heti kun hieman härnää.

Ilmoitti myös ettei tule ikinä pärjäämään päiväkodissa saatii koulussa ja joutuu heti erityisryhmään kun ei osaa käyttäytyä muiden lasten kanssa.
Nyt on kolmas vuosi jo menossa ja saatu vain kehuja pojan huomaavaisuudesta ja rauhallisuudesta. Tosin kauhea ujo ei ole koskaan ollut vaan sosiaalinen ja reipas, mutta niin kauhean herkkä. Viimevuotisen pk hoitajan sanoja lainaten. Teidän pojalla on matala pettymyksen sieto kyky, mutta hän ei kyllä yhtään epäile etteikö pärjäisi.

 

[leijona76]

Tätä mieltä osa meistä aikuisista on, ihan oikeasti kun juttuja kuuntelee ja lukee.

Teen oman aloituksen kun tuo mun ketjuni ei tuottanut vastauksia.. Nyt Auvisten haastattelun jälkeen aloin tätä jälleen miettiä


Minun ketjuuni joku vastasi, kun kerroin että poikaani oli kiusattu päiväkodin pihalla:

"noh, voi se sun herttainen poikaskin kohta olla samassa rytinässä mukana
ja varmana joutuukin kiusatuks jos on herttanen ujo nyhverö eikä osaa leikkiä muitten kanssa"

Juttelin eilen ystävän kanssa, hän sanoi että heidän koulussaan aikanaan koko luokka oli kiusannut yhtä poikaa, MUTTA kun se poika oli niin hiljainen eikä koskaan tehnyt asialle mitään.. vaikka opettajatkin yrittivät kiusaamista lopettaa mutta se ei vaan loppunut. Oli siis sen pojan itsensä vika, kun ei uskaltanut puolustautua?

Mua ihan oikeasti pelottaa, kun tuo poika menee sitten joskus kouluun :'(

Sepä..Mikä helvetin oikeus on kiusata hiljaisia ja arkoja? Mulla oli kavereitakin ja pärjäsin hyvin kun ei kiusattu. Päiväkodissa ja koulussa oli niitä kiusaajia ja kukaan ei auttanut. Olen pienikokoinen ja ei siinä paljoa puolustaudu kun fyysinen ylivalta liian suuri. Toinen osapuoli kun on kyllin kiusaava niin suu ei paljoa auta. Jos mun poikaa kiusataan niin teen kaiken että se loppuu, enkä sitäkään katso hyvällä jos hän kiusaa.

 

[leijona76]

Itsekin mietin jo meidän poikien koulutaivalta. Ovat kotioloissa (nyt 4v) oikein villkkaita ja vauhdikkaita myös rajujakin. Mutta päiväkodissa TODELLA kilttejä ja keskenään paljon. Nyt on jo tuhmat lapset potkineet toista ja nimittelevät. Tuntuu todella pahalta. Asiasta on keskustelu päiväkodin tätien kanssa. Meillä vaan tilanne se, että ryhmän tädeistä yksi on kutsumusammatissaan, loput vain töissä siellä. Lapset hoidetaan aivan erilailla riippuen siitä kuka tädeistä töissä Ja varmasti myös kiusaamiseen tartutaan aivan erilailla riippuen tädistä.

Me miehen kanssa puhuttiin tästä, ja ajateltiin niin, että jos tuo kiusaaminen jatkuu, niin mä itse käyn pojille siitä sanomassa, ja sanon että jos tuo nyt ei lopu, niin seuraavalla kerralla poikamme isä tulee asiasta juttelemaan. Pieni pelottelu joskus saattaa auttaa. Jos sitten menee siihen että isäntäkin joutuu poikia puhuttelemaan niin saa uhata siinä että jos ei lopu vieläkään niin mennään niiden kotiin keskustelemaan asiasta ja se kiusaaminen laitetaan loppumaan.

En tiedä tehoaako nykypäivänä tälläinen. Silloin ku itse olin pieni, niin varmana olis tehonnut

Nykyään taitaa saada haistattelua osakseen jos puuttuu asioihin. Ennen se aikusen auktoriteetti oli eritasolla.

 

[Istafra]

En ole samaa mieltä todellakaan!
Kuka sinulle tuollaisen vastauksen antoi? Päiväkodin henkilökuntaan kuuluvako? Minä olisin suuttunut moisesta vastauksesta ja kunnolla.
Sitä mieltä olen kylläkin, että opeta poikaasi puolustautumaan kunnolla. Näissä tapauksissa se toisen posken kääntäminen ei ole se paras ratkaisu.

 

[feger]

Siinä tapauksessa saa kiusata myös mm.
Nököhampaista
isosta hammasvälistä etuhampaiden välissä
silmälaseista
rumista vaatteista
köyhyydestä
väärän värisistä hiuksista
jne..

 

[Ujojen äiti]

Kiusatuksihan ne "maan hiljaisimmat" joutuvat. Näin ainakin meidän perheessä on käynyt.

 

[IamWeasel]

En ole samaa mieltä todellakaan!
Kuka sinulle tuollaisen vastauksen antoi? Päiväkodin henkilökuntaan kuuluvako? Minä olisin suuttunut moisesta vastauksesta ja kunnolla.
Sitä mieltä olen kylläkin, että opeta poikaasi puolustautumaan kunnolla. Näissä tapauksissa se toisen posken kääntäminen ei ole se paras ratkaisu.

Siis tuo heittomerkeissä oleva vastaus on toisesta ketjustani täältä kaksplussalta, joku harmailija sen kirjoitti.

Olen sanonut pojalle, että ketään ei saa kiusata, mutta jos joku sinua kiusaa, sinä saat antaa takaisin samalla mitalla. Eli jos joku sinut kaataa maahan, sinä saat kaataa toisen, mutta asiasta pitää silti puhua aikuiselle. Pitää näyttää kiusaajille, että uskaltaa jotain asialle tehdä. Vahingoille ei voi mitään, tai jos kiusaaja on pienempi eikä ymmärrä, silloin ei voi muuta kuin kestää pienet jutut.

 

[viima]

Niin se vaan on että kilttejä, hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä jotka ei suunapäänä aina ole äänessä kiusataan. Alkaa päiväkodista, jatkuu koulussa. Mikäänhän ei ole niin raadollinen paikka kuin koulu, jossa penskat saa kiusata toisiaan miten huvittaa. opettajat eivät siihen puutu ennen kuin sattuu jotain vakavampaa.

 

[Istafra]

Siis tuo heittomerkeissä oleva vastaus on toisesta ketjustani täältä kaksplussalta, joku harmailija sen kirjoitti.

Olen sanonut pojalle, että ketään ei saa kiusata, mutta jos joku sinua kiusaa, sinä saat antaa takaisin samalla mitalla. Eli jos joku sinut kaataa maahan, sinä saat kaataa toisen, mutta asiasta pitää silti puhua aikuiselle. Pitää näyttää kiusaajille, että uskaltaa jotain asialle tehdä. Vahingoille ei voi mitään, tai jos kiusaaja on pienempi eikä ymmärrä, silloin ei voi muuta kuin kestää pienet jutut.

Jaa-a. Aika ilkeästi todettu minun mielestäni äiti-ihmiseltä (?).
Olen opettanut samoin omille lapsilleni. Esikoinen ei ole ujo, mutta kovin sosiaalinen, ystävällinen ja herkkä. Jos joku sanoo hänelle ilkeästi, murehtii hän sitä monta päivää.

 

[IamWeasel]

Siis tuo heittomerkeissä oleva vastaus on toisesta ketjustani täältä kaksplussalta, joku harmailija sen kirjoitti.

Olen sanonut pojalle, että ketään ei saa kiusata, mutta jos joku sinua kiusaa, sinä saat antaa takaisin samalla mitalla. Eli jos joku sinut kaataa maahan, sinä saat kaataa toisen, mutta asiasta pitää silti puhua aikuiselle. Pitää näyttää kiusaajille, että uskaltaa jotain asialle tehdä. Vahingoille ei voi mitään, tai jos kiusaaja on pienempi eikä ymmärrä, silloin ei voi muuta kuin kestää pienet jutut.

Jaa-a. Aika ilkeästi todettu minun mielestäni äiti-ihmiseltä (?).
Olen opettanut samoin omille lapsilleni. Esikoinen ei ole ujo, mutta kovin sosiaalinen, ystävällinen ja herkkä. Jos joku sanoo hänelle ilkeästi, murehtii hän sitä monta päivää.

Ei munkaan poika ole ujo, vaan samanlainen kuin sinun esikoisesi Eli hän menee ja leikkii kaikkien kanssa ja hyväksyy toiset sellaisina kuin ovat. Hän on ehkä paljon erilaisten lasten kanssa ollut tekemisissä, joten hän ei edes huomaa toisten pieniä "vikoja". Sairaalassa on leikkinyt kaikenikäisten ja näköisten kanssa, eikä virheetön ole itsekään kuten ei kukaan ole.

 

[Istafra]

Ei munkaan poika ole ujo, vaan samanlainen kuin sinun esikoisesi Eli hän menee ja leikkii kaikkien kanssa ja hyväksyy toiset sellaisina kuin ovat. Hän on ehkä paljon erilaisten lasten kanssa ollut tekemisissä, joten hän ei edes huomaa toisten pieniä "vikoja". Sairaalassa on leikkinyt kaikenikäisten ja näköisten kanssa, eikä virheetön ole itsekään kuten ei kukaan ole.

Samoin täällä
Toivottavasti antamasi neuvot auttavat, ja hän pääsee niistä kiusaajista eroon.

 

[Klonkku]

Tuohon herkkien ja arkojen lasten sorsimiseen pitäisi puuttua kunnolla jo tarhassa. Opettaa niitä "reippaampia" lapsia hyväksymään, että kaikki eivät ole samanlaisia ja taas toisaalta tajoamaan näille herkille lapsille tilaisuus kasvattaa omaa itsetuntoaan ja näyttämään se missä he ovat parempia kuin muut.

Jos jo päivähoidossa hyväksytään se, että lapset luovat valmiit "heikkojen" ja "vahvojen" kuppikunnat niin tuosta jaottelusta on vaikea päästä eroon myöhemmin. Enkäs tarkoita, että kaikista pitäisi tykätä ja olla kaikkien kaveri, mutta jo pienille lapsille olisi hyvä opettaa toisten huomioonottamista ja sitä, että kaikki pitää hyväksyä. Valitettaasti tuntuu että monissa päiväkodeissakaan ei enää ole tähän ammattitaitoa tai resursseja :/

 

[Kowalski]

Ujo ja arka voi joskus kokea kiusaamisena myös sellaisen, mikä ei kiusaamista ole.
*avaa sateenvarjon*

 

[Istafra]

Ujo ja arka voi joskus kokea kiusaamisena myös sellaisen, mikä ei kiusaamista ole.
*avaa sateenvarjon*

Herkkyys ei ole synonyymi herkkänahkaisuudelle =)

 

[isoäiti mölykylästä]

tuo se onkin kumma ajatus, että sitä ujoa ja arkaa, hiljaista saa kiusata. näin ajattelevat jopa opettajat. mulle sano opettaja kerran vanhempain vartissa kun poika oli kuudennella. että muuten menee hyvin, mutta että on liian rauhallinen, kiltti ja hiljainen. että pitäis alkaa tulemaan vähä enemmän esille. muuten joutuu kiusatuksi koulussa. no ei kuitenkaan joujtunut kiusatuksi, vaikka ei tyyliään muuttanutkaan. mutta yleisesti se näköjään hyväksytään, että sitä joka on kiltti ja hiljainen on lupa kiusata

 

[Kowalski]

Ujo ja arka voi joskus kokea kiusaamisena myös sellaisen, mikä ei kiusaamista ole.
*avaa sateenvarjon*

Herkkyys ei ole synonyymi herkkänahkaisuudelle =)

Ei olekaan.
Mutta esim. mun tytön päiväkodissa lapsilla on sellainen tapa, että kun jotakuta tullaan hakemaan, vaikkapa Saaraa, niin lapset lallattaa "Saaraa tultiin hakemaan, poliisiautolla vankilaan".
Tätä tehdään kaikkien kohdalla, tämä ei ole kiusaamista, mutta yksi lapsi vetää joka kerta siitä herneet nenäänsä kun hänestä on kyse. Ja sitä sitten itketään vielä illalla kotonakin, kun toiset lällättää ja kiusaa :| . Lapsen äidin mielestä kaikki muut päiväkodin lapset ovat monstereita kun noin julmasti tekevät.
(ko. lapsi on itsekin laulanut samaa lallatusta muille...)

 

[Klaava]

Ujo ja arka voi joskus kokea kiusaamisena myös sellaisen, mikä ei kiusaamista ole.
*avaa sateenvarjon*

Kiusaamista on se, jonka kiusattu kokee kiusaamisena. Ei sitä voi välttämättä kukaan ulkopuolinen määritellä.

Meidän poikaa yksi kaveri nimitteli kuukausikaupalla viime syksynä koulussa. Asiaa opettajalta tiedusteltuani sain vastauksen, jossa poikamme arvioitiin liian herkkänahkaiseksi ja homma sai jatkua. Kunnes kiusaaja potkaisi naamaan kengällä niin, että melkein meni silmä palasiksi.

Sitten asiaan puututtiin.

Kenestä meistä olisi kiva työpaikalla kuunnella, jos jatkuvasti nimiteltäisiin "tyhmä, idiootti, homo" yms. sanoilla. Tai suljettaisiin porukan ulkopuolelle.

Miksi lapsen pitäisi sellaista sietää?

 

[feger]

Kuten jo eilen totesin, kiusaaja ei välttämättä itse tajua kiusaavansa. :headwall:

 

[Kowalski]

Aihetta sivuten; tytön pk:ssa on sellainen periaate, että ihan joka ikiseen pieneen verbaaliseen kiistaan ei puututa. Siellä rohkaistaan lapsia sanomaan itse että lopeta, mulle tulee paha mieli, sanoit tuhmasti. Anteeksipyynnön odotetaan myös tulevan oma-aloitteisesti noilta 4-5 v ikäisiltä.
Aikuiset toki puuttuvat asiaan, jos kiistan selvittely ei onnistu, tai jos toiselle osapuolelle jää vielä paha mieli.
Mun mielestä tuo on aika hyvä juttu: rohkaistaan lapsia kertomaan tunteistaan ( "sinä aiheutit mulle pahan mielen" ) ja pitämään puoliaan. Se tuntuu onnistuvan yhä paremmin ja paremmin, myös siltä tosi hiljaiselta ja aralta tytöltä

 

[Kotilehmä]

Meidän lapsista se kaikista reippain, kovin puhumaan, nauramaan ja leikkimään on myös kaikkein herkkänahkaisin, siis tunteet vaihtelee kyllä niin laidasta toiseen. Tuntuu että se arka ja hiljainen lapsi on ainakin meillä henkisesti paljon vahvempi kuin se jolla on hirveästi kavereita ja hän myös niitä kavereita ja heidän huomiotaan tarvitsee.