ujo lapsi ärsyttää

["äipsä"]

Hävettää suorastaan kertoa, mutta oma lapsi(5v) ottaa päähän. Pihapiirissä on kaveri, jonka kanssa on leikkinyt pari kertaa. Mutta..joka kerta kun tämä pihan lapsi kysyy lastani leikkimään, lapsi pakenee selkäni taakse tai painelee sisälle. Onneksi tämä pihan lapsi on niin innokas, että kyselee moneen kertaan voisiko lapseni tulla leikkimään. Toisinaan tullut tiuskaistua lapselle, että mitä nysväät!? mene leikkimään! ..ja kyllähän se lapsi menee yleensä hetken päästä. Paitsi jos ulkona on muita lapsia tai jos mukaan tulee tyttöjä... miten saisin pidettyä oman ärtymyksen kurissa? onhan se naurettavaa ja epäoikeudenmukaista etten hyväksy omaa lastani tässä asiassa.

Taustamme on siis sellainen, että olemme muuttaneet usein(vuoden välein) ja eri kaupunkiin myös ja parit kerhot ja päiväkodit käyty läpi. Harmittaa lapsen puolesta, kun on vaikea ystävystyä ja sitten tulee tällainen mahtava sauma saada hyvä kaveri ja sitten nysvätään ja välillä se kaveri ei jaksa odottaa että lapseni lähtisi leikkimään ja on jo aloittanut uuden leikin jonkun toisen kanssa. Auttakaa viisaammat! en halua loukata lastani, mutta miten voisin ohjata ja rohkaista oikealla tavalla lapseni leikkimään. Lapsi on muutenkin säikky, pelkää korkeita paikkoja, ei osaa keinua eikä halua opetella, koska tulee huono olo, kompuroi herkästi..ja pelkään, että saa tästäkin kuulla koulussa, koska on poika..

 

["vieras"]

Keksi parempi.

 

["vieras"]

Pahoinpitelet lastasi henkisesti. H....vetti soikoon. Katso peiliin. Miksikähän se lapsi kompuroi yhä enemmän, on yhä epävärmempi itsestään, on säikky yms??? Luuletko, että autat lastasi tuolla mitätöinnillä?? Murskaat hänen itsetuntonsa lopullisesti. Taas olis syytä tehdä jostakin lastensuojeluilmo.

Minullakin on ujo lapsi, mutta en ikinä koskaan voisi sanoa hänelle tuollaisia asioita. Hän on ujo temperamentiltaan, eikä tule siitä muuksi muuttumaan. Voin ainoastaan auttaa häntä kohottamalla hänen itsetuntoaan. En koskaan patistaisi häntä leikkimään, se on hänen itsensä päätettävissä, leikkiikö vai ei.

Kunnioita lastasi, ole ylpeä siitä, että hän on ujo. Ole ylpeä KAIKESTA, mitä hän tekee JA KERRO SE HÄNELLE, eikä noita negatiivisia asioita.

 

["äipsä"]

no joo, ymmärrän pointin, mut lastensuojeluilmoitus? vähän rajaa pyysinkin neuvoja miten jaksaa tämän kanssa kun tiedän miten raakoja lapset on koulussa. Ja pelkään että lastani tullaan kiusaamaan. Haluaisin et ennen koulua ees vähän reipastuis. .se on se ongelma mikä jäytää takaraivossa kun lapsi ujostelee..terveisin entinen koulukiusattu(ei tosin ujouden takia mut kuitenkin erilaisuuden...)

 

["mie"]

Noh ehkä vähä överiä jos siitä nyt aletaan lastensuojelu ilmoituksia tekemään jos joskus ajattelemattomuuttaan tiuskasee että "mitä nysväät!? mene leikkimään!" Vaikka ei se tiuskiminen kyllä arkaa lasta rohkaise varmastikkaan. Ei kai siinä auta muu kuin rakastaa ja antaa kehuja ja niellä vain vaikka kuinka ottais joskus päähän. Ja ehkä kutsua kaveri lapsia vaikka kotiin leikkimään ja yrittää keksiä jotain mukavaa tekemistä. Mutta lapset on niin erilaisia. Meidän tyttö taas on joskus vähä liiankin sosiaalinen, jos nyt niin voi sanoa. Ei arastele ketään eikä mitään. Ja on kaveria kaikkien kans. Voihan se vielä muuttua kun tulee ikää lisää. Itsellä taas ollut tuo ujous ongelma, että ei oo ainakaan äitiinsä tullut.

 

["vieras"]

Niin annoin tosiaan tuossa muutaman vinkin, jos viitsit lukea tarkemmin. Lähde vaikka siitä liikkeelle, että hyväksy lapsesi sellaisena, kuin hän on. Rakasta häntä sellaisena, kuin hän on. Älä vähättele häntä. Älä pakota häntä leikkimään muiden kanssa, et pysty häntä "karaisemalla parantamaan". Ymmärrä, että kysymys ei ole viasta tai sairaudesta, vaan ujoudesta. Niin juu ja tuo lastensuojeluilmoitus. Täysin yliampuvaa, mutta kyllä sinä lastasi kommenteillasi pahoinpitelet kuten sanoin.

Parhaiten voit auttaa lastasi rakentamalla hänelle niin hyvä itsetunto, ettei hän hetkahda muiden kommenteista. Lapsi ei missään nimessä saa kokea, että hänen äitinsä ei hyväksy häntä omana itsenään.

Itseasiassa sinun pitäisi mielestäni kysyä, että miten lapsesi jaksaa i, eikä sitä, miten sinä jaksat. Tässähän on nyt kyse lapsesta, eikä sinusta.

 

["mie"]

Joo koulu on julma paikka, ei ehkä vielä eskari tai eka luokka, mutta sitten niitä kiusaajia alkaa pikkuhiljaa löytymään. (Vai onkohan ne nykyään vielä riiviömpiä, kuin omassa lapsuudessa...) Itteäki hirvittää laittaa lasta kouluun, itellä kun kouluaika ei ollut mitään herkkua.

 

["äipsä"]

luin kyllä koko tekstisi läpi, mutta vihaisesta sävystä johtuen mieleen jäi vaan tuo lastensuojelu. Ja tosiaan niinkuin kirjoitin, niin tämä asia hävettää. Tuntuu, että johonkin pitää asiaa purkaa. Meillä myös 2v ja 6kk lapset ja neljäs tulossa. Käy äipälle vähän rankaksi kun täytyy aina olla jostain lapsesta huolissaan. Mieskin lähti ja yksin tässä ollaan näiden kanssa, mutta minkäs teet. Täytyy heti huomenna ottaa uusi asenne tähän elämään lasten kanssa. Kiitos, herättelit minua oikeasti.

 

[lastentarhantäti]

Noo, kun kaveri pyytää leikkimään, niin menet itse lapsen mukana leikkiin hetkeksi. sit kun alkaa sujua niin voit hiippailla takavasemmalle onnistuiskohan silleen? Kun lapsesi saa tutustuttua niin jatkossa varmaan uskaltaa sitten mennä yksinkin tän kaverin mukaan.