uhmisikäisen ruokapöydässä venkoilu yms.

[surukukka]

Kertokaapa millä saatte uhmaikäisen pysymään pöydässä ja syömään nätisti? Mulla 2 v 10 kk poika ja 1 v 2 kk tyttö. Poika on äärettömän hankala tapaus.. Täysin mun luonne.. Pojalla on nykyään mahdotonta sotkemista ruokapöydässä, EN SYÖ, EN HALUA YMS. Välillä kipataan lautasta yms. Ihan tahallaan haluaa ärsyttää mua. Ärsyttää niin kauan että saa mut suuttumaan. Yleensä poistan pojan pöydästä ja sanon että seuraavalla kerralla saa ruokaa vasta kun on seuraava ruoka-aika. Ei tunnu auttavan..

Muutenkin on NIIN voimakastahtoine tapaus et multa todellakin palaa käämit ja tulee huudettua, kiroiltua ja eilen ekan kerran läimäytin poikaa. Oon niin totaalisen väsynyt pojan käytökseen että yritin soittaa neuvolapsykologille aikaa.. En tiä voiko sairastaa ns. piilevää masennusta? Hoidan kotihommat ongelmitta mutta pinna palaa heti kun poika sotkee pöydässä tms. AUTTAKAA! neuvoja!

 

[Lady]

Et ole kyllä tuon ongelman kanssa ainut!

Meillä on 2v 7kk ikäinen poika, jonka takia olen minäkin hermoni melkein jo menettänyt tyystin.Ruokapöydässä touhutaan, sieltä lähdetään juoksemaan välillä ym.. Jos ei ole pysynyt pöydässä kieltojenkaan jälkeen olen pistänyt ruoan pois kokonaan.

Kaikki kiellot tuntuu menevän ihan kuuroille korville ja poika välillä vain nauraa vaikka kuinka vihaisesti komennan tai kiellän.Välillä olen itse niin poikki että viimein itku pääsee..

Joten voimia sulle PALJON lähetän! :hug:

 

[Tosiuhmiksen äiti]

Meillä uhmaikä on tuosta 2,5 vuodesta vaan pahentunut ja nyt ollaan jo kohta viisi vuotta.. Ruokapöydässä on ollut aina vaikeaa, aina. Takapuoli ei penkissä pysy, ei hyvällä ei pahalla. Yhtäkkiä lopetin kaiken patistelun ja väkisin yrittämisen. Menen pojan luokse ja ilmoitan, että nyt on ruoka-aika,ruokasi on pöydässä ja me syömme nyt. Jos poika ei noteeraa, ei sitten... kun ruoka-aika loppuu, käyn kertomassa, että ruoka-aika loppuu, korjaan kohta lautasesi pois. Tämä normaaliääninen, jopa hiljainen puhuttelutapa auttoi jonkin verran. Varauduin sitten tappelemaan välipaloista, joita ei anneta (ei helppoa) mutta ruoka-aikana en riitele (kai..). En tiedä, ehkä ei vielä voi soveltaa alle 3-vuotiaaseen, mutta, jos meidäntapaisia polkuja kovapäisten pikkumiesten kanssa seuraatte, niin tilanne vain pahenee. Perheneuvolasta voi pyytää aivan hyvin apua ja neuvoja. Tsemppiä..

 

[viiri]

meillä on 2,8-vuotias poika ja temperamenttiä riittää. Olen ottanut sen käytännön, kun sain neuvon lastenlääkäriltämme. Sano yhden kerran ja toimi toisella kerralla eli jos poikaa nousee tuolille seisomaan sanon istuude ole hyvä vai haluatko jäähylle poikaa vastaa aina en ja istuutuu aina. Olen joutunut toteuttamaan jäähyn pari kertaa eli hän saa istua pari minuuttia sohvalla. En raivostu vaan pysyn rauhallisena enkä puhukkaan mitään. Viimeksi tein vastaavan tempun syntymäpäivillä kun poika löi tyttöä varoitin kerran ja sanoin, jos se tapahtuu toisen kerran lähdemme heti kotiin ja niin sitä lähdettiin puolen tunnin kuluttua. Alussa kun kuulin tämän lääkäriltämme poikamme sai raivokohtauksia niihin lääkäri/psykologi antoi neuvon ota lapsesi syliin lujasti, mutta ole itse rauhallinen ja pidä rakastava ote lapsessasi. Jouduin samana päivänä pahaan tilanteeseen ja istuin varttitunnin poika sylissäni rimpuillen minä rauhallisena. Olin aina epäröinyt tehdä sitä, koska ajattelin sen olevan väkivaltaista, mutta pinnani oli ja on joskus niin tiukalla, että tämä on ainoa tapa pitää itseni kasassa. Meillä on tilanne todella paljon parantunut verrattuna tilanteeseen kaksikuukautta sitten.

 

[Surukukka]

Soitin perheneuvolaan. Sieltä neuvottiin ottamaan esim. tarrakirjan käyttöön jolla motivoidaan syömistä. Kun syö nätisti ja tietyn määrän ruokaa, saa tarran ja sit pääsee esim. uimaan (näin meillä) kun riittävästi tarroja.

Muutenkin sanottiin että otetaan joku sovittu määrä ruokaa esim. 5 lusikallista mikä pitää syödä ennenkuin tarran saa. Täytyy ottaa tämä tapa käyttöön ja kokeilla. Rauhallisuutta pitäis olla myös ettei mee "hännänvedoksi" ja taisteluareenaksi. Näin meillä on ainakin mennyt sillä oma pinna ei tahdo kestää pojan sotkemista.. Mut toivotaan että se tästä helpottuisi.

Samoin sain neuvon että arestipenkiin viedessä ei näin pientä lasta saa jättää yksin esim. omaan huoneeseen vaan aikuisen täytyy olla vieressä valvomassa että oppisi arestipenkin käyttötarkoituksen. Tässäkin hommassa meillä mennyt pieleen.. Mut hyvä kun tuli soitettua perheneuvolaan ja sai neuvoja sieltäkin. Suosittelen muillekin joilla "villi" ja tempperamenttinen lapsi.