E
eewi
Vieras
Meillä kohta 2-vuotias pikkumies ja kaksiviikkoinen tytöntyllerö. Esikoinen on ihastunut sisareensa mutta äiti on nyt hieman tylsä tapaus. Tiedän että hänestä tuntuu kurjalta kun minun aika kuluu paljolti imettäessä ja sylittelyssä, mutta miten saisin hänet taas äidin pikkuiseksi? Tuntuu etten kelpaa mihinkään. En satua lukemaan en hampaita pesemään yms. On jotenkin raastavaa kun aiemmin minä olin kaikki kaikessa ja nyt se onkin iskä. Onhan se tietysti hyvä että touhuaa isänsä kanssa nyt enemmän, mutta vaikka hän onkin vielä pieni niin onko asia nyt niin että siitä äidin mussukasta on kasvamassa iso poika?
Kuinkahan kauan tätä mahdollisesti kestää? Onko kohtalotovereita?
Miten pian uuden lapsen syntymän jälkeen isompi/isommat lapset on olleet yökylässä esim. mummolassa? Meillä poika oli toissayön hoidossa ja nyt jää ensi yöksi kumminsa luo. Juu... tiedän että pitäisi nauttia kun ei tarvitse paimentaa isompaa, mutta mielessä kalvaa koko ajan ajatus siitä että poika tuntee olevansa "hylätty" kun on hoidossa. Ja taas asiaa pahentaa myös se että poika ei tunnu kaipaavan vanhempiaan ollenkaan.
Ehkäpä olen turhan huolehtiva tai sitten tämä johtuu vaan hormooneista, mutta haluaisin kuulla nyt muiden tarinoita samasta aiheesta.
Kuinkahan kauan tätä mahdollisesti kestää? Onko kohtalotovereita?
Miten pian uuden lapsen syntymän jälkeen isompi/isommat lapset on olleet yökylässä esim. mummolassa? Meillä poika oli toissayön hoidossa ja nyt jää ensi yöksi kumminsa luo. Juu... tiedän että pitäisi nauttia kun ei tarvitse paimentaa isompaa, mutta mielessä kalvaa koko ajan ajatus siitä että poika tuntee olevansa "hylätty" kun on hoidossa. Ja taas asiaa pahentaa myös se että poika ei tunnu kaipaavan vanhempiaan ollenkaan.
Ehkäpä olen turhan huolehtiva tai sitten tämä johtuu vaan hormooneista, mutta haluaisin kuulla nyt muiden tarinoita samasta aiheesta.