uhmaikä ja nukkuminen

Juttu on näin.Että 2½vuotias koltiaisemme on aivan mahdoton tapaus nykyään.Tätä on kyllä jatkunut ihan kesästä saakka.Nimittäin nukkumaan meno iltaisin on yhtä tappelua.Hän kun ei omaan sänkyyn haluaisi millään nukahtaa ,vaan joko meidän viereen makuuhuoneessa tai sohvalle meidän vieressä.HÄn on valmis untenmaille jo kahdeksan pintaan ,on väsynyt.Mutta pistää sinnikkäästi vain hanttiin.Se vain että jos annamme periksi ja sohvalle yritämme nukuttaa kun tv:tä katsomme niin eihän siitä oikein mitään tule koskapa hän härveltää kaikkea muuta kuin nukkuu.Aamulla sitten ylös jo 6.30 kun tarhaan menemme.Että ei hyvä.Kuinka tässä tulisi menetellä?kun satuja luemme ja laulamme ym.nukkumaan mennessä,,mutta emmehän voi joka ilta jäädä tuntikausiksi päivystämään että koska lapsi nukahtaa....haluaisi sitä omaakin aikaa edes tunnin pari illasta.Käymme kumpikin töissä.KUn hänet jättää huoneeseensa ,vaikka ovi auki ja valot eteisessä päällä että ei pimeässä täysin nuku.Niin silti hän kiljuu äitiä viereen ja äitiä antamaan pusua ....Ja pari vkoa jo sama juttu joka ikinen ilta.NYt kun emme anna periksi tuossa että haemme sohvalle esim.meidän viereen nukahtamaan.Että onko samantyylistä taistelua muualla käyty läpi???Aikanaan vauvana nukkui aika ongelmatta pinnasänkyyn.Mutta kerran oli sairaana pari vuotiaana ja sai nukkua meidän välissämme viikonpäivät,niin johan hän ei enää omaa sänkyä huolinutkaan sen jälkeen.Minun puolesta välillä ihan kiva kun nukkuu välissämme:mutta kun mikään muu tyyli ei enää kelpaa Ja nukun itse huonosti yöllä kun saa varoa pientä.Uhmaikä muutoinkin aikamoista.Kiljuu ja raivoaa jos tahto ei mene heti perille.Ollaan ihmeissämme hänen itsepäisyytensä kanssa ,ja joka päivä jostakin saa huudon aiheen.

 

Uskon että väsyttää mutta älä anna periksi. Jos nyt luovutat niin sama homma jatkuu aina eri asian kohdalla. Ole sinnikäs ja jatka vaan entiseen malliin niin lapsesi huomaa että olet turvallinen ja että sinuun voi luottaa. :hug: =)