uhmaako? Eieieieiei.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja möyry
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

möyry

Jäsen
28.08.2006
66
0
6
huh. meillä poika 1v3kk, ja AINA ku iskä on töissä, ni jonkin sortin kiukuttelua. tekee kaikki kielletyt asiat (mm.menee keittiön kaapeille 100*minuutissa, kissan ruokakupeille tai laatikolle...kiipeilee pöydälle yms) siis ihan kaikkee mitä sit taas ei tee niin kovin usein ku iskä on kotona.

mies kyllä on välillä 2-3vuorokauttaki töissä putkee ja saattaa olla viikkoja jollon se käy kotona nukkumas, sillon poika ei välttämättä nää sitä viikkoo lainkaa. taitaa jotai protestia olla.

mitenköhän ton Ein sais sanottua niin et se tehois? Väsyttävää, ku saa tehtyä päivän aikana mitää muuta ku haettuu poikaa pois kielletyistä paikoista. Ulkona sentää on ihan ok:sti ja totteleeki ihan kivasti.

Ei tunnu kivalta ku lähs kaikki lauseet alkaa älä, ei tms.... mitenköhän selviää ku toi vauva syntyy, jos kauhee mustasukkasuus iskee, ni eihän tää vaa pahene?!?
 
Oletko kokeillut laskeutua lapsen tasolle ja sanoa silmiin katsoen ei samalla selittäen, miksi niin ei tehdä? Myöskin huomion ohjaaminen toisaalle on tehokas keino.

Kaikkein tehokkaimmin "tihutyöt" saa kitkettyä pois, kun viettää paljon aikaa lapsen kanssa lattialla leikkien eli keskittyy 100%sti touhuamaan lapsen kanssa eikä sinä samalla edes ajattele ruuanlaittoa tai tiskausta. Jakamattoman ajan antaminen on uskomattoman tehokasta, koska silloin lapsen ei tarvitse hakea huomiota muilla tavoin.
 
Saisitko sä yhtään eliminoitua noita pahantekopaikkoja? Laita kiellettyihin oviin lapsilukot (niitä on tosi monenlaisia) ja nosta kisun ruokakupit ylös kun kissa on syönyt. Noh, helppohan se on sivusta neuvoa, mut tuli vaan mieleen et jos näistä ois arkeen apua.
Mua kans pelotti kun pikkusisko ilmotti tulostaan, mut tähän asti kaikki on sujunu paremmin kun silloin raskaana ollessa. Vasta nyt huomaan kuinka väsynyt olin raskausaikana. Mun lapsilla on 1 v ja 8 kk ikäeroa ja asiat on loksahtanu ihan itsekseen paikoilleen. Eli ei kannata etukäteen surra asiaa. Esikoisen vauva-aika oli yhtä taistelua enkä nauttinu äitiydestä yhtään ja pelotti hirveesti miten pärjään kahden kanssa kun en pärjää yhdenkään kanssa. Mutta nyt oikeesti nautin äitiydestä. Voimia sulle, "asioilla on tapana järjestyä" :heart: .
 

Yhteistyössä